maanantai 5. marraskuuta 2012

Warhammer Fantasy Roleplay

Hei!
Tällä kertaa haluan kertoa teille Warhammer fantasy roleplaysta. Kuten olen blogissani aiemmin maininnut, olen jo melko kokenut pöytäroolipelaaja, warhammer tuo kuitenkin aivan uuden pelityylin pöytään ja omalla kohdallani uuden systeemin omaksuminen on vieläkin vähän vaiheessa. Aloitimme muutama viikkoa sitten ystävä pariskunnan kanssa pelaamaan ja olemme saaneet pidettyä jo kolme pitkää sessiota pelin ääressä.


Meillä on ollut käytössämme kuvan mukainen perussetti jolla pääsee oikein hienosti alkuun, sisältöä on koko rahan edestä eikä lisäosia ole pakko ostaa ihan heti. Suositeltavaa on kuitenkin hankkia Adventurers toolkit ja Game Master's Toolkit jossain vaiheessa peliä sillä ensin mainittu tuo hahmoille lisää vähän kaikkea ja jälkimmäinen helpottaa GM:n työtä uusine vihuineen ja muine lisäsisältöineen.


Hahmon luonti on aika erikoinen verrattuna perinteisempiin peleihin, aluksi valitset Career kortin (joita on ehkä miljoona) jonka perusteella alat väkertämään pikkuiselle hamopaperille yksityikohtia. Hahmopaperi sisältää vain perustiedot, abilityt ja skillit, taistelussa käytettävät taidot tuleat esiin action kortteina, kuten viereinen kuva omasta hahmostani näyttää. Itse valitsin careeriksi mercenaryn ja olenkin porukan tankki. Toinen naispelaajamme valitsi tulimaagin ja mieheni hullun zealotin. Porukka on yllättävän tasapainoinen taistelussa.
 
Viereinen kuva esittelee pelin käyttämiä noppia jotka poikkeavat normaalisti käytettävistä todella paljon. Numeroiden sijasta tahkoille on piirretty kuvia jotka kaikki tarkoittavat eri asioita. Keltaiset nopat ovat skillinoppia joita saa heittoon luonnollisesti oman skillin verran. Sinisiä noppia saa hettoonsa skilliä tukevan abilityn verran. Violetit nopat kuvaavat teon aikeutta ja GM päättää näiden määrän heitossa. Valkoiset nopat ovat onninoppia joilla voi buustata heittoaan, mustat nopat ajavat samaa asiaa esim. vihollisella. Punaiset ja vihreät nopat ovat erikoisempia, hahmolla on nimittäin alla olevan kuvan kaltainen stancemittari jonka mukaan voidaan vaihtaa heiton sinisiä noppia joko vihreiksi tai punaisiksi. Vihreä puoli tarkoittaa hahmon olevan hiukan rauhallisemmassa tilassa (conservative)ja punainen taas päinvastoin osoittaa hahmon olevan holtiton (reckless). Punaisella saa helpommin ekstra hyviä onnistumisia mutta samalla saa myös helpommin huonoja aikutuksia (fatigue, stressi) ja vihreillä saa varmemmin perusonnistumisia ilman huonoja vaikutuksia. Asiaa on vaikea selittää joten täältä voit kokeilla heittoja ja nähdä selityksiä tuloksille.



Warhammeria voi pelata oikeastaan ihan samoin kuin perus ropeja, taistelua lukuunottamatta. Taistellessa hyödynnetään luonnollisesti edellä selitettyä noppasysteemiä, mutta myös mainitsemiani action kortteja. Näitä kortteja on hirveä määrä erilaisia, perus kortteja ja advanced kortteja. Kortteja saa hahmon careerin ja taitojen perusteella ja niistä löytyy käytettäviä iskuja miekkailuun, magiaan, jousella ampumiseen jne. Korteilla on myös kaksi puolta, vihreä ja punainen. Kortin eripuolilla on hieman eri vaikutukset ja se, mitä puolta käytät on riippuvainen yllä olevasta stance mittarista, aivan kuten punaiset ja vihreät nopatkin. Warhammerissa action cardit korvaavat esim D&D:stä tutut magia listat ja taisteluskillilistat. Tämä on perus peleihin tottuneelle vähän vaikeaa omaksua (tai no siis minulle) mutta esim. täydelliselle keltanokalle tämä systeemi voi hyvin olla selkeämpi oppia kun hahmon tiedot ja taidot ovat ykinkertaisesti koko ajan käsillä. kortit myös kertovat kuinka kauan pitää odottaa ennen kuin kyseistä taitoa oi käyttää uudestaan. Olemme laittaneet muistutukseksi käytetyn kortin päälle D6 nopan näyttämään kuinka monta kierrosta on odottelua jäljellä, peli itse käyttää ns. tokeneita.

 Peli on varsin hauska kun siihen pääsee sisälle ja oppii säännöt (edes pinnallisesti). Laatikon huikea sisältö saattaa heittää varsin onnistuneen intimidate rollin ensikertalaiselle (Ainakin itselleni), mutta siitä pääsee kyllä yli kun tutkii aikansa kirjoja ja kortteja ja opettelee kaveri porukan kanssa pelaamaan ilman paineita. Voin suositella oikeastaan kenelle tahansa fantsusta kiinnostuneelle, konkareille ja keltanokille. Jostain syystä kuitenkin koen, että rope-ummikoille tämä voisi olla enemmän kuin hyvä aloitus paketti roolipelien maailmaan.

maanantai 22. lokakuuta 2012

Lord of the rings online

Hyvää päivää kansalaiset.


Päätin lähteä rohkeaan yritykseen pelata mmorpg:tä ja peliksi valitsin LOTRon a) koska se on ilmainen (lvl75 asti) b) koska olen tsh fani ja c) koska kaverini kertoi sen olevan enemmän yksin pelattava kuin muut vastaavat. Ja arvatkaa mitä? Yllätyin oikeasti positiivisesti! Pelihän on jopa ihan hyvä, varsinkin kun kyseessä on tsh peli (jotka yleensä ovat kamalaa kuraa). Käyttöliittymä on nopeasti haltuunotettavissa ja pelaaminen ei vaadi kamalaa kaverimäärää vaan tehtäviä pystyy kuin pystyykin tekemään ilman lisäapua jos on valmis kehittämään hahmoaan vähän enemmän. wikipedia artikkelikin aiheesta kiinnostuneille löytyy.

Itse olen aina ollut mörppivastainen pelaaja koska en jaksa sitä sosiaalisuutta tai sitä ruinaamista mitä jotkut pelaajat harrastavat. On mukavaa pelata kun voi oikeasti keskittyä peliin eikä siihen mitä muut pelaajat touhuavat. Minulle on myös tärkeätä, että käyttöliittymä on riittävän simppeli, kaikki turha kikkailu vähentää pelin nautittavuutta. Konsolipelaajana tietokoneella pelaaminen on itselleni ollut aina todella vaikeata, mutta tämän kanssa se onnistuu! (minulla on siis vielä toivoa)




Pelin aloitus on ihanan helppoa, hahmon tekeminen käy sutjakkaasti samaan tyyliin kuin wowissa ja heti pelin alkaessa käynnistyvät tutoriaali tehtävät jotka halleluja, eivät ole liian tylsiä ja joiden aikana oikeasti pääsee jyvälle pelin toimintaperiaatteesta. Alkukamat ovat luonnollisesti kehnot mutta tehtäviä tekemällä saa nopeasti ihan meneät varusteet kasaan. Homma toimii muutenkin pehmeästi, vaivaa ja älyään joutuu välistä käyttämään, mutta ei tarvitse olla mörppikonkari selviytyäkseen haasteista.



Huonoja puolia löytyy toki myös, seinät ja kasvit tulevat välillä kameran eteen ja sosiaalisempia pelaajia voi häiritä paikan autioitunut fiilis (omasta mielestäni pienempi pelaajakunta tuo vain aitouden tuntua peliin kun hahmoja ei ole tungokseksi asti). Grafiikat eivät ole parhaasta päästä mutta mmorpg mittakaavalla eivät huonoimmastakaan, maisemat ovat kuitenkin nättejä. Itselläni kartan luku tuottaa välillä vaikeuksia mutta se saattaa hyvin olla vain pelaajasta kiinni... Kannattaa kokeilla jos yhtään pitää tsh maailmasta tai haluaisi kokeilla vähän vähemmän wowimaista fantsu mörppiä.

