torstai 19. syyskuuta 2013

Pelikaappi (&Shadowrun) returns

Hei pitkästä aikaa!
Joku on saattanut huomata, että kirjoitustaukoni on venynyt lähes laittoman pitkäksi. En nyt peliaiheiseen blogiin tarkemmin viitsi eritellä, mutta terveydellisiä ja opiskelullisia asioita on lyönyt päälle tiuhalla tahdilla. Tilanne on kuitenkin tasaantunut ja kirjoittaminen alkaa taas saada tilaa. Viimeksi lupailin Shadowrun returnsista juttua ja sen te nyt sitten saatte, vaikkakin aika myöhässä.

Aluksi on totta kai todettava, että Shadowrun on alkujaan pen&paper roolipeli josta idea pc- peleihin on aikanaan tullut. Meille Shadowrun on roolipelinä ollut tärkeässä osassa ja niin on monille muillekin, suureksi osaksi siitä syystä ensimmäinen Shadowrun peli on pelihistorian alkuhämärässä saanut toimeenpanevan kipinänsä ja sillä sen suuri suosiokin osin selittyy. Pelin systeemi on myös kehitetty muistuttamaan roolipelikirjan sääntöjä, tietenkin roimasti yksinkertaistaen. Shadowrun on nykyään jo melkein oma instituutionsa ja siihen liittyy todella paljon pelinsisäistä kulttuurisisältöä josta pc- peleihin on ammennettu.


Shadowrun Returns toi todellakin vanhan koulukunnan pelimeiningin nykypäivään. Tyylillisesti suoritus on puhdas kymppi ja tekijöiden rakkauden aihetta kohtaan näkee selvästi. Uusretro fiilis vain nousee kun vanhan Shadowrunin päätähti Jake Armitage sotkeutuu kuivoihin jo pelin alkumetreillä. Onnekso Jaken arvo pelimaailmalle on kuitenkin hyvin tiedossa eikä häntä ylikäytetä tai pilata, niin kuin yllättävän usein vastaavissa tilanteissa tuntuu käyvän. Vaikka hahmon tekeminen ei vanhoissa peleissä olekaan ollut kovin yleistä, niin retroudesta huolimatta tässä pelissä oman hahmon luominen on otettu mukaan. Hahmon luonti on yksinkertaista mutta riittävän monipuolista. Rotu on valittavissa seuraavista; ihminen, örkki, trolli, kääpiö ja elffi. Myös classi vaihtoehtoja löytyy; maagi, street samurai (fighter), deckeri (hakkeri), shamaani, riggeri (drone mestari) ja fyysinen adepti. Edellisistä mage, shamaani ja adepti ovat magiaan pohjautuvia classeja, joskin eritavoilla, kannattaa perehtyä ennen kuin valitsee. Muut ovat melko selkeitä jo nimensä puolesta, ja sulkeisiin lisäämäni kuvaukset helpottavat jos peli ei ole entuudesta tuttu.


Itse pääjuoni pelissä on lyhyempi kuin mihin nykypäivänä ollaan totuttu. Sivujuonet kannattaa käydä läpi ja keskittyä tapahtumiin. Pelin aikana tulee myös harjoitettua englanninkielen taitoa sillä pitkiäkin kuvauksia ja keskusteluita on kirjoitettu. Se on kuitenkin vain positiivinen asia, näihin on selvästi nähty vaivaa ja vanhan koulukunnan fiilis sen kuin syvenee. Toki tekstin paljous voi säikäyttää nykypelaajan joka on tottunut siihen, että kaikki tapahtuu nopeasti ja yhtäaikaa ja ilman vaivannäköä. Heille ehdotankin avoimin mielin suhtautumista ja pienissä pätkissä pelaamista. Itsellänikin alkaa pää kipuilla liiasta ruudulta lukemisesta, siksi en lue e- kirjojakaan. Aiheeseen. Pää- ja sivujuonten lisäksi pelintekijät pohtivat jatkuvasti lisämateriaalia peliin. Berliini- lisäosa on pian saatavilla ja meille se tuleekin extrahyperfani- paketin ostajina ilmaiseksi heti kun ilmestyy. Jos lisäpelattavaa ei malta odottaa niin aina voi käydä läpi fanien tuottamia tarinoita. Osa niistä on aivan hemmetin hyvin tehty. Eniten henk. koht. kiinnostaa vielä hieman kesken oleva uusittu versio alkuperäisestä pelistä, jossa herra Armitagella(tai omalla hahmolla) pääsee fiilistelemään nostalgian kaipuussa sitä THE Shadowrunia. Kuka tahansa voi kehittää lisäsisältöä peliin ja tätä toimintoa on hyödynnetty jo paljon, tekeminen ei siis ihan oikeasti lopu kesken, sitä tulee jatkuvalla syötöllä lisää.


Ainakin pelin tekovaiheessa oli rutinaa siitä, ettei Returnsissa ole online ominaisuutta. No joo ei tietenkään ole, kelaa pelityyppiä. Onlinen ystäville on kuitenkin Shadowrun online- projekti, pelin julkaisupäivää en tähän hätään kuitenkaan löytänyt. Noutakaa oma Shadowrun returnsinne esim. steamista, hinta oli muistaakseni alle kahdenkympin ( Ja tuleva Berliini lisäri suunnilleen saman verran)joten se ei paljoa rokota rahapussia. Shadowrun returnsia voit muuten pelailla myös android tabletilla.

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Shadowrun tuli takaisin!

