maanantai 19. joulukuuta 2011

Hershel Layton

Innostuin pitkästä aikaa pelaamaan Professor Laytonia ja muistin taas, miksi se on yksi lempi peleistäni. Olen pelannut osat: curious village(osa 1) ja pandoras box (osa 2) aikoja sitten ja nyt jatkoin kesken jättämäni Lost futuren (osa 3) parissa sillä uusin osa Spectre´s call (osa 4) on ilmestynyt ja haluan päästä käsiksi siihen PIAN. Ensin on kuitenkin aiempi osa pelattava alta pois.


Lost future on todella koukuttava kun siihen pääsee sisään, juoni alkaa kiinnostaa heti ja on kiehtovaa nähdä Luke 10 vuotta tulevaisuudessa nuorena miehenä. Arvioisin olevani pelissä nyt n. 3/4 vaiheessa (13 tuntia) en ole aivan varma mutta harvoin nämä 20 tuntia kestävät.  Haluaisin myös nähdä Layton leffan jota en ole vieläkään saanut käsiini.
Tämä on juuri sellainen pelisarja johon koukahtaa ja kovaa, paitsi jos ei kyseisestä genrestä pidä.
Kuvan alkuperä


Olen kokeillut muitakin puzzle pelejä DS:lle mutta mikään ei ole ollut yhtä hieno kokonaisuus kuin Laytonit. Pelisarja on yleisesti kaunis katsella, tarinat kulkevat juuri oikealla tempolla ja puzzleissa on riittävästi variaatiota ja erillaisia vaikeustasoja. Hahmot on luotu hyvin, niistä kiinnostuu heti ja niiden touhut jaksavat kiinnostaa kerrasta toiseen. Itse saatan pienen niiskauksen päästää jos oikein koskettava kohta pelissä tulee vastaan. Itse pidän myös siitä, että peleissä on käytetty video klippejä riittävästi, mutta ne eivät kuitenkaan vie koko huomiota.


Jos et ole vielä kokeillut tätä sarjaa ja pidät puzzle peleistä, kannatan ehdottomasti hankkimaan nämä kaikki. Mutta aloita ensimmäisestä osasta, sillä vaikka juonet eivät liity toisiinsa, on edellisiin peleihin aina viittauksia.




ps. Käsittelin tässä postauksessa luonnollisesti vain suomessa ilmestyneitä pelejä!


pps. ison Luken kanssa käykin jännästi, mikä onkin ehkä odotettavaa tältä sarjalta ;)





perjantai 9. joulukuuta 2011

Tamrielista kaukaiseen galaksiin

Kirjoitus aiheet on olleet hieman vähissä, mutta hoi, nyt pelasin Skyrimin läpi! lvl 34 Dark elfilläni 65 tuntia, matkahan jatkuu vielä monien sivujuonien parissa mutta vihdoin jaksoin kivuta pääjuonen! Pelaamiselle ei ole näin joulun alla ollut aikaa yhtä paljoa kuin normaalisti, lisäksi miehelleni ostama uusin Deus ex söi omaa peliaikaani. Ihmettelin Skyrimin loputtua, että "tässäks tämä on? Ei juhlia, ei kiitosta?" Jotenkin jäi vähän keskeneräinen olo, mutta ehkä se korjaantuu kun jatkan peliä ja katselen ympärilleni pelastettuani maailman. Peliä nuo 60 tuntia pelattua huomasin olleeni pitkään sokea sille, että pelaaja ei juuri saa valita mitä sanoo matkan varrella ihmisille. Monesti edes vaihtoehtoja ei ole annettu, mikä saakin ihmettelemään paikoin dialogin tarpeellisuutta... Bethesda mielestäni toteutti pelin aika samanlailla kuin edellisetkin osat, pääjuoni ei ole kovin kummoinen, mutta ainakin sivujuonet rokkaa! Thieves guildin juoni on hieno, vaikka arvasinkin "huimat" juonen käänteet ennalta. Laiskaa käsikirjoitusta, vai pelaajalla liikaa saman tekijän peleistä kokemusta? Kuka tietää. 
Hienoa pääjuonessa oli se, että lohikäärmeistä, niiden kielestä ja kulttuurista saa matkalla mukavasti tietoa. Lohikäärmeiden luonteenomaisesta vallanhalusta yms olisi voinut olla puhetta enemmän ja aiemmin. Pelikokemukseni Skyrimistä on kuitenkin ehdottomasti vajaa, 60 tuntia ei anna oikeutta näin valtavalle pelille ja seuraavalla hahmollani aionkin käydä koko setin erilailla läpi, ja nyt kun tiedän kuinka lyhyt pääjuoni onkaan, aion pitkittää sen läpi menemistä ensikerralla enemmän.
Seuraava hahmoni tulee todennäköisesti olemaan joko Khajiit tai Argonian female ja vaikka soturius ei näillä roduilla ole niin verissä saatan tehdä sellaisen. Tai örkki soturin! Se vasta hienoa olisikin. Onneksi Skyrim kestää kulutusta ja voin kokeilla vaikka kaikkia näistä!