Hyviä pelihetkiä!


tiistai 16. lokakuuta 2012

Olipa kerran Changeling

Kyse on siis uudesta inspiroivasta sarjasta "Olipa kerran" joka vasta alkaa suomessa. Halusin kirjoittaa aiheesta, sillä se kuitenkin liittyy rope touhuihin ainakin omalla kohdalla todella paljon.  
Kaikki WODin Changelingin tuntevat ja siitä kiinnostuneet, tutustukaa sarjaan!!


Sarjan idea on lyhyesti, että satujen (Lumikki, Punahilkka, Hannu ja Kerttu jne) hahmot elävät onnellisena satumaailmassa (hyvin verrattavissa Arcadiaan) jossa kuitenkin elelee myös pari ilkeää vaikuttavaa hahmoa kuten paha kuningatar ja oma suosikkini Rumplestiltskin, joka tekee satumaailman kansalaisten kanssa "sopimuksia" mitä erilaisimmista asioista ja hinta on yleensä hyvin kallis avun pyytäjälle. Edellinen sopii todella hyvin Changelingien maailman hahmottamiseen sillä Arcadiassakin sopimukset/lupaukset ovat erittäin tärkeitä ja jopa maagisia.


Sarjan twisti on erikoinen, kirous heittää kaikki satuhahmot meidän maailmaamme pikkukaupunkiin nimeltä Storybrook eivätkä he tietenkään muista mitään syntypaikastaan tai identiteetistään, vaan elävät kuin me vaikka eivät jostain syystä halua/pysty lähtemään kaupungista. Itse olin aluksi epäilevällä kannalla ja pelkäsin sarjan olevan joko lapsellinen tai överi, mutta yllätyinkin positiivisesti! Sarja alkaa yhden päähahmon, Emman saapumisesta kaupunkiin ja tapahtumat käynnistyvät pikkuhiljaa. Olipa kerran on avannut Changeling maailmaa minulle todella hyvin ja olen kuullut useammalta taholta kyseisen rope maailman olevan vaikeasti ymmärrettävä. Olipa kerran on helppo ja miellyttävä tapa tutustua satumaailman ja reaalimaailman monimutkaisiin väleihin ja suhteisiin. Tokihan Changelingissa touhu menee toisin päin (meidän maailmasta napataan ihmisiä Arcadiaan eivätkä he muista olleensa ihmisiä) mutta kuvion ja fiiliksen saa kiinni hyvin.





Katsokaa sarjaa, etenkin fantsun ystävät menettävät paljon jos jättävät tämän väliin!

perjantai 14. syyskuuta 2012

Dragon´s Dogma

Hei!
Sain uutta pelattavaa, eli Dragon´s Dogma asuu meillä vihdoin! Oikeastaan ostin sen miehelleni joka on jo pitkään halunnut kyseisen pelin käsiinsä mutta tokihan itsekin olen päässyt sitä hiukan pelailemaan, joskin reilusti vähemmän kuin mieheni. Sain pelin kaiken lisäksi edullisesti verrattuna puotien hintoihin, tilasin sen nimittäin VDP:Stä jossa on jopa osamaksuvaihtoehto köyhimmille pelaajille.


 Ensimmäisenä ihmettelen, miksi hitossa tätä peliä on verrattu Skyrimiin ja Dark Soulsiin?? Dragon´s Dogma ei voisi enempää olla erilainen kuin edellä mainitut. Mieheni kanssa päädyimme vertaamaan peliä pikemminkin Dragon age originsiin. En tiedä ovatko skyrimiin vertailijat pelanneet peliä lainkaan ja osaavatko Dark Soulsiin vertaajat pelata mitään peliä. Skyrimin kanssa samaa on vain se, että pelissä on lohikäärme, kun taas Dark Soulsin kanssa yhteistä ei ole mikään. Synkkiin sieluihin verratessa kirjoitettiin dogman olevan yhtä vaikea ja samanlainen tunnelmaltaan. Juu ei. Kuka amatööri voi onnistua tekemään noin surkean arvion pelistä? Tokihan kaikki postauksessa mainitut pelit kuuluvat fantasia- genreen ja ovat kaikki jopa rpg pelejä, mutta kaikki tyysti erilaisia. Skyrim on helppo hiekkalaatikko, Dark souls tappavan vaikea kauhu-fantsu ja Dragons Dogma selvästi japanilainen rpg, sen huomaa jo erikoisesta käyttöliittymästä ja ulkoasusta.

Alku rage sivuun ja itse peliin:

Hahmon luonti on tehty varsin hyvin, sukupuolen ja classin lisäksi saat muokata hahmon ulkonäköä aina pituuteen, painoon, lihaksikkuuteen, ryhtiin ja monipuolisiin  hius/parta-vaihtoehtoihin asti. Hienointa on se, että valitsemasi hahmon koko ja classi vaikuttaa pelissä ihastuttavan paljon! En tiedä itsekään vielä kuinka paljon tarkalleen koko vaikuttaa, mutta ainakaan realistisesti jättimäinen soturi ei mahdu pienestä kolosta aarretta hakemaan siinä missä pikkuinen rogue mahtuu oikein hyvin.


Tutoriaali oli mielestäni pelin kannalta todella huono veto. Se ei liity varsinaiseen peliin mitenkään ja joka tapauksessa jää aika turhaksi (ellei sillä sitten ole myöhemmässä pelissä jotain merkitystä? Ei ainakaan ole näkynyt vielä.) Kun varsinainen peli alkaa, selitetään kaikki tarpeellinen kyllä niin kuin normaalistikin. Tavallaan käyt siis kaksi tutoriaalia läpi. Miinus merkki tästä on kuitenkin hyvin pieni sillä tuo nyt on aika pieni juttu ja on varmasti yksilölistä kokeeko alku turorialin tarpeelliseksi.

Tähän väliin on hyvä huomauttaa, että jostain syystä pelintekijät ovat tehneet sellaisen päätöksen, että pelaajalla ei voi olla kuin yksi tallennus kerrallaan. Eri hahmojen kokeilu ei siis ole ihan joustavaa. Toinen juttu, checkpointeihin ei kannata luottaa sillä ne saattavat olla monien tuntien päässä siitä mihin olet päätynyt, miehelläni kävi aika ikävä vahinko tämän takia. tallenna siis ahkerasti!

Pelaaminen vaatii ainakin omalla kohdallani jonkin verran totuttelua, sillä peli toimii aika eritavalla genren edeltäjiin verrattuna. Sanotaan nyt näin, että japanilainen ja Capcomilainen suunnittelu ja toteutus näkyy varsin reilusti. Homma voisi toimia yksinkertaisemminkin, mutta toisaalta erilaisiin käyttiksiin tottuneilla ihmisillä on varmasti toinen mielipide. Tämä onkin vain tottumis kysymys, pelin ohjaus toimii kuitenkin todella hyvin ja taistelu on erittäin mielekästä, varsinkin kun pääsee kiipeämään hirmujen niskaan ja mäskimään goblineita oikein kunnolla.




Dragon´s Dogman isoin ns. Oma juttu on Pawnit, eli päähahmon apurit. Pawnit ovat sotureita joita Arisen(joksi päähahmokin tulee) voi käyttää hyväkseen matkallaan. Voit jo hyvin aikaisessa aiheessa käydä Riftstonen kautta hakemassa ja vaihtamassa kanssasi kulkevia pawneja. Päähahmo saa kuitenkin matkalleen myös yhden pawnin jonka pelaaja saa suunnitella kuin oman hahmonsa ja tämä pawni on ainoa joka kehittyy päähahmon mukana. Kannattaa valita harkiten, sillä tätä pawnia ei voi muuttaa eikä uutta saa tehdä (ellei jossain paljon myöhemmin, mutta epäilen). Pawnin classiin voi kuitenkin vielä käsittääkseni vaikuttaa.



Levelit toimivat Dragon´s Dogmassa niin, että ne päivittyvät automaattisesti. Samalla kuitenkin keräät pisteitä joilla saat ostaa eri asetyyppeihin erikoisiskuja tai atribuutteihin augmentteja. Inneissä voi varastoida omia tavaroita ja ostaa taitoja, levätä ja asettaa taidot uudelleen niin usein kuin haluat. Myytäväksi tarkoitettua tavaraa kannattaa aina säilyttää innissä, sillä myyntitilassa ne tulevat kuitenkin näkyviin. Myös omalle pawnilleen kannattaa syytää tavaraa, sillä mitä vähemmän kannat, sitä nopeammin kuljet.