Se on palannut vihdoin! Mahtavaa! Shadowrun returns julkaistiin eilen ja vaikka peliä pääsi Suomen aikaan pelaamaan vasta ilta yhdeksän paikkeilla, oli se riittävästi jotta ennen nukkumaan menoa sain maistiaisen viikonlopun ehdottomasta päätähdestä. Edes Ropeconin missaaminen ei hetkauta kun on näin hyvää tekemistä! Tarkempi esittely ja arvio pelistä on tiedossa myöhemmin, jotta saan kerätä pelitunteja hieman lisää ennen kuin avaan sanaisen arkkuni kunnolla. Tähän asti voin kuitenkin sanoa, että Shadowrun returns vaikuttaa nappisuoritukselta; se kunnioittaa vanhaa tyyliä ja tunnelma on mahtava. Hahmon luonti on simppeliä mutta monipuolista, kädestä pitelevää tutoriaalia ei ole (mutta neuvoja on saatavilla tarvittaessa) ja juoni vaikuttaa dystopiseen tulevaisuuteen sopivan perinteiseltä mutta uskon, että erikoisia juonenkäänteitäkin tulee vastaan. Peli löytyy kohtuu hinnalla Steamista eikä latauskaan kovin kauaa kestä joten ei muuta kun pelailemaan!

Ps. Peruuta muutama postaus taaksepäin niin pääset lukemaan ennakko fiilistelyitä pelistä! Ja anteeksi kömpelöstä kännykkä postauksesta, tietokone on jostain syystä jatkuvassa käytössä.

maanantai 17. kesäkuuta 2013

State of Decay

Undead Labs julkaisi hiljattain uuden indiepelin nimeltä State of Decay. Kyseessä on uudenlainen hiekkalaatikko- zombie survival peli ja se on saatavilla Xbox 360:lle (itse latasin arcadesta) ja PC:lle. Arvatenkin tätä peliä on odotettu meillä into piukassa, sillä jo Xbox arcadesta ladattu ja pelattu demo vakuutti pelin olevan (toistaiseksi) vertaansa vailla. Zombie-peli ei sanana tarkoita enää päätöntä mättöä tai lineaarista 3rd person shooteria. Ei sillä etteikö niitäkin mielellään pelaisi, mutta vaihtelu todellakin virkistää.


Peli alkaa kun Marcus niminen mies palaa parin viikon metsäreissulta ystävänsä kanssa ja huomaa, että jokin on todella pahasti pielessä kun vesikauhuiset psykopaatit hyökkäävät ystävysten kimppuun joka suunnalta. Marcus tajuaa pian asian todellisen laidan ja sen, että nuo psykopaatti- kannibaalit ovatkin itseasiassa epäkuolleita, suoraan sanoen zombeja. Marcus yrittää löytää jonkun joka osaisi kertoa mitä, miksi ja miten, mutta kukaan ei tiedä mitä on tapahtunut. Alku ihmettelyn jälkeen Marcus ystävineen päätyvät lopulta erään selviytyjä joukon jatkeeksi pieneen kirkkoon ja varsinainen peli lähtee etenemään.


Kirkko johon pelaaja päätyy palvelee pelin aikana tukikohtana jossa saa levätä, täyttää reppunsa ruoalla ja panoksilla ja miettiä seuraavaa siirtoa. Ensimmäisenä tukikohdassa käy ilmi, että kaikki tarpeet kuten lääkkeet, ruoka, panokset ja rakennusmateriaalit ovat jatkuvasti vähissä ja niitä olisi saatava lisää. Koska tavaroiden etsiminen ja muiden askareiden hoitaminen on zombien ansiosta varsin uuvuttaaa, on välillä hyvä käydä juttelemassa kaverille josko hän ottaisi ohjat hetkeksi sillä aikaa kun väsynyt tai loukkaantunut hahmo jää lepäilemään. Toisin sanoen; pelissä on useampi pelattava hahmo joita matkan varrella löytyy lisää. Tukikohtia saa lisää ystävystymällä alueen muihin seliytyjiin ja rakentamalla uusia tarkoitukseen sopiviin paikkoihin. Tukikohdista löytyy kaappi johon voi itse jättää tavaraa ja johon tulee lisää tavaraa kun tukikohtaan viedään resurssipaketteja. Näitä isompia kotiin vietäviä ovat mm. lääketarpeet, ruoka, rakennusmateriaali, panokset, kokkausvälineet ja polttoaine. Resursseja löytyy kaupoista, taloista jne. Voit kantaa vain yhden ison paketin kerrallaan kotiin. Jos löydät hyvät apajat, voit hälyttää radiopuhelimella kotiin ja ilmoittaa löydöstä. Tukikohtaa voi ja pitää myös kehittää paremmaksi; lisää nukkumatilaa, sairasteltta, parempi tähystytorni... Tähän tarvitaan mm. rakennusmateriaaleja ja tällä tavoin yhteisö pysyy tyytyväisenä. Kotona sattuu välillä erilaisia konflikteja ja joskus täytyy käydä lohduttamassa, rohkaisemassa tai kovistelemassa ihmisiä joilla alkaa tilanne käydä hermoille. Tukikohdasta käsin saadaan myös nopealla syötöllä infoa ja tehtäviä radiopuhelimeen ja tekeminen ei todellakaan lopu kesken. Päin vastoin.