Ylläolevista linkeistä löytyy äärimmäisen hauskoja klippejä, kannattaa katsoa jollette ole vielä katsoneet, itse kyllä nauran näille joka kerta uudelleen.
Seuraava projekti liittyykin sitten Star Wars ropeen jonka mieheni haluaa minulle vetää. Olen miettinyt Zabrak padawania, joka loistaa forcen käytössä ja suckaa aseellisessa taistelussa. Scholar olisi varmaan sopiva nimitys tulevalle hahmolleni, mutta mitä tahansa voi tapahtua ennen lopullista hahmopaperia.


Vierellä kuva kyseisestä rodusta jos se ei ole tuttu. 
Itse tuskin teen noin tribaalien peittoista naamaa ja sarvia voisi olla enemmän. Ajattelin ottaa tälle hahmolle ihan "miinukseksi" miekkailun vaikeuden, näin saan avopuolison luvalla vähän extraa forceen ja tietoon.

lauantai 19. marraskuuta 2011

Jotain erilaista

Hei vaan kaikki!
 Olen postannut sen verran paljon Skyrimista viime päivinä, että päätin kirjoittaa nyt jostain aivan muusta; roolipeli harrastuksestani! Kuten profiilistani käy ilmi olen sekä konsoli-, että roolipelaaja. Paitsi että asuntomme pursuilee x-box ja pc-pelejä, on osa kirjahyllystä omistettu roolipelikirjoille joita on kiitettävä (muttei ylenpalttinen) määrä tullut hankittua.
 Fantasia kärpänen oli iskenyt jo aiemmin mm. TSH trilogian ja muun fantasia kirjallisuuden ansiosta. Olin jo 12 vuotiaana lainannut kirjastosta rope kirjan jota en osannut lukea kunnolla, olin niin fiiliksissä pelkästä kirjan tutkimisesta, että yritin pakottaa pientä serkkuani roolipelaamaan kanssani. Aloitin kunnollisen roolipelaamisen 13 vuotiaana tyttösenä lapsuudenystäväni kanssa, löysimme ilmoituksen "roolipeli kerhosta"  johon tietenkin halusimme ilmoittautua. Ensimmäinen roolipeli johon pääsimme käsiksi oli melko luonnollisesti D&D (3,5?) ja into oli piukassa! Porukkaan tupsahti erilaisia ihmisiä, tyttöjä ja poikia suunnilleen saman ikäisiä kuin me ja vaikka aluksi olikin vaikeaa ottaa kontaktia muihin, tuli meistä nopeasti tiivis ja pitkäikäinen porukka josta jotkut ovat edelleen osa elämää.