Dragon´s Dogmasta voisi jaaritella vielä vaikka kuinka paljon, mutta postaus on jo nyt hirvittävän pitkä. Lupaan kirjoittaa vol. 2:sen heti kun saan tarpeeksi lisää järkevää sanottavaa.  Lyhyesti:
Peli kannatta ostaa jos pitää fantasiasta ja rpg:stä, se toimii, on kaunista katsottavaa ja maailma pelissä on valtava joten tutkittava ei lopu ihan heti kesken. Olkoonkin perus fantsu juonellisesti, toteutus on onnistunut erinomaisesti. Paitsi alkumusiikki, älkää säikähtäkö sitä, se on kamala animemusapätkä jota ei toisteta myöhemmin, pelissä itsessään musiikki on hyvää ja aiheeseen sopivaa. Kenties joku Capcomin pomon siskon pojan bändi on halunnut julkisuutta, en tiedä.


Hyviä pelihetkiä.

lauantai 8. syyskuuta 2012

I love your blog!

Hei! 
Tämän kertainen postaus ei liity blogini aiheeseen eli peleihin, vaan mukavaan blogi-tunnustukseen jonka sain Mikkoakin kiinnostaa- blogin Mikolta, kiitokset hänelle tästä hienosta kunniasta! Laittaisin hänen bloginsa listalle heti mutta pitäähän tämän palkinnon kiertää muillekin. Toinen blogini Kopioko on saanut vastaavan tunnustuksen aiemmin ja mielestäni nämä muiden blogaajien jakamat tunnustukset ovat todella hauska idea joilla kannustaa alan harrastajia kirjoittamaan ja samalla mainostaa omia lempi blogaajiaan. Valinnan vaikeus onkin ainoa huono puoli.

Tässä tunnustuksen vaiheet:
1. Kiitä linkin kera blokkaajaa, jolta sait tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin viidelle suosikkiblogillesi ja kerro heille siitä.
3. Kopioi tunnustuksen Post it -kuva ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta vaikka se onkin kerrottu vain Post it -lapulla ja toivo, että lempiblokkaajasi jakavat sen eteenpäin.
 
 
Valitsen listan blogit sen perusteella kuinka kiinnostavia ne mielestäni ovat sisällöllisesti, omalaatuisuus ja taitava tyyli ovat muut kriteerit. Järjestys on sekava.

1. listaan kuuluu ainakin Pienellä rahalla maailmalle. Tämä blogi on todellakin erilainen ja itse olen hyötynyt kirjoittajan kokemuksista paljon, lisää tätä!
 
2. Haittalevy on todella kiinnostava blogi aiheenaan lukot, tiirikointi ja näiden toimintamekaniikkat. Selvästi alan ammattilaisen kirjoittama blogi on todella hyödyllinen tiirikka harrastajalle tai sellaiseksi aikovalle.

3. Huumemadon yöunet on hienoa luettavaa, runopainotteinen blogi on vanhan rakkaan ystäväni kirjoittama ja hänen taiteellinen luonteensa paistaa joka riviltä ja niiden välistä läpi.

4. Feenikslinnun laulu on myös ystävän pitämä blogi. Tämä melko uusi goottityyliin, klassiseen lauluun ja kuvataiteeseen painottuva blogi on myös massasta erottuva ja hauska seurata.

5. Älä enää lyö kertoo ikävävästä mutta äärimmäisen tärkeästä asiasta: Koulukiusaamisesta. Rohkea aihe, lisää lukijoita tänne.
 
 
Koetin valita listaani erilaisia blogeja ja mielestäni onnistuin melko hyvin. Kannattaa tsekata kaikki ja ryhtyä lukemaan jos hitusenkin kiinnostaa, se rohkaisee aina blogaajaa kirjoittamaan enemmän, useammin ja paremmin. 




 
 

maanantai 27. elokuuta 2012

Puolenkuunpelit ja kesätekemiset.

Syksy on alkanut ja aurinko lakkaa pikkuhiljaa paistamasta tv- ja tietokoneruuduillemme. Jes!
Kesällä ei tullut paljoa kirjoiteltua Pelikaappiin sillä käteisvarantomme ovat olleet niin niukat, että uusia pelejä ei ole kyetty ostamaan. Kuvitelkaa tuskani. Kesästä useita kymmeniä tunteja on kulunut Skyrimin uudelleen koluamiseen ja The Sims3:sen tahkoamiseen. The Sims on muuten aika koukuttava nukkekotileikki enkä häpeä sanoa, että fanitan tuottetta ihan kybällä (kyllä, kybällä). Ja tähän väliin The Simsistä puhuttaessa nimenomaan tuote on oiva sana, sillä en laskisi sitä muuta kuin nimellisesti peliksi, vaan ennemmin interaktiiviseksi virtuaalileluksi. Leikin siis puolet kesästä kotia. Se siitä.



Varsinainen asiani koskee lähinnä Tampereen seudulla vaikuttavia pelaajia, sillä viime viikolla avattiin Tampereen keskustaan uusi Puolenkuunpelit- kauppa! Sopiiko sanoa, että vihdoin? Tampereen peliskene on ollut äärimmäisen kuivaa viimeiset pari vuotta ja Fantasiapelit on menettänyt rope- otettaan merkittävästi lautapelien, mangan yms. vallatessa hyllytilaa. Lisäksi Fantsulla on ollut koko ajan rope-monopoli kaupungissamme joten hintataso ja valikoima on ollut yksipuolista. Saamme nähdä millaisen vastaiskun rakas vanha Fantsu antaa PKP:lle. Toivottavasti kilpailu tuo pelikaupoille diversiteettiä eikä aiheuta konkurssia kenellekään.


Puolenkuunpelit järjesti huikean hienot avajaiset viime lauantaina. Kävin mieheni kanssa katselemassa kun mm. Boba Fett ja pari Stormtrooperia veti yhteisvoimin väkeä ulkoa sisätiloihin kahville ja ostoksille. Tupa oli kirjamellisesti täynnä, hyvä kun pääsi liikkumaan hyllyltä toiselle. Puolenkuunpelit avasi keskustorin alapuolelle oikean nörttiluolan. Mitään ei puutu. Ja jos jotakin kuitenkin puuttuu, sitä kuulemma hankitaan pyynnöstä ja valikoimaa päivitetään asiakaskunnan toiveiden mukaan joten kannattaa kassalla sanoa jos jotakin tiettyä kaipaa.

 

Menkäähän kaikki käymään ja ihastelemaan ellette ole vielä jostain järjettömästä syystä kerenneet. Mutta älkää unohtako fantsua.


Koetan saada Pelikaappia päivitettyä nyt useammin, vaikka uusi kouluni viekin tulevaisuudessa aikaa(minusta tulee ehkä datanomi, jee!). Enemmän on kuitenkin kyse siitä, saammeko rahaa uusiin peleihin joista pauhata. Lahjoituksia otetaan vastaan. Hyvää pimenevää syksyä.

torstai 12. heinäkuuta 2012

OUYA

Hei pelikansa!
Anteeksipyyntö on paikallaan, sillä en ole pävittänyt kaappia pitkään aikaan.
Hankin Mass effect 3:sen mutta en ole jostain syystä saanut pelattua sitä vielä läpi. Peli ei varsinaisesti töki, mutta ei varsinaisesti hurmaakkaan. Kirjoitan ME:stä lisää kun olen saanut sen hyvään pisteeseen. Skyrimiä olen pelaillut uudestaan pikästä aikaa ja se onkin sopivan rento kesäpeli, perinteisen nördemäisesti kun en kamalasti pistä nenääni ulos kesäkuumalla.

Pelirintamalla on kuitenkin uusia aivan upeita uutisia!!
Oletteko kuulleet vielä suunnitteilla olevasta uudesta OUYA nimisestä konsoliosta, joka rahoitetaan lahjoituksilla ja jolle tehdään Ilmaisia indiepelejä? Jos ette niin nyt on korkea aika. Sain itse selville asiasta vasta hetki sitten ja aivokapasiteettini ei vieläkään kykene pyörittämään tietoa kunnolla. Konsolin tekeminen siis rahoitetaan ihmisten lahjoituksilla ja tähtäimeksi oli otettu 950 000 dollaria. Rahaa on kerääntynyt jo lähes 4 miljoonaa dollaria ja valmistus aloitetaankin jo elokuun alussa. Peli-ihmiset ovat innoissaan ja syystä, sillä tämä idea avaa aivan uuden tavan valmistaa pelejä, pelata niitä ja kehittää peliyhteisöä maanläheisemmin ja käyttäjien lähtökohdista. Lisää uutisia odotellessa, kaikki tykkäämään OUYA:sta facebookissa ja kynnelle kykenevät lahjoittakot euron tai useamman. Päivitän kaappia mahdollisimman  pian uudestaan.
Hyvää pelikesää!!



keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Cthulhu kartano vol.3

Hei jälleen.
Pahoittelen myöhäistä päivitystä (taas) mutta valitettavasti pääsykokeet yms. ovat vieneet aikaa ja jaksamista siinä määrin, että kirjoitus luonnistuu vasta nyt.
Jatkakaamme siis Call of Cthulhu kampanjan parissa.