Pelin alueilta löytyy välillä korkeampia paikkoja johon kiivetä, ja kiivetä kannattaa sillä korkealta pystyy tähystämään kauemmaksi ja pistämään merkille hyödyllistä infoa. Paikkojen tutkiminen auttaa tehtävissä, resurssejen etsimisessä ja jonkin verran zombien välttelyssä. Varsinkin uudelle alueelle siirtyessä tähystäminen on täkeää. Kun paikat on pistetty merkille ja tiedetään mitä pitää tehdä, lähdetään jalat maassa etenemään milloin mitäkin tehtävää kohti. Vastaan tulee luonnollisesti zombeja, joskus yksittäisiä ja joskus kokonaisia laumoja, hordeja. Peli on siinä mielessä realistinen, että koska tarina ei sijoitu isoon kaupunkiin, zombeja ei ole liikaa. Käveleviä ruumiita tulee kyllä vähän väliä vastaan, mutta niitä ei ole tungokseksi asti. Kuten muukin pelimaailma, myös zombiet liikkuvat ja etenevät omia aikojaan joten tarkkailemalla tietää, mistä kannattaa milloinkin kulkea. Zombeista suurin osa on ihan tavallisia epäkuolleita; raahustavia, melko heikkoja, hitaita ja tyhmiä. Kuitenkin sekaan mahtuu myös poikkeavia yksilöitä jotka saattavat olla isompia ja vahvempia, korvia vihlovasti kirkuvia tai erityisen nopeita. Kokonaisten zombie- laumojen kohtaaminen yksin ja jalkaisin ei ole hyvä idea, itse nautin siitä kun saan ajaa isolla autolla kovaa vauhtia hordea päin; mäjähdykset ja veren roiskuminen on varsin hupaisaa ja tämä on tehokas tapa hankkiutua moisista kiusankappaleista eroon. Autoilu on pitkillä matkoilla muutenkin hyödyllistä, sillä muutaman kilometrinkin matkalla ehtii törmätä moneen vaaratilanteeseen.


Olennaisin tapa potkia zombeja takamukselle on tietenkin lähi- ja tulitaistelu. Pelissä saa monia erilaisia melee aseita (mailoja, kirveitä, keppejä...) ja ampuma-aseita (haulikko, kivääri, pistooli...). Lähitaisteluaseet kuluvat pikkuhiljaa käytössä ja onkin fiksua pitää jokin vara-ase mukana. Ampuma-aseiden heikko puoli on kova ääni ja panosten säännöstely, isoa joukkoa vastaan haulikko on kuitenkin erittäin hyvä ystävä. Oma kokemukseni taistelusta pelillisesti on oikein hyvä, pieniä jäykkyyksiä saattaa olla havaittavissa, mutta ne eivät menoa haittaa. Taistelutaitoa ja voimaa saa kehitettyä nimenomaan taistelemalla ja pelihahmot saavat bonuksia iskuihinsa mitä taitavammiksi tulevat. Muitakin kykyjä kehitetään niitä käyttämällä. Taistelun lomassa saattaa muuten joskus alkaa väsyttää, ja välipalan napostelu auttaa isommassa hädässä. Kipulääkkeetkin on hyvä pitää mukana jotta jaksaa haavoineen raahata itsensä kotiin asti hoidettavaksi.


State of Decay tuo zombie peligenreen paljon uutta vanhan hyväksi koetun rinnalle. Avoin maailma, lukuisat tehtävät, useat pelihahmot ja pelaajan vaikutus maailman tapahtumiin tekevät tästä pelistä nimenomaan selviytymispelin jossa vihuina on zombeja. State of Decay keskittyy räiskinnän sijasta siihen, miten ihmiset toimivat ja mitä he tuntevat katastrofin keskellä. Selviytyminen on realistisesti varsin uuvuttavaa, tehtäviä on hyvin hankalaa ellei mahdotonta saada kaikkia valmiiksi sillä maailmassa tapahtuu oikeasti koko ajan. Matalamman budjetin peliksi State of Decay on hyvin suunniteltu, kaunis ja toimiva kokonaisuus. Pieniä grafiikka virheitä, lyhyttä tutoraalia ja vähäistä bugaamista lukuunottamatta en keksi mitään pahaa sanottavaa. Kokonaisuus on todella vaikuttava, yllätyin itsekin vaikka peliä innoissani odottelin.

torstai 23. toukokuuta 2013

Xbox One- jee! Vai eeei?

Uuden sukupolven pelikonsolit ovat kohta kaupoissa kaikkien saatavilla. Itse sekä Xboxin, että playstationin esittelyjä luettuani mietin, mitä helvettiä? Onko näiden uusien upeiden konsoleiden tarkoitus olla pelikoneita vai yleisiä viihdekeskuksia? Vastaus kallistuu jälkimmäisen puoleen, ainakin suurin osa koneiden esittelyistä painottaa pelien kannalta turhia ominaisuuksia kuten jakamista, television katselua ja äänikomentoja. Miksi ei voida keskittyä siihen olennaiseen asiaan, pelikokemukseen? Tietenkän vielä ei voida sanoa, kuinka paljon kaikki ylimääräinen härpäke tulee näkymään konsolin käytössä tai kuinka paljon se tuo lisähintaa laitteelle. Omasta puolestani voin sanoa vain, että en pidä odotuksiani kovin korkealla (vaikka uutta konsolia odottelenkin). Mieheni kommentoi samaista asiaa pettyneenä: " Onko näiden tyyppien oikeasti tarkoitus saada ADHD- COD- jonnet vielä enemmän kiinni elämäntyyliin, jossa koskaan ei keskitytä yhteen asiaan tai olla paikoillaan?". Samaa mietin minäkin. Tokihan ihmisten vaatimustaso on noussut, mutta siinähän nousee.  Peli ei ole kuitenkaan vielä menetetty; saatan yllättyä positiivisestikin, kuka tietää. Asiaan:


