Peli alkaa kun Marcus niminen mies palaa parin viikon metsäreissulta ystävänsä kanssa ja huomaa, että jokin on todella pahasti pielessä kun vesikauhuiset psykopaatit hyökkäävät ystävysten kimppuun joka suunnalta. Marcus tajuaa pian asian todellisen laidan ja sen, että nuo psykopaatti- kannibaalit ovatkin itseasiassa epäkuolleita, suoraan sanoen zombeja. Marcus yrittää löytää jonkun joka osaisi kertoa mitä, miksi ja miten, mutta kukaan ei tiedä mitä on tapahtunut. Alku ihmettelyn jälkeen Marcus ystävineen päätyvät lopulta erään selviytyjä joukon jatkeeksi pieneen kirkkoon ja varsinainen peli lähtee etenemään.
Kirkko johon pelaaja päätyy palvelee pelin aikana tukikohtana jossa saa levätä, täyttää reppunsa ruoalla ja panoksilla ja miettiä seuraavaa siirtoa. Ensimmäisenä tukikohdassa käy ilmi, että kaikki tarpeet kuten lääkkeet, ruoka, panokset ja rakennusmateriaalit ovat jatkuvasti vähissä ja niitä olisi saatava lisää. Koska tavaroiden etsiminen ja muiden askareiden hoitaminen on zombien ansiosta varsin uuvuttaaa, on välillä hyvä käydä juttelemassa kaverille josko hän ottaisi ohjat hetkeksi sillä aikaa kun väsynyt tai loukkaantunut hahmo jää lepäilemään. Toisin sanoen; pelissä on useampi pelattava hahmo joita matkan varrella löytyy lisää. Tukikohtia saa lisää ystävystymällä alueen muihin seliytyjiin ja rakentamalla uusia tarkoitukseen sopiviin paikkoihin. Tukikohdista löytyy kaappi johon voi itse jättää tavaraa ja johon tulee lisää tavaraa kun tukikohtaan viedään resurssipaketteja. Näitä isompia kotiin vietäviä ovat mm. lääketarpeet, ruoka, rakennusmateriaali, panokset, kokkausvälineet ja polttoaine. Resursseja löytyy kaupoista, taloista jne. Voit kantaa vain yhden ison paketin kerrallaan kotiin. Jos löydät hyvät apajat, voit hälyttää radiopuhelimella kotiin ja ilmoittaa löydöstä. Tukikohtaa voi ja pitää myös kehittää paremmaksi; lisää nukkumatilaa, sairasteltta, parempi tähystytorni... Tähän tarvitaan mm. rakennusmateriaaleja ja tällä tavoin yhteisö pysyy tyytyväisenä. Kotona sattuu välillä erilaisia konflikteja ja joskus täytyy käydä lohduttamassa, rohkaisemassa tai kovistelemassa ihmisiä joilla alkaa tilanne käydä hermoille. Tukikohdasta käsin saadaan myös nopealla syötöllä infoa ja tehtäviä radiopuhelimeen ja tekeminen ei todellakaan lopu kesken. Päin vastoin.
Pelin alueilta löytyy välillä korkeampia paikkoja johon kiivetä, ja kiivetä kannattaa sillä korkealta pystyy tähystämään kauemmaksi ja pistämään merkille hyödyllistä infoa. Paikkojen tutkiminen auttaa tehtävissä, resurssejen etsimisessä ja jonkin verran zombien välttelyssä. Varsinkin uudelle alueelle siirtyessä tähystäminen on täkeää. Kun paikat on pistetty merkille ja tiedetään mitä pitää tehdä, lähdetään jalat maassa etenemään milloin mitäkin tehtävää kohti. Vastaan tulee luonnollisesti zombeja, joskus yksittäisiä ja joskus kokonaisia laumoja, hordeja. Peli on siinä mielessä realistinen, että koska tarina ei sijoitu isoon kaupunkiin, zombeja ei ole liikaa. Käveleviä ruumiita tulee kyllä vähän väliä vastaan, mutta niitä ei ole tungokseksi asti. Kuten muukin pelimaailma, myös zombiet liikkuvat ja etenevät omia aikojaan joten tarkkailemalla tietää, mistä kannattaa milloinkin kulkea. Zombeista suurin osa on ihan tavallisia epäkuolleita; raahustavia, melko heikkoja, hitaita ja tyhmiä. Kuitenkin sekaan mahtuu myös poikkeavia yksilöitä jotka saattavat olla isompia ja vahvempia, korvia vihlovasti kirkuvia tai erityisen nopeita. Kokonaisten zombie- laumojen kohtaaminen yksin ja jalkaisin ei ole hyvä idea, itse nautin siitä kun saan ajaa isolla autolla kovaa vauhtia hordea päin; mäjähdykset ja veren roiskuminen on varsin hupaisaa ja tämä on tehokas tapa hankkiutua moisista kiusankappaleista eroon. Autoilu on pitkillä matkoilla muutenkin hyödyllistä, sillä muutaman kilometrinkin matkalla ehtii törmätä moneen vaaratilanteeseen.
Olennaisin tapa potkia zombeja takamukselle on tietenkin lähi- ja tulitaistelu. Pelissä saa monia erilaisia melee aseita (mailoja, kirveitä, keppejä...) ja ampuma-aseita (haulikko, kivääri, pistooli...). Lähitaisteluaseet kuluvat pikkuhiljaa käytössä ja onkin fiksua pitää jokin vara-ase mukana. Ampuma-aseiden heikko puoli on kova ääni ja panosten säännöstely, isoa joukkoa vastaan haulikko on kuitenkin erittäin hyvä ystävä. Oma kokemukseni taistelusta pelillisesti on oikein hyvä, pieniä jäykkyyksiä saattaa olla havaittavissa, mutta ne eivät menoa haittaa. Taistelutaitoa ja voimaa saa kehitettyä nimenomaan taistelemalla ja pelihahmot saavat bonuksia iskuihinsa mitä taitavammiksi tulevat. Muitakin kykyjä kehitetään niitä käyttämällä. Taistelun lomassa saattaa muuten joskus alkaa väsyttää, ja välipalan napostelu auttaa isommassa hädässä. Kipulääkkeetkin on hyvä pitää mukana jotta jaksaa haavoineen raahata itsensä kotiin asti hoidettavaksi.
State of Decay tuo zombie peligenreen paljon uutta vanhan hyväksi koetun rinnalle. Avoin maailma, lukuisat tehtävät, useat pelihahmot ja pelaajan vaikutus maailman tapahtumiin tekevät tästä pelistä nimenomaan selviytymispelin jossa vihuina on zombeja. State of Decay keskittyy räiskinnän sijasta siihen, miten ihmiset toimivat ja mitä he tuntevat katastrofin keskellä. Selviytyminen on realistisesti varsin uuvuttavaa, tehtäviä on hyvin hankalaa ellei mahdotonta saada kaikkia valmiiksi sillä maailmassa tapahtuu oikeasti koko ajan. Matalamman budjetin peliksi State of Decay on hyvin suunniteltu, kaunis ja toimiva kokonaisuus. Pieniä grafiikka virheitä, lyhyttä tutoraalia ja vähäistä bugaamista lukuunottamatta en keksi mitään pahaa sanottavaa. Kokonaisuus on todella vaikuttava, yllätyin itsekin vaikka peliä innoissani odottelin.