Kolmas sessio alkoi hahmojen heräillessä epämääräisissä fiiliksissä psykologi ystävänsä kämpiltä. Herra Engel joka viime kerralla löydettiin ja tuotiin kyseiseen asuntoon oli kadonnut muiden nukkuessa, joten ystävämme suuntasivat lähes samantien takaisin kartanolle johon olettivat Engelin lähteneen. Matkalla hahmot kiistelivät kartanoon palaamisesta ja siitä mitä sieltä pitäisi vielä etsiä. Herra Engel löytyi kuin löytyikin kartanon liepeiltä ja sivuutti hahmojemme tilitykset häipymisestä lähtien samalla kävelemään kotiaan kohti.



Ryhmämme seurasi miestä kartanolle ja päättivät, että viime kerralla kohdatut kaksoset olisi löydettävä ja vangittu mies vapautettava. Kartanolla Engel pyysi hahmojen apua tärkeän artifactin noutamisessa "uni-ulottuvuudessa". Oma hahmoni Becky ei pitänyt ajatuksesta lainkaan mutta päätti kuitenkin jatkaa uusien ystäviensä perässä painajaismaista matkaa.


Ryhmä käveli turva/porttihuoneeseen ja siirtyi jälleen toiseen ulottuvuuteen. Herra Engel kertoi tuntevansa poikien olevan piilossa, erillä toisistaan ja että heidät tulisi löytää pian jotta Engelin etsimä artifakti löydettäisiin. Palkkioksi avusta hän lupaili uskomatonta tietoa, vastauksua ja muuta houkuttelevaa. Becky lähti etsimään Engelin kanssa toista poikaa samalla kun Sophitia lähti McGeen kanssa toisaalle samoihin puuhiin. Becky oli edelleen todella epäileväinen Herra Engelin suhteen varsinkin, kun lapset lopulta löydettiin ja heitä alettiin raahaamaan suureen rituaalihuoneeseen. Becy yritti puhua muita ympäri, lähtemään pois Engelin lähettyviltä lasten kera, mutta muut olivat liian kiinnostuneita rituaali merkeistä ja Engelin lupauksista.


Lapset vietiin väkisin rituaalikuvion luon paikoilleen ja Engel käski Sophitiaa, joka oli jo melkoisen transsimaisessa tilassa kaikesta tapahtuneesta, aloittamaan rituaalin. Engel kertoi, että Sophitia on itseasiassa ollut tämän paikan kulttipapitaren roolissa ja ainoa joka osaisi avata portin josta artifakti haetaan. McGee katseli innoissaan rituaalin alkamista, Sophitian olemuksen muuttuessa ja symbolien hohtaessa.Huomatessaan lasten selvästi kärsivän toimituksesta Becky yritti useaan otteeseen saada heitä miesten otteesta onnistumatta siinä. Lopulta hän yritti häiritä rituaalia tarrautumalla itse kiinni lähempään poikaan.

Rituaali onnistuu, portti aukeaa mutta samalla Becky tipahtaa toiseen maailmaan. Toiset Astuvat vieraaseen ulottuvuuteen haltioituneina, he löytävät temppelin rauniot ja näkevät sen keskellä valtikan joka on selvästi Engelin etsimä artifakti. Sophitia on voimistaan sekaisin ja haluaa valtikan itselleen, hän juoksee kilpaa Engelin kanssa valtikan luo. He joutuvat tappelemaan keskenään, Sophitian kuitenkin onnistuu saada valtikka käsinsä ja hän tappaa Engelin.
Valtikka on juuri heränneen Abothin artifakti ja Sophitia sulautuu yhteen tämän muinaisen jumalolennon kanssa voimistaen Abothia entisestään.


McGee on nähnyt kaiken sivusta ihmeissään siitä mitä kaikkea on päässyt näkemään, Abothin vapauduttua McGee menetti tajunsa ja heräsi jälleen maan päältä omasta ulottuvuudestaan, tietoisena kaikesta. Professori McGee halusi Necronomiconin käsiinsä avatakseen lisää salaisuuksia joita varmasti piilee universumissa ja muissa ulottuvuuksissa. Hän löysikin kyseisen kirjan mutta ajan kuluessa, kirjaa tutkiessaan hän lopulta menetti järkensä tyysti.

Vahingossa toiseen ulottuvuuteen pudonnut Becky sai kiittää onneaan, sillä hän oli päätynyt melko ystävällisten Yithien maailmaan. Yithit valjastivat Beckyn ihmishistorian kirjoittajakseen ja hän elikin tuhansia vuosia ajassa ja paikassa matkustaessa, ihmisten historiaa kootessa.

Näin loppui ensimmäinen Cthulhu kampanjamme tällä porukalla. Kolme kertaa se kesti ja vaikka pelaajien jatkamishalu oli korkea, oli kolmen kerran peli oikeastaan juuri sopivan pituinen. Viimeinen selostukseni on varmasti hieman vaikeaselkoisempi, sillä asiaa tuli niin paljon eikä kaikkea saanut millään ylös ilman, että olisin joutunut kirjoittamaan kirjan.

Aloitimme juuri uuden kampanjan samalla porukalla, mutta peluuttajan rooli on vaihtunut. Kerron siitä lisää myöhemmin.


maanantai 14. toukokuuta 2012

Oodi pienelle ragelle.

Hei kaikki peli-ihmiset!
Lipsahdin pienen rageamisen puolelle kun luin Aamulehden Valo-liitteen Peliosiota perjantain lehdestä. Tiedän, että ei pitäisi hiiltyä mutta feministinä hiillyn kuitenkin.

Artikkeli on todella typistetty, mutta se onnistuu silti välittämään nais/tyttö pelaajista sen kuvan, että aggressiiviset ja väkivaltaiset pelit eivät kiinnosta ja nintendon söpöily tuotteet ovat tytöille sopvia. wtf? Kaikki tuntemani pelitytöt pelaavat hyvin pitkälle samoja pelejä kuin pojat. Taidan itse olla porukan ainoa tyttö joka pelaa pokemonia, jota miehenikin pelaa yhtälailla kaiken muun ohella. Suurin osa leideistä joiden kanssa peleistä on puhuttu, ei siedä söpöjä nintendo pelejä. Mistä moinen tulos siis on peräisin? Tajuan kyllä, että kenties tytöt jotka eivät muuten pelaa, pelaavat juuri The Simsiä tai Pokemonia, mutta toisaalta sama pätee vastaaviin poikapelaajiin, jotka pelaavat vain NHL:ää tai Quitar Heroa (tuokin jako on stereotyppinen mutta näin yleensä ajatellaan). Tätä porukkaa ei pitäisi ottaa kyselyssä huomioon koska he eivät ole pelaajia sanan varsinaisessa merkityksessä. 
Mikä siis on mennyt pieleen artikkelin käyttämässä kyselyssä? Miesten pelimieltymyksiä on ilmeisesti kyselty oikeilta harrastajilta ja naisten mieltymyksiä yleisesti. Väärin, väärin, väärin. Totta kai ihmisten pelitottumuksissa on eroja, myös sukupuolen mukaan, mutta Valon jako on kohtuuttoman vanhanaikainen ja naispelaajille epäedullinen. Kyseinen artikkeli vain vahvistaa nykyistä non-playereiden käsitystä tyttöjen ja poikien peleistä. Itsekin kärsin tästä pienenä, kun Tekken 3:sen sijaan sain pelata Barbie-peliä. Sama dilemmahan koskee myös lasten leluja mutta ne ovat asia aivan erikseen eivätkä kuulu tähän blogiin.
Ottaen huomioon missä lehdessäa artikkeli on, tavallaan ymmärrän sen sisällön. Tuskin kirjoittaja on tarkoittanut välittää tällaista kuvaa pelaajista mutta jos asiasta ei tiedä (selvästi) mitään, kannattaisi ehkä harkita toisenlaisten juttujen kirjoittamista. Kommentteja otetaan vastaan.

Hyvää alkavaa peliviikkoa!

maanantai 7. toukokuuta 2012

Call of Cthulhu osa 2

Heipä hei, pelikansa!