Xbox One Tulee mukailemaan vanhaa versiota ainakin ulkoisesti. Laitteen ulkomuoto ei juuri muutu, mitä nyt kinect tulee vakituiseksi osaksi kokonaisuutta. Sisältä xbox tulee näyttämään about tältä:
kahdeksan gigaa järjestelmämuistia, 500 gigatavun kovalevy, Blu-ray-asema, HDMI-sisään- ja -ulostulo sekä USB 3.0 -tuki. On ollut puhetta, että tehot ylittäisiät tietokoneenkin, ainakin toistaiseksi (ehkä ei kuitenkaan mukaan lukien niitä parhaita tietokoneita?). Uutta boxia ohjaillaan äänellä, kinctiin heilumalla, sekä perinteisellä ohjaimella. Jos (peli?) tai leffa kokemus ei ole tarpeeksi yksinään, voit selata nettiä samalla toisessa ikkunassa tai jakaa mielipiteitä skypen kautta! Uhkailusta huolimatta jatkuva netin käyttö ei ole kuulemma tarpeen, tosin et tule pärjäämään ilman nettiä kuitenkaan päivitysten yms takia. Jopa jotkin yksinpelit tulevat tod. näk tarvitsemaan nettiä jatkuvasti joten, oikeastaan edellisen voi perua. Cloud- toimintoa tullaan käyttämään aktiivisesti esim. käyttäjän touhuja jatkuvasti tallennettaessa.


Asia joka itseäni harmittaa aivan hirveästi on se, että käytettyjen pelien pelaaminen tulee olemaan maksullista. Siis maksat pelistä ja sen jälkeen maksat vielä ekstraa jotta saat pelata kyseistä peliä. Ihan kuin nämä jätti-firmat eivät saisi pätäkkää riittävästi muutenkin. Onneksi ainakin osa ohjataan pelintekijöille. Myöskään Xbox 360:sen pelejä ei tod. näk tulla tukemaan. E3- messut tulevat antamaan enemmän osviittaa uusista konsoleista, niihin tulevista peleistä ja kenties jopa hintatiedoista. Tällä hetkellä tekeillä pitäisi olla 15 yksinoikeius peliä Xboxille, luultavasti vastaava määrä löytyy kilpailijan puolelta. Kahden pelijätin kilpajuoksu on loppumetreille asti varsin tasaista ja kumpikin saa varmasti omat kannattajansa.

Postaukseni sävy on selkeästi negatiivinen, mutta toisaalta en ole löytänyt hirveästi hihkumisen aihetta kummankaan tulevan konsolin puolelta. Playstation 4:ssa tulee olemaan lukemiseni perusteella suurinpiirtein vastaavat ominaisuudet (ohjainta lukuunottamatta) joten itse en ainakaan ole ensimmäisenä jonossa ostamassa kumpaakaan: Aika, muiden kokemukset ja arvostelut saavat näyttää tietä lopullisessa valinnassa. Ainakaan itse en ole sellainen pelaaja, joka ostaa jommankumman vain siksi, että on aina ostanut juuri sen merkin koneen. Olen jo aiemmin vaihtanut leiriä pleikkarilta boxiin, saa nähdä miten tässä erässä käy.




sunnuntai 12. toukokuuta 2013

The Sims 4 2014

Äskettäin julkaistiin tietoa uudesta The sims-sarjan pelistä, supersuosittu nukkekoti-elämäsimulaatio saa jatkoa jo ensiuonna! Tai niin EA on ainakin ilmoittanut. Itse ihastuin The simsiin jo lapsena ykkösosaa pelaillessani ja palaan pelin uudempien osien ääreen yhä uudestaan, varsinkin silloin, kun haluan tehdä "ei mitään järkevää". The sims on kuulemani mukaan monien peliharrastajien mielestä ns. epäpeli johon ei kannata tuhlata aikaansa. Itse näenkin Simsin kasuaalina ajanvietteenä, joka ei omastakaan mielestäni täytä kovin kummoisen pelin vaatimuksia. Kuitenkin tuo pienen kaupungin elämää simuloiva rahasampo viihdyttää aika ajoin pitkiäkin pätkiä kerrallaan. Toisaalta muutaman päivän innostumisen jälkeen ainakin omalla kohdallani koittaa pitkä kuiva kausi simsiä kohtaan, ja olen kuullut muilta samaa. Jokin tässä pelisarjassa silti osuu oikeaan osoitteeseen, kun sen pariin kuitenkin aina ennen pitkää jaksaa palata. The Sims kolmosen ilmestymisestä ei ole kulunut kuin nelisen vuotta, mutta toisaalta kassavirtaa nopeuttavan lisäosamateriaalin ideat alkavat olla loppuun käytetyt. Aluksi tuli mieleeni, että onkohan sarjan neljäs osa tulossa liian varhain ("ärrr rahastusta"), mutta kyllähän tuo pienen päässälaskennan jälkeen kuulostaakin oikeastaan hyvältä ajankohdalta. The Sims 4:sta ei ole mitään ihmeellistä tietoa vielä julki, joten sarjan fanit joutuvat odottelemaan tarkempia uutisia vielä hiukan pidempään. Itse odotan innolla minkälaisia uudistuksia peliin tullaan tekemään; onko vanhoja pelejä piinanneet heikkoudet (hitaus, jumitus, kaatuilu) saatu karsittua, minkälaisia tehoja pelin pyörittäminen vaatii koneelta, minkä näköinen pelistä tulee ja minkälaisia uusia ominaisuuksia peliin saadaan ympättyä. Tällä hetkellä voin vain odottaa ja arvailla.