Alkuperäisen ja upean GM:n tilalle vaihtui muutaman vuoden jälkeen yksi porukan pojista ja kokeilimme muitakin pelejä kuten Shadowrunia. Kyseisen porukan kanssa tuli myöhäis teini vuosina vietettyä paljon aikaa ropen ulkopuolellakin ja vaikka ydin jengi pysyi samana, kävi meillä muutamia vierailevia tähtiä kokeilemassa aika ajoin pelaamista. Porukkamme oli todella tiivis ja ehkä juuri siksi uudet ihmiset eivät kauaa jaksaneet pelata meidän kanssamme. Pitkäaikainen ihmisrykelmä kun kehittää huomaamatta omat inside-jutut ja tavat toimia ja "sisään" pääsy voi olla vaikeaa. 
 Sitten meistä tuli täysi-ikäisiä ja moni kävi täyspainotteisesti koulussa tai työssä, yhteisten pelihetkien sopiminen kävi pikkuhiljaa aina vaikeammaksi ja oli selvää, ettei samanlaista meininkiä voinut enää olla kuin silloin ennen. Näemme toki toisiamme edelleen, pelit täytyy vain sopia mieluummin yhden illan mittaisiksi kuin pitkiksi kampanjoiksi. Ja totta kai vuosittainen Ropecon tuo monet meistä yhteen sen viikonlopun ajaksi, joskaan ei joka kerta sillä osalle con on aivan ehdoton ja osalle sellainen kiva jos pääsis-tyyppinen tapaus.
 Rope porukasta minulle läheisimmäksi on jäänyt mies, jonka kanssa olen asunut 4 vuotta harrastustamme jatkaen. Pelaamme usein soolo-pelejä ryhmä pelien vähäisyyden takia, hän on useimmiten peluuttava osapuoli ja minä pelaan. Hahmoja minulle on kertynyt toistasataa ja erilaiset systeemit ja maailmat ovat käyneet tutuiksi.
                                                        ps.keräilen noppia ja olen lame

 Olen itsekin soolona peluuttanut pari kertaa miehelleni, Call of Cthulhua ja vampirea lähinnä. En ole kovin itsevarma peluuttaja ja pelkään aina tekeväni typeriä ratkaisuja ja huonoja juonia ja turhia npc-hahmoja. Ei valitusta paljoa ole tullut mutta tämän kaltainen epävarmuus lienee tuttua monille(?). Itse viihdyn hyvin pelaajan roolissa, nautin uusien hahmojen tekemisestä ja pikkutarkasta viimeistelystä sillä ainoa minua todella viihdyttävä peli muoto on juoni-pohjainen. Totta kai välillä on hauskaa pelata päätöntä hack & slash fantsua tai vastaavaa, mutta juonellinen peli on se, jossa on sitä jotain. Olettaen, että peluuttaja tietää mitä tekee ja pelaajat hallitsevat kyseisen pelimuodon.
Lempi ropeksi on itselläni muotoutunut Shadowrun ja wod:n slasher. Hahmon rakentamisessa parasta on mielestäni keksiä hahmoon sopivia "plussia" ja "miinuksia".  Eniten käyttämäni plussa on ehkä hyvä muisti tai kylmäpäisyys ja miinuksena jokin fobia tai vakava sairaus. Hahmon on oltava inhimillinen, on äärimmäisen tylsää pelata hahmoa jolla on vain hyviä puolia ja joka osaa kaikkea. On ihanaa kun pelissä joutuu alttiiksi erilaisille vaaroille kun ei esim. osaa käyttää ampuma-asetta tai uida.

Jotta postauksestani ei tulisi aivan liian pitkä, jätän jutun tällä kertaa tähän. Kysymyksiä saa esittää jos haluaa! Nyt takaisin Skyrimin ääreen...