Päivitykseni on hieman myöhässä, anteeksi siitä.
Vappuna siis pelasimme toisen jakson Call of Cthulhua mieheni ja kahden ystävämme kanssa. Ilta venyi aika pitkälle yöhön ja tunnelma oli todella jännittävä, loppua kohden myös pelottava niin kuin hyvän Cthulhu pelin kuuluukin olla. Itse ainakin jäin fiiliksiin pelin jälkeen ja niin kuulemma ystävämmekin varsinkin kun koti matka piti taittaa kävellen pimeässä.



Hahmot kävivät katsomassa psykologi Sophitian seonnutta ex-kultisti äitiä mielisairaalassa (muut hahmot olivat huuli pyöreänä tästä tiedosta) ja melko tulhumaiseen tapaan nainen selitti sekavia tyttärelleen joka oli hälyttävän säikky tilanteen jälkeen.
Tällä kertaa juoni tiivistyi kartanon yläkerrassa johon lähdimme kipuamaan lähes heti pelikerran alussa. Yläkerta oli tyhjä, vain iso matto, suuri outo taulu ja roomalainen rintakuva/patsas. Yksi huone oli lattiasta kattoon kivillä muurattu, tyhjä. Toinen huone oli työhuone joka tutkimusten jälkeen osoittautui turvahuoneeksi. Kun tuon huoneen oven sulki ja avasi jälleen, oli käytävä maagisen pimeä, myöhemmin käsitimme avanneemme portin todennäköisesti dreamlandsiin tai vastaavaan.
Oma hahmoni aika lailla jähmettyi paikoilleen huoneeseen, kun professori ja psykologi lähtivät etsimään tuota kadonnutta miestä, herra Engeliä. He huomasivat pimeässä käytävässä omilla tahoillaan mitä oudompia asioita, tuo kivinen huone olikin vankityrmä ja sinne oli lukittu mies, jota emme ainakaan vielä saaneet ulos.

Tuo mies kuitenkin varoitti katsomasta roomalaista patsasta silmiin. Professori uhmasi kehotusta ja patsas sai hänet hetkeksi valtaansa kunnes psykologihahmomme ehti repiä miehen mielen takaisin patsaan pauloista. Peluuttajamme/mieheni kuvaili kyseiset tapahtumat vähintään selkäpiitä karmivasti ja minä&tyttökaverini olimme ihan kippurassa sohvalla vierekkäin. Peluuttaja kuvasi patsaan vetävän väkipakolla lähemmäs, sen suun epäluonnollisen nopeasti nykien, kuiskien jotain epäinhimillistä. Sitä ei myöskään pystynyt hajoittamaan sillä se manipuloi ihmistä ja tarkkailee ihmisen toimia. Tämän jälkeen pelkkä patsaan läsnäolon tiedostaminen kuumotti pelaajia jatkuvasti.
Toinen episodi johon hahmoni ei kyennyt mukaan, oli kartanon alakerrassa(edelleen oudossa ulottuvuudessa) etsimämme miehen ja häntä vangineiden hirviöiden kohtaaminen. Hra Engel oli joutunut outojen epäinhimillisten, adoptoimiensa kaksospoikien valtaan.  


Emme vielä selvittäneet, mitä nuo pojat olivat ja mistä he olivat peräisin, mutta ihmisiä he eivät ainakaan ole. Nuo pojat olivat sulautuneet osittain ottoisäänsä (kenties rituaalin aikana?) mutta mies saatiin revittyä irti ja vietyä turvahuoneeseen. Hahmomme saivat ulottuvuuden takaisin aloilleen ja pääsivät ulos kartanosta vieras mies mukanaan. Ensi kerralla pääsemme kuulustelemaan hra Engeliä ja saamme varmasti enemmän selvää pojista ja vangitusta miehestä.

Roolipelin selostaminen on ihmeen hankalaa puuhaa, pelin aikana tapahtuu niin paljon ja näkökulmia on niin monta, että selkeän tekstin laatiminen on todella työlästä. En luonnollisesti pystynyt välittämään kuin murto-osan pelin tapahtumista saati tunnelmasta, mutta kerron teille lisää taas seuraavan peli keran jälkeen.

Aloimme muuten pelaamaan Silent Hill 2:sta X-box360:lle käännettynä mieheni kanssa. Olen pelannut sen itse teininä pari kertaa, mutta hitto se on edelleen yhtä pelottava, kunhan tunnelmaan pääsee.

perjantai 27. huhtikuuta 2012

Cthulhu + pokemon = ?

Hei pitkästä aikaa!
On ollut hiljaista pelirintamalla, joten lyhyesti: Aloitin Arcanumin (sydän!) josta kirjoitan myöhemmin lisää, mass effect 1&2 menin (taas) läpi putkeen, Reckoning on tylsä paska joten pelaan nyt ds:llä pokemonia kunnes saan mass effect 3:sen, lahjoituksia otetaan vastaan.

Mutta!
Aloitimme pienellä porukalla Ropettamaan Cthulhua, tukena pelissä käytämme Call of Cthulhu-kirjaa. Porukka koostuu siis minusta, peluuttaja miehestäni ja ystävä pariskunnasta, pelaamme kerran 1-2 viikossa sillä yksi pelaaja asuu lahdessa ja koitamme saada homman toimimaan hänen aikatauluihin sopivasti.
Peli sijoittuu upeaan 1920-lukuun ja ryhmään kuuluu oma hahmoni Becky joka on 28 vuotias nuorena leskeksi jäänyt kirjastonhoitaja, sekä kaksi muuta hahmoa; Psykologiaa opiskeleva nainen joka on jo hiukan yläkerrasta himmentynyt, outo ja pelokas. Kolmas hahmo on miespuolinen professori joka on jotenkin päätynyt kodittomaksi pummiksi, salaperäinen kirja kainalossa.

Peluuttajamme onnistui nivomaan nämä kolme kohtaloa yhteen tutkimaan salaperäisesti kadonneen miehen kartanoa, vastaan on tullut kammottavuuksia kuten nurkasta löytynyt räjähtänyt ruumis ja selkeitä jälkiä rituaalista, jossa yksi hahmoista (psykologi) on ilmeisesti ollut jotenkin mukana. Jatkamme mysteerin selvittämistä ensi maanantaina, vappuaattona. Tulee varmasti jännittävin vappu vähään aikaan! Mielestäni vapun oikeaoppinen viettäminen pitäisi olla juurikin tätä. Kokoontua muutaman kivan imisen kanssa harrastamaan jotain yhteistä kivaa joka ei välttämättä ole ördäystä kaupungilla.
Katsotaan tuleeko pelattua jopa Arkham horroria jossain välissä. Ostimme nimittäin jo joulun aikaan Dunwich horror expansion-setin ja mieheni sain King in yellow lisärin lahjaksi kaverilta. Voi olla, että Arkham ilta on pidetävä erikseen, peli kun voi viedä jopa 7 tuntia.


http://www.chaosium.com/forms/coc_quick_start_color.pdf
  
Yllä olevasta linkistä löytyy pdf. tiedostona pikaohjeet cthulhu peliin jos joku sattui innostumaan ajatuksesta, näillä pääsee hyvin vauhtiin ilman kirjaa. Helpoin noppasysteemi lienee d100 eli prosenteilla toimiva tyyli, aloittelevillekin toimii paremmin kuin d20 systeemi, ainakin minusta.

Kerron lisää kun juoni etenee, kyselkää ihmeessä jos haliatte jotain tiettyä yksityiskohtaa kuulla peliin tai pelisysteemiin liitteyn!

Hyvää vappua kaikille!
 



tiistai 20. maaliskuuta 2012

Kiitoksia Kotor, ystäväni.

Noniin, vihdoin sain itseni väännettyä koneen ääreen.
Pelasin joku aikaa sitten Kotor2:sen läpi. Se oli paljon parempi kuin mitä olen saanut kuulla eri suunnilta. Npc-hahmot olivat syvällisiä, ainakin syvällisempiä kuin ykkösessä ja juoni tarttui forcella kiinni ja vei mukanaan niin, että tuon 44 tuntia pelasi muutamassa päivässä eikä riittänytkään! Huonoksi puoleksi joudun ikäväkseni listaamaan lopun. Se tulee puskista ja samanaikaisesti se venyy ja töksähtää päin seinää. Koko peli on muuten hienosti käsikirjoitettu kokonaisuus, mutta loppu tuntui siltä kuin joku olisi ensin lupaillut hienoa ja hauskaa illan viettoa, mutta perunut ja lähtenyt omia menojaan muualle. Jäin ohjain kourassa istumaan sohvalle, että " ai tähän tämä loppui?" Odotin jotain paljon suurempaa. Tyylikkäämpää. Jotain mitä tahansa muuta.

kuvassa esiintyvä sith näyttää vaikuttavalta ja hienolta vastukselta, mutta voin sanoa ettei kannata odottaa ihmeitä. Kyseinen pahis jää melko lössöksi pikkupiruksi.