tiistai 23. huhtikuuta 2013

Tomb Raider- Esittely ja arvostelu

Pelasin pari viikkoa sitten muutaman päivän lyhyenä rutistuksena Tomb Raiderin. Olin yllättynyt kuinka hyväksi tämä simppeli seikkailupeli osoittautui, varsinkin kun en yleensä juuri Square-Enixin tuotoksista välitä. No, Crystal Dynamicshan sen työn oikeastaan tekikin ja hyvä niin. Peli sijoittuu Lara Croftin ensimmäiseen oikeaan seikkailuun jonka oli tarkoitus olla yksinkertainen arkeologinen tutkimusretki Japanin saaristossa. Tietenkin tutkimusryhmän laiva joutuu heti aluksi kamalaan myrskyyn ja osa miehistöstä pelastuu nipin napin hukkumiselta. Vastoinkäymiset eivät luonnollisesti lopu tähän, vaan pikkuhiljaa saaren synkkä salaisuus alkaa paljastua kauhistuneelle ja kovia kokeneelle Laralle. Pelin edetessä vaarat käyvät yhä suuremmiksi ja pelastautuminen saarelta alkaa tuntua mahdottomalta. Sisukkuudestaan tunnettu Lara ei kuitenkaan luovuta vaan painaa eteenpäin ruhjeista ja kadonneiden ystävien murehtimisesta huolimatta, tai ehkä juuri näiden seikkojen takia. Varsinaista juonta en viitsi paljastaa tämän enempää, mikäli joku lukijoista ei vielä ole päässyt Tomb Raideriaan pelaamaan.


Hyvää pelissä:
Grafiikka on todella hyvännäköinen ja hahmot, varsinkin Lara, on animoitu todella elävästi. Kun Lara on pahasti loukkaantunut, näkyy se hahmon vaikeana etenemisenä ja mm siinä, että Lara ottaa damagea korkeammista hypyistä ja pudotuksista toisin kuin terveenä. Laran ensimmäinen ase ja oma suosikkini on jousi, jonka käyttö on toteutettu pelillisesti erinomaisen hyvin. Pelissä tulee muitakin aseita; pistooli, haulikko, kivääri ja kiipeilyhakku. Jokaista asetta pystyy kehittämään pelin maastoista löytyvillä osilla, mikä tuo mukavan lisän muuten aika lineaariseen peliin. Myös Laran taitoja saa kehitettyä taitopisteillä, joita saa tasaiseen tahtiin. Taitoryhmiä on muutamia erilaisia kuten taisteluun ja selviytymiseen liittyvät taidot. Tallennus- ja kehityssysteemi on mielestäni sopiva tämän tyyppiseen peliin, peli tallentaa edistymistä automaattisesti useiden checkpointtien avulla ja aseiden ja Laran kehittäminen tapahtuu sieltä- täältä löytyvien nuotioiden äärellä. Viholliset ovat kohtuullisen älykkäitä ja pelin edetessä myös vihollisten määrä ja taito nousee, eli tylsistymään ei taistelun puolesta joudu. Eri ympäristöt vaativat erilaista etenemistä ja välillä jopa ihan miettimistä. Yksi hieno piirre pelissä on kalliokiipeily. Pelin aikana oli hienoa huomata kuinka paljon Laraan oltiin henkilöhahmona keskitytty; sen lisäksi, että pelin tietyissä kohdissa Lara muistelee ystäviään ja pohtii ääneen kaikkea mitä on tapahtunut, hän on ainakin aluksi järkyttynyt tappamisesta ja sen helppoudesta (joskin tämä unohtuu about heti eikä asiaan palata uudestaan). Lara muuttuu pelin aikana yhä rohkeammaksi ja sinnikkäämmäksi ja koettelemukset näkyvät enenevissä määrin myös ulkoisesti.


Huonoa pelissä:
Lara opettelee pelin alussa pari taitoa joita ei tarvita enää uudestaan. Isoin kämmi on mielestäni metsästys. Metsästys itsessään on toteutettu hienosti ja aluksi olin ihan tohkeissani siitä, että Lara totesi joutuvansa hankkimaan ruokaa jottei nääntyisi. No, Lara ei sitten koko loppu pelin aikana tarvinnutkaan ruokaa joten hyvä idea jäi näin käyttämättä. Toinen pikkujuttu on se, että Lara palelee vähän väliä, muttei missään vaiheessa nappaa kuolleelta viholliselta takkia päälleen. Elokuvamaisuutta haettaessa välillä ainakin itselläni meni hermot omituisiin kuvakulmiin joita ei onneksi ollut monessa kohdassa käytetty. Eniten itseäni haittasi tylsä ja arvattava juoni. Mikään ei tullut yllätyksenä ja lopussa sitä mietti Larankin älyä kun tämä ihmetteli aivan päivänselviä asioita. Huonot puolet ovat kuitenkin niin mitättömät hyviin nähden, ettei niiden takia kannata jättää tätä peliä hyllyyn. Seikkailupeliksi äärimmäisen hyvä ja koukuttava.

Kannattaa kokeilla jos et ole vielä ehtinyt!

maanantai 15. huhtikuuta 2013

OUYA tulee!