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Väli postaus; Skyrim

Postauksille ja pohdinnoille jää luonnollisista syistä hieman vähemmän aikaa kuin normaalisti; Skyrim ei päästä otteestaan ei mitenkään!
Olen kokeilluit paria eri tyyppistä hahmoa ja olen ilokseni huomannut, että esim. maagin ja varkaan välillä on paljon suurempi ero Skyrimissä kuin vaikkapa Oblivionissa jossa varas-hahmolla pärjäsi ihan hyvin kick-in-the-door stylellakin. Skyrimissa varkaan täytyy tosissaan hiipiä ja pyrkiä sneak attackeihin sillä suora toiminta johtaa usein ennen aikaiseen kuolemaan. Paitsi kenties jos pelaa helpotetulla pelitasolla (mikä on itsestänikin joskus ihan mukavan rentoa). Perus vaikeustaso on selvästi haasteellisempi kuin Oblivionin satumaassa, tämämän suhteen on tultu lähemmäs vanhaa kunnon Morrowindia. Itse nautin peleistä joissa pelaajaa haastetaan riittävästi. Ei kuitenkaan liikaa, en ole esimerkiksi jaksanut Dark soulsia pelata juuri yhtään, olen ehkä liian mukavuuden haluinen.

http://www.youtube.com/watch?v=90modvY6GSs

Skyrim kuitenkin maistuu enemmän kuin hyvin ja koko ajan saa taistella uuden hahmon tekemisen himoa vastaan sillä niin paljon on otettu hahmo luokista irti vaikka niitä ei aluksi saakkaan määrittä. Olen myös erittäin iloinen siitä, että rotu vaikuttaa ympäristöön (esim.Windhelm). Olen myös ilokseni huomannut, että eläimet ja pedot eivät käy niin kärkkäästi kulkijan kimppuun kuin aikaisemmissa osissa. Minusta on upeaa voida kävellä vaikkapa jätin ja sen paimentaman mammutti-lauman viereltä ilman verilöylyä.


Jotta postaukseni ei olisi liian positiivinen, täytyy minun marista hieman uudesta kartasta! Tai ei ehkä niinkään marista kuin pohtia ja ihmetellä. Olen itse niitä pelaajia joiden mielestä vanhoihin hyviksi todettuihin juttuihin ei kuulu kajota liiaksi. Skyrimin kartta on 3d meiningillä tehty mikä sai aluksi ihmetystä aikaan 2d karttoihin tottuneelta. Ymmärrän kuitenkin, että Skyrimissä on tarpeen käyttää 3d karttaa suurien korkeusvaihteluiden vuoksi ja onhan idea toki hieno ja ihan toimivakin kun alkukankeudesta pääsee eroon. Olen silti sitä mieltä, että tällaiseen ei-teknologiseen fantsumaailmaan kyseinen kartta on liian scifi. Kartan selaaminen irrottaa pelaajan pelistä sen sijaan, että sitoisi siihen. Itse ajattelen, että roolipelissä kartan olisi hyvä olla sellainen kuin se "oikeasti" olisi. eli tuskin 3d kartta ainakaan. Mass effect tyyliseen scifiin tämä idea kävisi paljon paremmin.

Palaan nyt pelin ääreen, palatkaahan tekin!

perjantai 11. marraskuuta 2011

Se on täällä!!

Kävin heti aamulla hakemassa Skyrimin kaupasta ja kipitin kotiin sormet syyhyten. Eteisessä melkein liukastuin Pelit lehteen jossa juuri sopivasti oli Skyrimin arvostelu, pakkohan se oli lukea vaikka hidastikin pelin ääreen pääsyä ja kuten monet varmasti tietävät sai peli sen 92 pistettä.
No kun sitten pääsin pelin pariin vihdoin ja viimein oli ensimmäisenä todettava selkeä yhtenäisyys uudempien falloutien graffoihin mikä aluksi pistää vähän silmään, niin terävät reunat ja karkeat tekstuurit että fantsun tuntua ei saa aivan heti kiinni. Toisaalta tämän on tarkoituskin olla raadollisempi maailma, ei mikään Alice in wonderland höpötys. Grafiikat vaativat vain herkiltä silmiltäni hieman tottumista ja kenties pian saapuvat silmälasinikin auttavat asiaa... Toinen asia joka varasti huomioni; MUSIIKIT ovat aivan upeita. Trailereista ei saanut puoliakaan sitä käsitystä mitä nämä soundi maailmat todella ovat! Melkein itken!