 Älkää kuitenkaan käsittäkö väärin, peli oli ensimmäiset 40 tuntia aivan loistava, upea ja uskomattoman mukaansa tempaava. Ykkösosan hyvät mekaniikat säilytettiin niin taistelusysteemissä kuin hahmon kehityksessä, mutta mukaan lisättiin vielä astetta parempia npc-hahmoja, tunteja lisää peliaikaa ja paljon muuta hienoa jota jää mielessään ihmettelemään. Kotor 2 on ollut ehkä ensimmäinen jatko-osa johon olen ollut näin tyytyväinen. Eihän hienon jatkiksen teko olekaan näköjään mahdotonta! Toivoa on siis vielä Mass effectin ja Dragon agen kakkos osien tyrmäämänäkin. En käsitä miksi tällaista tyyliä ei käytetä nykyään? Ainakaan siis niissä peleissä joita itse pelaan. Kotor 2 käytti hyväkseen ykkösestä tuttuja paikkoja joita oli hienoa päästä katsomaan eri hahmon silmin ja sotaisten tapahtumien jälkeen, esim.Korriban oli tismalleen samanlainen kuin ykkösessä, tokikin vain ulkonäöllisesti. Kun käyttää hyväkseen aikaisemman osan paikkoja ja systeemiä, jää aikaa enemmän tehdä uutta juonta ja hahmoja jotka sopivat peliin ja jotka vievät mukanaan myös ykkösosaa. Npc hahmoista voi ja pitää ottaa paljon irti jotta juoni menisi niin kuin kuuluu, tämä ei siis ole peli niille jotka eivät jaksa "turhaa lässytystä" tai pitkiä jaaritteluita. Lyhyesti:  Loppu lässähdyksestä huolimatta tämä on ollut hieno Star wars kokemus ja suosittelen sitä kaikille vähänkin kiinnostuneille.



Jediä
- Juoni loppua lukuun ottamatta
- Npc hahmojen syvällisyys
- Tutut peli mekaniikat ja tuttu idea.
- Enemmän sivutehtäviä
- Enemmän ääninäyttelijöitä kansalaisile, kaikki eivät kuullosta samalta.
- Enemmän rotuja.

Sithiä
- Juonen lopetuksen löysyys ja tylsyys.
- Tiettyjen hahmojen ennalta arvattavuus.
- Lataustauot, ainakin xbox versiossa.

Kiitos Kotor.

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Up and down the 3rd street

Pelasin Saints Row 3:sen läpi pari päivää sitten.
Voin sanoa, että peli synnytti kovan koukun enkä osannut lopettaa lainkaan! Pääjuoni on todellakin seuraamisen arvoinen, tosin hiukan lyhyeksihän se jää. Olisin toivonut enemmän sivujuonia ja pidennettyä pääjuonta mutta ymmärrän kyllä, että pelin pääidea on rällääminen ja kaupungin valloitus joten en anna sen häiritä sen enempää.


Taistelu on ihanan toimivaa, valitsi aseekseen minkä tahansa eri vaihtoehdoista. On loistavaa, että päähahmo on yksinkertaisesti niin awesome, että kaikki onnistuu ja muut lakoavat hänen tieltään! Tappeluita käydään perinteisesti maalla, mutta myös veden äärellä ja ilmassa. Itse nautin eniten tilanteista, joissa hahmoni oli yksin kymmeniä vihollisia, tankkeja, helikoptereita yms. vastaan ja mäjäytti kaiken päreiksi olan kohautuksella. Jos joku on hyvää mieltä ja nollausta varten niin tämä peli, ehdottomasti. Pääjuonikin on tarpeeksi jännä eikä pakotettu tai tylsä, vastaan tulee jopa zombeja.


Mikään muu peli ei tähän mennessä ole vienyt minulta jalkoja alta niin kuin Saints Row 3 on vienyt. Onneksi peliin on tullut lisäreitä, ne pitäisi ladata heti kun kukkaron nyörit antavat periksi. Saints row ei kuitenkaan kulu kovin nopeasti käytössä, ja itseasiassa aloitin pelin samantien alusta loppu teksiten jälkeen. Jonkin verran kun pelissä kuitenkin tulee valinta tilanteita, niin on niitä hauska kokeilla eri hahmoilla erilailla. Ensimmäinen hahmoni oli lolita/emo tyttö kahdella uzilla ja nyt tein kahdella pistoolilla varustetun femme fatalen.

Npc-hahmot olivat ehdottomasti pelin suola. Monta hyvin erilaista ja todella taitavasti tehtyä kaveria/homieta saa matkan varrella mukaan remmiin ja näiden hahmojen välille on kehitetty todella eläviä ja luonnollisia suhteita, läppä on oikeasti hauskaa ja tilanteet npc hahmojen kanssa ovat aina mielenkiintoisia seurata. Henk.koht lempi npc-hahmoni on Zimos niminen pimp, joka on ihanan stereotyyppinen mutta kuitenkin omalaatuinen samaan aikaan. Kakkos sijalle npc listallani yltää Oleg niminen sivistynyt järkäle joka taas on miellyttävän epä-stereotyyppinen tankki.



Hyvää:
Kokonaisuuden elävyys
npc-hahmot ja niiden väliset suhteet/keskustelut
Autolla ajaminen helppoa ja hauskaa, joskaan ei realistista (kuka sitä odottikaan?)
Räiskintä on toteutettu todella toimivasti
Tehtävät ovat aina kiinnostavia ja kivoja, ei pakko pullaa.

Jos nyt jotain huonoa niin:
Juoni loppuu liian pian
Kaupungissa voisi olla vielä lisää tekemistä ja vallattavaa (=osta lisärit)

Tällaista tällä kertaa.

perjantai 2. maaliskuuta 2012

Saints Row 3, ja elämä on halpaa.

Hei kaikki!
Lähdetään lyhyesti liikkeelle siitä, että tuli hankittua Saints row 3


En ole pelannut aikaisempia pelejä joten kaikki on ihanan uutta! Tokihan GTA sarja on todella samanlainen, itse en ole kuitenkaan koskaan pelannut GTA pelejä läpi vaan pikemminkin olen hipsinyt mieheni save-pisteelle ja ryhtynyt riehumaan singolla ja rälläämään moottoripyörällä. Se on tautisen hauskaa ja Saints Row vie koko komeuden vielä pidemmälle väkivallan ja älyttömyyden kaupungissa.

Aseesta käy vaikkapa jättimäinen d... No mutta onhan teillä silmät päässä.
 Saints Row:ssa hahmon tekeminen on hauskaa. Voit valita sukupuolen ja "rodun", ihon värin (normaalista esim. siniseen), kehon rakenteen ja lisäksi paljon yksityiskohtia, mustia silmiä, arpia, parta, meikki, tukka... Myöhemmin pelissä pääset myös hankkimaan tatuointeja ja ostamaan vaatteita. Ja jos hahmon luonnissa jokin meni vikaan, voit myös käydä plastikkakirurgilla korjaamassa mokat.

Vaatteita ja hahmoja voi latailla myös netin kautta.
Tämä on erittäin passeli peli nollaamista ja hauskanpitoa ajatellen, varsinkin jos GTA:n tyyli miellyttää. Saints Row 3 poikkeaa mielestäni GTA:sta eniten hahmon tekemisessä, huumorin älyttömyyden ylilyönneissä, ajamisen helppoudessa ja god forgive me, mielestäni npc-hahmot ovat siistimpiä ja syvempiä. Ei pidä myöskään jättää huomiotta lukuisia minipelejä jotka ovat sekä viihdyttäviä, että pelin kannalta hyödyllisiä sillä niitä pelaamalla saa respect-pisteitä ja rahaa.
Se mistä en pidä, on rahan ja expan samaistaminen. Mielestäni käteisvarat ja kokemuspisteet saisivat olla erillään, rahalla taitojen ostaminen tuntuu luonnottomalta.
Olen kuitenkin pelannut vasta muutamia tunteja kyseistä peliä joten en ala kehumaan tai avautumaan tällä kertaa enempää. Kannatan kuitenkin suuresti pelin hankkimista sillä se on jos mitä, niin loistava casual-peli.

Viikonloppuja!

tiistai 21. helmikuuta 2012

Kotor ready set go!