Ouya tulee ihan pian, tänä kesänä!
Tätä indiepelilaitetta on odoteltu meidän sohvalla jo vuoden verran. Vihdoin joku vastasi rohkeasti isojen pahojen pelifirmojen ison hintaisiin, isoille massoille suunnattuihin peleihin voimalla! Ennätysmäisen rahoituksen kerännyt ouya- projekti on loppusuoralla ja vuoden aikana on uusi laite saanut kiinnostusta monilta pelintekijöiltä. Vaikka joitain ongelmiakin on ollut, ovat ouyalaiset luvanneet saada ne koneen ilmestymispäivään mennessä hiottua. OUYA on ulkoisesti tyylikkäästi muotoiltu pienen pieni laite jolla on kuitenkin suuri sydän. Gamepad on testaajien mielestä laadukkaan tuntuinen ja ainakin itse sanoisin sen ulkoisesti näyttävän PS:n ja Boxin ohjainten yhdistelmältä. Konsoliin voi liittää ps:n ohjaimen bluetoothilla ja Boxin ohjaimen usb- piuhalla, joten kakkosohjainta ei ole pakko ostaa mikäli omistaa jonkin edellä mainituista.


Me pelaajat, jotka olemme kyllästyneet ainaiseen fps:n ja elokuvamaisen lineaarisuuden vioittamiin peleihin saamme vihdoin takaisin vanhat hyvät ajat syvine juonineen ja kiinnostavine ideoineen. Enää ei pelkkä raha ja "kellä on paras graffa moottori" merkitse! Tai niin on ainakin lupailtu. Ouyan pitäisi olla oikea keidas vanhan, tai vain massasta poikkeavan pelityylin omaaville pelaajille.Te jotka ette halua peliä jossa on hyvän grafiikan kustannuksella olematon juoni, te jotka olette kyllästyneet siihen, että upeat roolipelisarjat lössähtävät suuremman yleisön kosiskelun takia ja te, jotka ihan oikeasti haluatte pelejä jotka vievät kaiken ajan elämästänne, koska ette pysty lopettamaan kesken, kuulkaa OUYAn kutsu!!

Ouya tulee maksamaan vain noin sata euroa ja kaikki pelit ovat ainakin kokeiltavissa ilmaiseksi, ja suurin osa peleistä tulee olemaan varsin edullisia. Yhteistyöhön on saatu hyviä pelifirmoja ja tulevaisuus näyttää valoisalta. Kesäkuussa Ouya aloittaa pelimaailman renessanssin, muista olla mukana.

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Shadowrun returns- hype!!

En tiedä kuinka monelle tämä on enää uutinen, mutta upean mahtava Shadowrun tekee paluun! Voidaanko sanoa, että vihdoinkin? Kiitokset tästä uroteosta menee Harebrained Schemes- indieporukalle joka on tehnyt Shadowrun Returnsia sen alkuperäisen luojan Jordan Weismanin ja muutenkin huippu osaavan porukan kanssa. Peli jäljittelee tarkasti alkuperäistä yli 20 vuotta sitten ilmestynyttä cyberpunk-fantasia-dystopia taideteosta, joka on jäänyt pelimaailman historiaan aikanaan varsin ainutlaatuisena tapauksena. Harmillisen pitkä aika ehti kulua 90-luvun cyberajoista ennen uutta, arvoisaa lisäosaa (sitä action mättöähän ei lasketa) mutta parempi myöhään, vai? Näyttää siltä, että indiepelit ihan oikeasti ottavat valtaa ainakin intohimoisimpien harrastajien sieluista, nämä pienet taitavat porukat kun eivät ole myyneet itseään rahan jumaluuksille (vielä ainakaan) vaan tekevät ihan oikeasti pelejä pelaajille, eivätkä välitä casual-jonne pelaajien Battle Field- mieltymyksistä ( joita noudattamalla sitä isoa rahaa ilmeisesti saa). Edellinen voi kuulostaa hiukan elitistiseltä kommentilta, mutta miettikää nyt oikeasti kuinka upeita pelejä aikaisemmin tehtiin kun ne eivät olleet suurien massojen viihdettä. Niitä tehtiin rakkaudesta peleihin, ei himosta rahaan ja maineeseen. Kun grafiikat eivät olleet se kilpailukykyä nostava pääasia, keskityttiin tarinaan ja hahmoihin. Vaikka nykyäänkin tulee ulos oikeasti ihan hyviä pelejä, harva niistä on samankaltaista taidetta. No niin se siitä.







Shadowrun Returns on perinteinen taktinen roolipeli, jossa hahmon teko lähtee metahumi rodun ja classin valinnasta ja etenee skillien valitsemiseen ja pelissä niiden hyödyntämiseen. Peliympäristö avautuu sitä mukaa kun hahmo etenee alueesta/ huoneesta toiseen, et siis näe esim. rakennuksessa hiippaillessasi seuraavista huoneista kuin varjoisan hahmotuksen jolloin mahdolliset viholliset ja lootit tulevat näkyiin rpg:lle uskollisesti reaaliajassa hahmoon nähden. NPC- hahmojen kanssa toimiminen ja juttelu on hoidettu yhtälailla perinteiseen tyyliin ja mm. puhetilanteessa skillit tuovat erilaisia vastausvaihtoehtoja hahmon käytettäväksi.
Virallinen ja varsin kattava esittely- video lähestulkoon valmiista pelistä löytyy täältä ja vertailun vuoksi alkuperäisen pelin tunnelmaa nopean läpipeluun muodossa löydät täältä.