                                       Skeletonit ovat saaneet uuden ulkomuodon ja nimen

 Löytyy kuitenkin toistaiseksi alkukankeuteeni vedoten myös miinus puolia, nämä ajatukset kuitenkin saattavat hyvin laimentua matkan varrella; Hahmon luonti ei ole hoidettu niin hyvin kuin odotin ja se harmitti. Toisaalta hahmon tekemiseen on tuotu paljon kivoja uusia lisä juttuja ja hahmot todellakin näyttävät paremmilta, mutta samalla tiettyjä säätömahdollisuuksia on supistettu mikä aiheuttaa sen, ettei hahmoja saa niin paljoa varioitua erilaisiksi. Itse olen roolipelien suhteen melko hahmokeskeinen pelaaja mikä nyt ehkä onkin aika luonnollista, joten tämä iskee minuun kovaa. Haluaisin tehdä monia erinäköisiä hahmoja saman rodun sisälläkin, kutsukaa vain pikkutarkaksi mutta näiden pelien suhteen kyllä saa ollakin.
Toinen kyseenalainen juttu oli alku. Oblivionissa pitkä alku luolissa turhautti varsinkin kymmenennellä pelikerralla jo paljon. Olisin kuvitellut ettei tähän vastaavanlaista alkua ympätä mutta sieltähän se tuli. Hieno se tottakai on mutta voin kuvitella ahdistuksen sillä kymmenennellä kerralla tämänkin pelin parissa...
Classien puuttuminen saa ainakin minut hieman hölmistyneeksi, en oikein tiedä mitä tehdä kun en ole luonut hahmolle taitoja pohjaksi  lainkaan. Kuitenkin idea siitä, että taidot kehittyvät pelin myötä on erittäin hieno ja hiekkalaatikkopeleissä jopa uusi.



                                     Kahta kättä taikoihin käyttäessä taian teho voimistuu!

Kunnollista arvostelua ei vielä muutaman tunnin pelaamisen jälkeen pysty kukaan tekemään joten uskon vahvasti, että kun pääsen 10-20 tuntiin on pikku harmitukset jo väistyneet.

Tämän hetken arvo itseltäni on 9/10

tiistai 8. marraskuuta 2011

11.11.11

En vaan kestä perjantaihin asti! Skyrim!!! Rahat on säästetty valmiiksi että pääsen heti aamulla ostamaan ja pelaamaan! Katselin eilen mieheni kanssa youtubesta  Skyrim videoita mm. millaisia hahmoja saa tehdä. Ja oi niitähän saa tehdä vaikka minkälaisia! Oblivionin hahmontekosysteemi kalpenee reippaasti tähän nähden! Örkit näyttää vihdoin metahumaneilta eikä shokkivihreiltä satupeikoilta, tälläkertaa voisin vaikka tehdä örkin sillä vihdoin se on juuri sellainen barbaarinen, primitiivinen rotu jona ainakin itse olen orcit aina nähnyt. JA darkelfit on palautettu Morrowindmaisempaan muotoon, nekään ei ole enää typeriä hohtavia sinisiä möllejä. Kaikki haltija rodut näyttää omanlaisiltaan ja eroavat toisistaan muussakin kuin pituudessa, JES!
Tästä linkistä löytyy esimerkkejä:
http://www.youtube.com/watch?v=KpTvaAer1p8