Hei!
Pelasin eilen Kotorin viimein läpi, 42 tuntia kulutin pelin parissa ja olisin pelannut heti toisen samanlaisen pätkän lisää. Näin vanhaksi peliksi (2003) Kotor on ollut kyllä todella myönteinen kokemus vaikka se Xboxilla bugailikin vähän väliä. Pelin juoni oli tyypillistä Biowarea, eli oikein hyvä ja toimivan elokuvamainen kokonaisuus jännine juonenkäänteineen. Seuraavaksi on kyllä pakko pelata peli läpi sithillä jotta saa toisenkin puolen pelistä nähtyä. Toisin sanoen, kyllähän tämä peli tavallaan onkin  tuplasti niin pitkä kuin mitä nyt pelasin, sillä se todellakin tulee kestämään toisen läpipeluun pahiksella oikein hyvin.



Pakko kyllä sanoa, että jos omistat hyvän pc:n ja taivut pc pelaamiseen, niin kotor kannattaa ehdottomasti pelata koneella. Itse olen, kuten aiemmin olen kertonut, pc-vammainen enkä pysty pelaamaan koneella muuta kuin naksuttelupelejä. Kotor kuitenkin bugaa boxilla sen verran, että pelikokemus kärsii sen tähden paikoin paljonkin. Pelatkaa siis pc versiota jos kykenette.



Mistä pidin erityisesti:  
-Kokonaisuus, peli on sidottu taitavasti yhteen ja puutteet eivät paista läpi liian ilmiselvästi.
-Aktiiviset npc hahmot, niitä tulee tarpeeksi monta ja ne ovat tarpeeksi erilaisia, joten päähahmo löytää helposti joka kerta ne joita mielellään kuljettaa mukanaan.
-Keskustelut ja informaatio jota irtoaa joka planeetalta ihan kiitettävästi kun jaksaa jutella kaikille tärkeämmille asukkaille.
-Hahmon kehitys oli toimiva eikä leveleitä tippunut syliin taivaalta, vaan niitä tuli hitaasti.
-Kamaluettelo ja varusteiden käyttö olivat simppelit ja helpot oppia.
-D20 systeemin käyttö ja se, että taidoissa on ilmoitettu millä tavoin tulokset määräytyvät pelissä.
-Minipelit toivat hiukan plussaa, vaikka itse en niitä paljoa pelannut.
-Ebon hawkilla vihollisaluksien ampuminen, tätä olisi saanut olla lisää.

Jotain moitittavaakin löytyi:
-Xbox versiolla bugien määrä ja kokonaisvaltaisuus, keskustelut olivat välillä todella raskaita seurata kun puhe pätki ja hyppi, efektiäänet loppuivat välillä yllättäen ja tuolloin oli pakko sammuttaa peli ja käynnistää uudelleen, sillä eihän taistelua voi jatkaa jos valomiekat eivät pidä mitään ääntä.
-Juonen lyhyys, tämä saattaa olla pääni sisällä, mutta aivan kuin pelistä olisi puuttunut keskikohta. Tai pikemminkin toinen keskikohta, sillä planeettojen tutkimisen jälkeen alkaa tapahtua kamalalla vauhdilla asioita ja loppu alkaa lähestyä vääjäämättömästi ennen aikojaan.
-Tehtävien seuraaminen oli välillä hankalaa, kun on tottunut siihen, että peli ilmoittaa mitä seuraavaksi tulee tehdä. Välillä olin ihan hukassa, koska en ollut varma mitä minun tarkalleen oli tehtävä.
-Npc-hahmojen ulottuvuus, vaikka onkin vanha peli ja npc hahmojen kanssa käydyt keskustelut ovat pelin ilmestymisvuonna melko uraauurtavia, olisin toivonut viimeistellympää jälkeä.
-Kansalaisten kloonimaisuus, suunnilleen kaikki olivat saman näköisiä. Eri kasvoja oli vain muutama.
-Pazaak korttipeli oli mielestäni vaikea oppia, en lopulta jaksanut opetella sitä kunnolla lainkaan. Tästä voi ja saa olla erimieltä, mutta minusta minipeliksi turhan hankala.Myös Swoop race-kisat olivat alimmallakin tasolla hankalia.

Tällainen kokemus oli Kotor minun silmistäni katsottuna!
Omia kokemuksia saa laittaa kommentilla tulemaan ja kysymyksiä myös.

maanantai 13. helmikuuta 2012

Oma noppasysteemi ja star wars forever

Kotor on tehnyt tehtävänsä ja Star Wars rope kirja huhuilee tuolta hyllystä vihjailevasti. Juuri kun olin suunnittelemassa vampireen hahmoa, iskee kamala Star Wars into! Ei ihmekkään, sillä Kotor on vienyt sydämmeni pysyvästi. On kyllä ihanaa saada pelata tuota Xboxilla! Tokihan tuo bugailee välillä, tämä tulee esille lähinnä hahmojen jutellessa änkytys kohtauksina. Toisaaltahan tuo on vain huvittavaa, mutta välillä meinaa hermo mennä, kun puheesta ei tule mitään. Olihan tämä pikkuvika tosin odotettavissa, konsolilla kun patcheja ei niin vaan latailla. Ainakaan minä en sitä osaa!


Kotorissa pyörin tällä hetkellä Ahto-cityssä, pelitunteja on takana 18 ja juoni oikeastaan vasta alkoi. Hienoa! Odotettavissa on siis vielä ainakin muutama kymmenen hauskaa tuntia pelin parissa. Kotor myös inspiroi roolipelaamiseen, kuten jo ilmoitin. Miehenikin on innostunut StaWa-sooloilusta joten taidan alkaa suunnitella uutta (kuinkahan monetta?) jedi hahmoa. Kerron tästä lisää mikäli projekti lähtee hyvin käyntiin.


Star Warsia olemme pelanneet aiemmin ilman sääntöjä, tai pikemminkin omilla säännöillä jotka ovat muovaantuneet useiden soolopeli-projektiemme aikana. Tätä omaa sääntösysteemiä olisi lähes mahdotonta käyttää ryhmän kanssa, sillä se on täynnä sanattomia ja jopa tiedostamattomia sopimuksia. Käytämme pelkästään D20 noppia ja hahmopapereita ei välttämättä ole lainkaan.
Homma toimii about niin, että hahmolle määritetään heikkoudet, vahvuudet ja taidot jotka yleensä kirjoitetaan muistutukseksi ylös ja joiden kautta peluuttava osapuoli määrittää päässään jokaisen heiton vaativuuden riippuen tilanteesta ja hahmon ominaisuuksista.
Tällainen systeemi taitaa onnistua vain jos pelaaja(t) ovat todellakin roolipelaajia eivätkä powerplay-ihmisiä, sillä pelaajan on välillä muistutettava peluuttajaa, että "otithan huomioon hahmoni heikkouden tässä asiassa? Ei taida onnistua ihan noin pienellä tuloksella?" Tällaista systeemiä käytettäessä tarvitsee kummankin osapuolen pelata kunnolla, tosissaan ja huijaamatta, sillä tätä tyyliä on todella helppo käyttää hyväkseen saadakseen parempia tuloksia. Itselleni tämä ei ole vaikeata, sillä nautin hahmoni persoonallisuuden kehittämisestä ja siitä, että hänellä on heikkouksia ja että ne näkyvät pelin aikana. Tällöin on myös paljon nautittavampaa, kun hahmo todella onnistuu jossain tehtävässä esim. tripla-kritillä.
 
Kerron nyt hieman pyhästä noppasysteemistämme. Kuten jo kerroin, käytämme omassa systeemissämme vain D20 noppia. Peluuttaja määrittää heiton vaativuuden ja ottaa huomioon pelaajan roolipelaamisen onnistumisen tilanteessa. Jos tulos on 20 (kriti) saa heittää uudestaan niin kauan kunnes tulos on jokin muu kuin 20. Näin voidaan saada aikaan eeppisiä (kerran jopa neljän kritin) onnistumisia, jotka tuovat peliin animemaisia kohtauksia varsinkin taistelun ollessa kyseessä. Toinen puoli onkin sitten kammottava tulos numero 1 (fumble) joka myös voi tulla niin usein kunnes muu tulos katkaisee kierteen. Vastaavasti kunnon fumblaus näkyy pelissä kaottisena tapaturmana ja hiuksianostattavina virheinä. 
Sekä fumbleen, että kritiin on käytettävissä ns.anti fumble/kriti. Eli jos heität fumblen ja heti perään saat sivun 20, fumblaus lievenee. Vastaavasti kritin perään tullut ykkönen vesittää kritin tavalliseksi onnistumiseksi.
 Käytämme välillä myös ns. tuurinoppaa jota saa pyytää milloin tahansa ja peluuttaja katsoo, onko tuurinoppaheitto sallittu. Näin saadaan helpotusta tuloksen mukaan esim. kun seinä tulee vastaan tutkimuksissa tms. Pahimmillaan (fumble) hahmo taas ajautuu aivan väärille jäljille.
Jos haluaa tuurinoppaheiton uhkapeli tyyliseksi niin voidaan sopia, että pelaaja saa valita numeron jolla onnistuu ja numeron jolla epäonnistuu.