Kovin tarkkaa kuvailua pelistä en voi antaa, sillä eihän se ole ilmestynytkään vielä. Juoni lähtee siitä, että pelaajahahmo saa kuulla vanhan ystävänsä( Sam) kuolemasta tämän sisaren(Jessica Watts) soittaessa apua tapauksen tutkimiseen, matka Seattleen saa alkunsa. Päähenkilö törmää kilpailevaan tutkijaan( Mitch Macklusky) ja saa selville, ettei mysteeri olekaan siitä yksinkertaisimmasta päästä. Kaikki halukkaat pääsevät selvittämään Shadowrun Returnsin jännittävää juonta jo tänä kesänä, sillä Harebrained Schemes lupaa pelin olevan saatavilla jo alkukesästä 2013.


Peli tulee saamaan varmasti pitkän iän, sillä Berliiniin sijoittuvaa lisäpelattavaa ollaan jo tekemässä eikä lisäsisältö lopu siihen. Tai no, se on meistä pelaajista kiinni. Peruspelin ostaja saa lisäksi Shadowrun peli editorin( sama jota pelin tekijät käyttävät) jonka avulla voi itse keksiä tarinoita, luoda niihin sopivat maisemat ja kirjoittaa uusia hahmoja. Totta kai nämä fanien tekemät tarinat pääsevät jakoon muulle Shadowrun porukalle pelattavaksi, joten vaikuttaa siltä, että vain oma mielikuvitus ja vaivannäkö on rajana tämän pelin kanssa! Shadowrun returns ei voisi enää parempaan aikaan ilmestyä, sillä itseltäni on kiinnostava pelattava taas vaihteeksi loppunut. Kuvittelin, että saisin odottaa jopa pari vuotta seuraavaa oikeasti hienoa peliä (cyberpunk 2077, dragon age 3...) joiden varaan ei kuitenkaan uskalla toivoansa laskea. Shadowrun Returns ei voi olla muuta kuin loistava, jotenkin näistä pelintekijöistä lähtee sellainen meininki ettei tähän voi pettyä.

maanantai 25. maaliskuuta 2013

DAo + DA2= DA 3: Inquisition?

Hei!
Koska pitkään aikaan ei ole ilmestynyt/ löytynyt mitään itseäni kiinnostavaa uutta peliä, on tauko postausten välillä venähtänyt pitkäksi. Olen viimeaikoina pelannut kestosuosikkejani Skyrimiä, Falloutia (3 & New Vegas) ja Dragon age: originsia. Dragon Age:n parissa on viikon aikana vierähtänyt arviolta 50-60 tuntia ja tarinan puhkikulumiselta ei voi välttyä vaikka erityyppisiä hahmoja väkertelenkin. Dragon Age 2 pölyttyy hyllyssä hyvästä syystä yhden läpipeluun jälkeen ja siksipä kolmannen osan ilmestymistä ei malttaisi odottaa enää päivääkään pidempään.  



Dragon Age 3: Inquisitionin tarkkaa ilmestymispäivää ei käsittääkseni ole tiedossa, mutta vuoden 2014 aikana pelin ulostulo on todennäköisintä. Vaikka odottaminen onkin tuskallista, on mielestäni hyvä, ettei pelin kanssa kiirehditä liikaa. Toivon todellakin, että DA3:sen kanssa toimitaan niin kuin on ilmoitettu; fanien palaute pitäisi olla hyvin huomioituna ja DAon ja DA2:en hyvät puolet olisi tarkoitus saada yhdistettyä. Itse en ottaisi uuteen Dragon Ageen kakkosesta muuta kuin taistelusysteemin ja grafiikan, kaikki muu oli nimittäin täyttä paskaa verrattuna originsiin. Kloonimaisemissa putkimaisen juonen läpijuoksu ei rpg- sieluanin oikein innosta.



Taistelupuolen pitäisi poiketa kummastakin edeltäjästään niin, että ryhmän kokoonpanolla ja valmistautumisella olisi oikeasti suurempi merkitys ja pelaajalta vaadittaisiin ehkä jopa aivotyötä. Vähemmän tärkeä mutta ihan hauska muutos liittyy kuulemma mm. armoreiden kustomointiin; Sama armori saa eri tyylin riippuen siitä, kuka sitä käyttää. Jopa värin valinnasta on ollut puhetta. Henk. koht en pidä edellistä ihan relevanttina, mutta tokihan triviaalimmatkin uudistukset ovat ihan kivoja, kunhan eivät vie liikaa työpanosta oikeasti tärkeiltä seikoilta. Tärkeimpiä lupauksia Biowarelta DA3:en suhteen ovat mielestäni se, että ympäristöjä ei enää kierrätetä, päätöksillä on oikeasti merkitystä ja, että pelimaailmasta saattaisi tulla avoimempi Elder Scrollien tyyliin.


Edellisten pelien hahmojen importtaaminen saattaa tulla mahdolliseksi ja heitä voi kenties tavata pelin aikana. Pelialueen pitäisi olla jopa 5 kertaa suurempi kuin DAo:n Ferelden. Päähahmolla on ääninäyttelijä ja "dialogue wheel" on käytössä. Itse en pidä tästä, sillä olen siinä määrin vanhan koulukunnan rpg- ihminen, että haluaisin pitkiä keskusteluita ja vielä pidempiä vastausvaihtoehtoja. Mind you, kirjoitettuna, sillä ääninäyttelyn ja keskusteluhyrrän kanssa se ei ole ihan mahdollista. Juonesta on vain vähän puhetta, mutta ainakin Circle of Magi on kakkosen tapahtumiin liittyen riuhtaissut itsensä irti kahleista ja templarit ovat irtautuneet Chantrysta taistellakseen maageja vastaan kovemmalla kädellä. Voimme spekuloida otsikon nimen perusteella minkä moinen juoni meitä odottaa...