Musiikit joita olen skyrim videoista kuullut on myös iso harppaus parempaan suuntaan, näppini oikein kipeytyvät kun en pääse jo nakuttamaan boxin ohjainta! Harmi vain että pitää pitää pelivuoroja miehen kanssa kun eihän tuota varmasti pysty laskemaan käsistään. Toivottavasti ei tule perheriitaa...
On myös loistavaa että se ilmestyy juuri viikonlopuksi niin me kaikki fantasia nördet saadaan ottaa heti kaikki irti oikein ajan kanssa. No, ehkä isänpäivä rokottaa muutaman tunnin peliaikaa mutta koetanm psyykata itseäni kestämään eroa pelistä jota en ole vielä edes pelannut.(lol)

Täällä me tulemme viettämääm aikaa useita kymmeniä, ei vaan satoja tunteja. Uusien ja taas uusien hahmojen ja seikkailujen parissa! Kyllä eskapismi on sitten mukava harrastus.

Hyvää ja onnellista Skyrimin odotusta kaikille

lauantai 5. marraskuuta 2011

Massiivinen efekti, massiivinen urakka

Lohikäärmeet väistyvät ja avaruuden sota-alukset ottavat paikkansa tv:n ruudulla.
Toisin sanoen aloin pelata mass effectiä alusta jotta saan ykkösen ja kakkosen pelattua ennen kolmosta. "joudun" käymään tällaisen urakan sillä kesällä vanha boxi posahti ja uudella ei luonnollisesti ole minkään pelin tietoja. Melkoisen raastavaa oli muuten katsoa kun achievementit oli nollissa uudella laitteella. Edelleen tulee ahaa-elämyksiä, että ainiin tääkin pitää aloittaa alusta. No mutta kiitoksia kotivakuutukselle, ettei rahallista tappiota tullut kuitenkaan liikaa ja että uusi boxi ylipäätään saatiin.
Kuten olen jo maininnut, en odota ME kolmoselta mitään ihmeellistä sillä kakkonen oli vain "ihan ok" ja kolmonen on todennäköisesti taas asteen verran lähempänä Sci-fi räiskintää jota ES Jonnet takovat kiihkossa. Huonosti. Kolmonen on kuitenkin hankittava, jos ei muuten niin Jokerin takia. Ja en todellakaan aio pelata sitä ennen kuin kaksi edellistä on taas pelattu. Kakkosta en ole onneksi jyystänyt niin tehokkaasti kuin ykköstä ja ykkösen pelaamisesta on onneksi kohtuullisesti aikaa joten tämä rupeama on varmasti ihan miellyttävä. Ainakin kakkosessa on mielenkiintoisia henkilöhahmoja (joista tosin haluaisi saada enemmän irti) ja homma toimii sukkelasti. Ykkönen taas on silkkaa taidetta jonka parissa aika kuluu kellon ympäri erittäin jouhevasti. Huono puoli tosin on se, että kolmosen iskeytyessä ruudulle on ensimmäinen ja upein mass effect vielä niin tuoreessa muistissa, että itku voi olla herkässä. Paitsi jos Bioware yllättää! Sitten on itku herkässä muista syistä.



Kiitos N7

maanantai 31. lokakuuta 2011

Lohikäärmeiden aika

Hyvää viikon alkua kaikille!
Päätin parin pyynnön jälkeen vaihtaa blogini fonttia, sillä ilmeisesti alkuperäinen oli vaikealukuinen muutamille.
Kommentoikaa siis ihmeessä sivun luettavuutta tällä fontilla!