Tuossa muutama oma sääntömme, kaikkia ei pysty kirjoittamaan ylös lainkaan sillä ne ovat kiinnittyneet liian lujasti selkärankaan. Meillä nämä toimivat loistavasti ja olisi hauska kuulla onko muilla samankaltaisia omia säännöstöjä! Tämän systeemin oikeudet nimille Jade & Tommi ihan vain varmuuden vuoksi jos kirjaa joskus alamme tekemään.

Heitä sitä noppaa.

torstai 9. helmikuuta 2012

Kotor love

Hei ihmiset!
Ihan nopea päivitys tähän väliin, sillä löysin vihdoin vahingossa Kotorin Xbox version! Pakkohan se oli ostaa, sillä Star Warsit ovat lähellä sydäntä ja ihastuin kotoriin jo pc:llä kokeillessani. Harmikseni joudun jälleen myöntämään, etten ole pc pelaaja alkuunkaan. Samat pelit pc:llä tai boxilla pelattuna ovat minulle aivan erilaisia, pc:n naputtelu ei tunnu tallentuvan omaan kovalevyyni millään. Siispä olen iki onnellinen saadessani vihdoin pelata kotoria eteenpäin  mukavasti isolta tv ruudulta ohjain kädessäni. Taivas on laskeutunut olohuoneeseemme.
Aloitin pelin female scoutilla  ja meinaisin erikoistua kivääreihin ase puolella. Muuten en ole vielä päättänyt hahmon kehitystä pidemmälle, katson mihin juoni vie.

Meinasin kuolla pystyyn kun Kotor mörpistä tuli tieto. Näin tietenkin ensin vain trailerin joka on aivan uskomattoman upea. Sitten tajuan, että kyseessä on nettipeli. Hengitys lakkaa ja lähes itken. Koska tulee uusi upea kotor boxille? Miksi kaikki hieno tapahtuu tietokoneella ja miksi olen tällainen pc-gremlin? Joku selvästi vihaa minua.

No, onneksi minulla on nyt joksikin aikaa tekemistä uuden ostokseni kanssa, vaikka jäänkin odottamaan uutta Star Wars aiheista rpg:tä konsolille. Onneksi meiltä löytyy Star Wars rope kirja, ainahan voin pyytää peluuttaja-miestäni vetämään minulle eeppisen kotor aiheisen pelin soolona.
Kerron Kotor kokemuksistani lisää myöhemmin, nyt kuunnelkaamme hieno kappale, Star Wars Cantina.

maanantai 6. helmikuuta 2012

Myyttejä tyttöpelaajista, faktaa ja fiktiota

 Hei pelikansa!

Tänään aion kirjoittaa aiheesta joka on tympinyt minua jo hirveän pitkään. Olen filosofinen luonne joten pohdin asioita paljon. Tämän lisäksi olen feministi, niin kuin meidän kaikkien kuuluisi olla ja koska edustan "gamertyttöjä" olen hirmuisen suivaantunut netin levittämästä aivan väärästä kuvasta meitä tyttö-pelaajia kohtaan. Riveiltä ja niiden välistä näkyy varmasti ärsyyntyneen kirjoittajan tunnelataus mutta olkaa hyvät älkääkä pitäkö sitä uhkaavana tai vähätelkö sitä. Tästä lähtee.


 
  Ensimmäinen ja jostain syystä näkyvin versio gamertytöstä on huoramaisesti elehtivä lähes tai kokonaan alaston tyttö joka esittelee ohjaimia vartalollaan tai fallisesti kasvojen lähistöllä.
Toinen vaihtoehto on pyllistellä peliaiheisten pikkuhousujen kanssa kameralle. Tytöille ja naisille luodaan jo mainstream kulttuurin kautta hirveät ulkonäköpaineet ja nyt niitä levitetään tällekin alalle? MIKSI? No miehiä vartenhan nämä kuvat lähinnä ovat olemassa, selvästi. "katso kuinka kuuma kissa, ehkä hän haluaisi pelata kanssasi". Minkä takia jokaisessa asiassa naisten täytyisi esiintyä seksikkäänä? Onko maailma todellä NÄIN vääritynyt? Tunnen useita pelityttöjä, jotka ovat nättejä/kauniita, mutta jotka pelaavat pelejään villasukat jalassa löysään huppariin kietoutuneena, niin kuin miehetkin ja niin minäkin teen. Pelaaminen on rentouttavaa ja mukavaa puuhaa, harrastus jossa ei tarvitse esittää muuta kuin on. Paitsi nyt näköjään tarvitsee. On pakko todistaa maailmalle, että olen tyttö ja pelaan ja näytän seksikkäältä kun pelaan. Kuka pelaa korkokengissä ja alusvaatteissa? En minä ainakaan. Eikä kaverinikaan.

Toinen versio onkin tunnetumpi mutta onneksi vähitellen muuttuva käsitys siitä, että pelaava tyttö on ruma tai ainakin läski. Totta kai on erinäköisiä ja ylipainoisiakin pelaajia tytöissä ja pojissa yhtälailla, mutta tämän kuvan viljely yleistävässä mielessä on epäreilua. Tätä samaahan tehdään miehillekin, jos mies pelaa, hänen on oltava aknenaamainen haiseva luuseri. Ja vaikka toinen olisi minkä näköinen, ei siitä pitäisi tehdä  numeroa. Tämäkin kuva on onneksi väistymässä taka-alalle pelien tullessa suuren yleisön huviksi. Aina kuitenkin vähemmistöä pitää mollata, tällä hetkellä tyttöjä on peliharrastuksissa vielä vähemmän joten alistetaan heitä. Haukutaan rumiksi tai väännetään seksiobjekti-muottiin. Mikä ihmisiä vaivaa? Miksi, kun googlaan "gamer girl" suurin osa kuvista on pornoa tai lihavuutta? väliin löytyy onneksi muutamia  kuvia tavanomaisista pelaajatytöistä.

Kolmas mutta onneksi nykyään melko vähän levitetty kuva on se, että gamer tytöt eivät oikeasti osaa. He ovat noobeja ja pelaavat vain söpöjä pelejä, eivät pärjää esim. Halossa tai eivät ymmärrä roolipelien mekaniikkaa. Saati, että osaisivat asentaa tai korjata laitteita ilman miehistä apua. Onneksi tähän käsitykseen ei usko (kai) niin moni. Meidän taloudessa se olen minä joka asentaa aina elektroniikan ja katson mikä vika tietokoneeseen on tullut. Ei tämä tee miehestäni yhtään vähemmän miehekästä tai minusta vastaavasti vähemmän naisellista. Minä vain osaan jotkut asiat ja hän jotkut toiset. Kuvittelemme, että sivistyneessä maailmassamme tasa-arvoisuus on pelkästään lisääntynyt, mutta jos asiaa tarkkailee niin huomaa, että epätasa-arvo on vain saanut uusia muotoja. Mainokset, tv-ohjelmat, netti... kaikki pursuaa ihmeellisiä nais-ja miesihanteita ja outoja vääristyneitä käsityksiä siitä mikä on normaalia ja oikein. Usein nuo mielikuvat on taitavasti maskeerattu joksikin muuksi, mutta jos katselee ympärilleen kriittisellä silmällä voi huomata, kuinka vääristyneitä kuvia maailmalle annetaan naisista ja miehistä yleensä ja spesifimmällä tasolla.

Toivonkin, että tällaiset halventavat ja tyhmentävät käsitykset kaikkoaisivat ihmisten mielistä ja sitä kautta myös netistä. Kun googlaan "gamer girl" en halua nähdä mitään yläpuolella listatuista. Haluan nähdä jotain tällaista:



Näitäkin kuvia löytyy, mutta hetki kesti löytää näitä todennäköisesti tilastollisesti tavallisempia tyttöpelaajia. Totta kai meitä löytyy laidasta laitaan eri näköisiä ja tyylisiä mutta jotain pientä ääripään ryhmää ei pidä yleistää.


Jokainen voi tehdä osansa tässä IRL taistelussa ja toivon, että jokainen tuomitsee tyttö (ja poika) pelaajista levitetyt väärät käsitykset ja auttaa tuomaan esille sitä todellista, olemassaolevaa pelaavaa porukkaa joka ansaitsee kunnioituksen omana itsenään siinä missä muutkin.
Kiitos.