Pelasin eilen DA:originsin läpi kääpiö roguellani. Tämä on valtava saavutus minulle joka yleensä valitsen haltian tai ihmisen fantasia peleissä. Aluksi ajattelin ihan vain kokeilla kääpiöllä vaihtelun vuoksi ja koska minua kiinnosti juonen käänteet kääpiön henk.koht alussa yms. Ajattelin muutaman tunnin jälkeen, että on tämä ihan ok ja jatkoin (vaikka pidin kääpiönaistani rumana, tylsänä ja väkinäisenä hahmona) kunnes huomasin pelanneeni 15 tuntia tällä hahmolla, sitten en enää viitsinyt olla pelaamatta peliä loppuun ja suoritinkin sen aika tylysti 30 tunnissa skipaten joitain sivutehtäviä ja pikakelaamalla dialogeja. Johtopäätös: kääpiö hahmot eivät sovi minulle. Taidan tästä lähtien pysytellä lempi roduissani, hyvä kai silti että tuli kokeiltua.
Nyt päätin aloittaa pelaamaan humi noblella. Harmittaa vain, että ihmisen aloitus juonia on vain kaksi. Tällä hahmolla pyrin täydellisyyteen; haluan suorittaa pitkästä aikaa kaikki sivujuonet ja saada mahdollisimman kovan levelin ja mahdollisimman hyvät kamat. Ja koska olen pelannut pelin jo about tuhat kertaa, voin myös onnistua hieno säätämään hahmon ja npc-hahmojen väliset suhteet juuri sopiviksi. En vain osaa viellä päättää, ollako hahmolleni julma ja tapattaa hänet lopussa vai mitä kivaa keksisin...

 Tämä peli on tosiaan tullut pelattua ehkä liiankin monta kertaa ja toivon todella paljon, että kiinnostavaa jatkoa ilmestyisi pian. DA 2 jätti minut niin kylmäksi paperin ohuine hahmoineen ja yksinkertaistuksineen, ettei se onnistunut tyydyttämään Dragon age himoani edes rahtusen vertaa. Itse pidän kakkosta lähinnä loukkauksena DAo:ta kohtaan. Eikä kyse ole mistään tottumisesta niin kuin jotkut tuntuvat väittävän sillä olen kyllä tottunut ja totutellut pelaamaan hyvin toisistaan poikkeavia pelejä. Peli-genren vaihto kesken pelisarjaa ei vain ole cool.
Toivottavasti Bioware korjaa virheensä ja tekee kolmannen lisäosan joka räjäyttää synkkis-fantasia fanin tajunnan.

lauantai 29. lokakuuta 2011

Holmes ratkaisee jälleen!

Fthagn!
Sivun linkkien kanssa oli pientä häikkää mutta kiitos avuliaan kommentin sain moisen häiriötekijän korjattua. Vastaisuudessakin otan mielelläni vastaan huomioita sivujen toimivuudesta, itse kun en aina kaikkea huomaa.

Tänään mielessä on ollut aihe Lovecraft! Tilasin nimittäin pari päivää sitten PC:lle Sherlock Holmes: The Awakened pelin. Olen pelannut aiemmin sherlock Holmes vs Jack The Ripperin ja se oli varsin hauska puzzle peli, vaikka hiottavaa siinä toki tuntui olevan, mm. ääninäyttely; se oli paikoin jopa huvittavaa, eikä joidenkin henkilöiden kommentit aina sopineet kohtaukseen, myös ajoittainen tehtävien kompamaisuus ja jopa järjettömyys vaivasi pari kertaa. Peli oli kuitenkin varsin onnistunut kokonaisuus ja pääosin puzzlet oli tehty hyvin ja oivalluksen tunteen saavutti varsinkin haasteellisimmissa tehtävissä. Olisin pelannut mielelläni pidempään ja loppu tuleekin aina liian nopeasti kun tykästyy peliin.
Joten nyt odottelen mahdollisesti jo maanantaina luukusta kolahtavaa Awakenedia innolla, varsinkin kun Holmes pääsee tutkimaan Lovecraftilta tuttuja salaisuuksia ja arvoituksia! Kutkuttavaa. Toivon vain että peli on tehty kunnioittaen Lovecraftin ideoita ja näkemyksiä ja ettei siinä näkyisi hirviöitä paljoa, sillä ainakin kauhu-mestarin teoksissa nämä hirviöt jäävät usein näkymättömiin, kuuluvat tarinoissa ja vaikuttavat maailmaan, mutta eivät esiinny. Ja kun ne joskus esiintyvät ei siitä jää ketään kertomaan, tai ei ainakaan ketään täysijärkistä...



perjantai 28. lokakuuta 2011

Odotus, odotus...

Skyrim tule jo!
Koukahdin joskus 14 vuotiaana Morrowindiin ja myöhemmin luonnollisesti Oblivioniin joka ei kuitenkaan ollut yhtä hyvä kuin aiemmin mainittu. Oblivioniin tartuttuani olen miltein heti alkanut odottamaan seuraavaa Elder scrollia joka ilmestyy aivan pian, ei tosin tarpeeksi pian jos minulta kysytään. Olen iki-onnellinen siitä, että rodut otettiin sittenkin mukaan Skyrimiin, meinasin nimittäin menettää järkeni kun ensin kuulin että valitavissa olisi vain ihminen, ihan niinkuin Dragon age 2:ssakin kävi (mielipiteeni DA2:sta ykkösen jatkajana= P*SKAA omana pelinään se olisi kenties ok). Toivottavsti odotus palkitaan loistavalla pelillä!
Tulevista peleistä kun puhutaan; en ole varma, odotanko Mass effect3:sta yhtä paljon kuin odotin kakkosta. Kakkosta odottaessa olin pelannut ykkösen 4 tai 5 kertaa läpi aivan innoissani ja odotin vähintään yhtä hyvää jatko-osaa. Petyin hieman, kakkonen oli toki hyvä, muttei NIIN hyvä. Siitä ikäänkuin puuttui "se jokin" ja muutenkin vaikutti siltä että peli oli muovattu suuremmalle yleisölle sopivaksi, mikä ilmeisesti onkin totta ja sijoittajien näkökulmasta jopa oikea ratkaisu. Mutta ei kyllä roolipelaajan näkökulmasta. Tästä syystä odotan kauhulla onko rakastamastani scifi roolipelistä viimein viety viimeisetkin alkuperäiset osaset ja tehty toiminta/räiskintäpeliksi roolipeli mausteella. Bioware ei ole kyllä onnistunut yllättämään positiivisesti DAoriginsin jälkeen. Toivottavasti he tekevät sen nyt, tai edes pian.



torstai 27. lokakuuta 2011

Level 1

Hei.
Olen 22 vuotias nuori nainen ja olen harrastanut erillaisia pelejä jo vuosien ajan. Lapsena pelatut sega megadrive ja äidin vanha Donkey Kong taskupeli alustivat kiinnostusta joka heräsi pelejä kohtaan voimakkaasti varhaisteininä. Lainasin kirjastosta jo 5-6 luokkalaisena Keskimaa roolipelikirjan vaikken siitä juurikaan mitään tuolloin tajunnut. Olen pelannut roolipelejä pian kymmenen vuotta ja konsolipelejä vaihtelevalla aktiivisuudella melkolailla aina. En halua väittää että olisin kaiken kokenut roolipelaaja tai että olisin pelannut kaikki mahdolliset mainittavan arvoiset pelit vaikeimmalla ( tai ylipäätään) läpi. Olen kuitenkin pelannut paljon pelejä jotka ovat kolahtaneet itselleni, olkoonkin niin ettei näihin peleihin välttämättä kuulu kaikki kehutuimmat Splinter cellit ja Devil may cry:t.
En aio myöskään väittää, että olisin loistava kirjoittaja tai etten koskaan tee typoja tai kielioppivirheitä sillä teenhän minä. Joten vaikka en kuulu niihin joilla on kaikesta kaikki mahdollinen tieto ja pätemishalu, päätin että nyt olisi sopiva aika kokeilla peliaiheisen blogin kirjoittamista.