Jos kellään on lisättävää tai päivityksiä edelliseen, otan infon enemmän kuin mielelläni vastaan. Entä mitä muut peli- ihmiset odottavat tulevalta fantasiapläjäykseltä?

torstai 21. helmikuuta 2013

Terraria: kevyt katsaus

Viimeisin innostus perheessämme on ollut ihanan söpö minecraft- tyylinen Terraria. En ole parin viikon aikanakaan vielä täysin selvillä siitä, mitä kaikkea pelissä voi tehdä mutta kerrotaan nyt tärkeimmät: Alussa valitaan oma söpö pikselihahmo, tyttö tai poika, jonka ulkomuotoa saa pikkiriikkisen tuunata mm. värivalinnoilla. Seuraava askel on päättää, haluaako minkälaisen vaikeusasteen (Helpoin; hahmon kuollessa menetät rahaa, vaikein; hahmon kuollessa hahmo ihan tosissaan kuolee). Lopulta saadaan päättää minkä kokoista maailmaa haluaa lähteä tutkimaan: Pienin on aloittelijalle paras sillä pelin perusideasta saa näin nopeammin kiinni. Keskitaso on tietenkin vähän kokeneemmille ja suurin jo konkareille jotka haluavat lisää maata ja haastetta. Terraria-wiki on kätevä apu jos jäät jumiin tai haluat vain tietää lisää pelin maailmasta.


Alkuvalintojen jälkeen onkin aika paneutua itse peliin. Hahmolla on valmiina muutama työkalu joilla lähdetään hakemaan rakennusmateriaalia kylän perustamista varten mm. puita kaatamalla ja maata kaivamalla. (Maan uumenista löytyy perus maa-aineksen lisäksi myös kiveä, kultaa, hopeaa jne.) Aluksi kannattaa rakentaa jonkinlainen talo joka suojaa yöllisiltä vihollisilta (zombieilta ja demonisilmiltä) kunnes hahmo on kyllin hyvin varustettu lähteäkseen niitä lahtaamaan. Talot ovat muutenkin tärkeitä, jos haluaa saada asukkaita kyläänsä. Ensimmäisen asukkaan pelaaja tapaakin heti pelin alettua, sillä "guide"- npc pyörii alueella valmiina neuvomaan pelaajaa. Ensimmäinen talo jonka rakennat tulee guide-hahmon kodiksi; ei siis kannata aloittaa rakentamista omasta hulppeasta pytingistä ellei halua kämppäkaveria. Lisää asukkaita saa kun tietyt ehdot täyttyvät. Esim. Kauppiaan saat kun sinulla on tyhjä talo (josta löytyy valon lähde, tuoli ja pöytä) ja 50 silver coinia taskussa. Jokainen uusi asukas tarvitsee kotiinsa edellä mainutut vähimmäis varusteet, muuten he eivät saavu. Muita npc- hahmoja ovat mm. sairaanhoitaja, asekauppias, pommimies ja druidi. Jokaisella kyläläisellä on oma juttunsa joka hyödyttää pelaajaa, kannattaa siis perehtyä asukkaiden hankkimiseen!


Maan uumenista löytyy erilaisten metallien ja mineraalejen lisäksi myös "sydänkristalleja" joiden avulla hahmon hp- mittaria saa kasvatettua. Hahmolla on myös mana- mittari mm. taikasauvojen käyttön. Manaa saa lisää etsimälä yöllä maahan pudonneita tähtiä (10 tähteä=  manakristalli) joten yöllä kulkeminen on vaaroista huolimatta kannattavaa. Metalleista saa tehtyä parempia armoreita ja aseita. Savesta saa tehtyä kotiin esineitä kuten vateja ja hiekasta saa tehtyä lasia. Terrariassa saa tehtyä kotiin hurjan määrän eri esineitä joista suuri osa on käytännössä koristeita. Kuitenkin esim. Sänky on tärkeä esine sillä sen aulla voi päättää mihin hahmo respawnaa. Hyötytavaroita saa tehtyä itse ja toki niitä löytyy vihollisiltakin. Omat lempi varusteeni ovat grappling hook, joka helpottaa etenkin maan alla kulkemista ja taikapeili, jota käyttämällä hahmo siirtyy kotiin turvallisesti. Kaikkia tarvekaluja en ole vielä saanut hankittua, mutta kaikki aikanaan.

 Terrariassa on muutama eri alue (biomi) joissa on erilaisia vihuja ja materiaaleja mm: Metsä, aavikko, viidakko (ja underground viidakko), meri, underground ja underworld, tyrmät, leijuvat saaret... Sitten on korruptoitunut alue josta löytyy enemmän ja pahempia vihuja. Korruptoituneen alueen alta löytyy shadow orbeja joita kannattaa tuhota; niistä saa hyvää tavaraa ja kun on tuhonnut kyllin monta, jättimato eater of worlds ilmestyy ja saat mahdollisuuden tappaa sen. World eater on yksi isoista pahiksista joita kuuluu saada listittyä. Muita ovat mm. Cthulhun silmä, skeletron ja wall of flesh. Korruptoituneen alueen vastakohtana on Hallow (tämä ilmestyy kun wall of flesh on hoideltu) joka on satumaa- tyylinen alue. Sekä korruptoitunut, että hallow alue leviävät ja niiden leviämistä voi itse edistää.

Terraria on hurjan laaja ja monimuotoinen peli, se koukuttaa pitkäksi aikaa ja jonkin verran saa kuluttaa aikaa ennen kuin on saanut kaiken mahdollisen hankittua ja löydettya ja tapettua. Steamissa peli maksaa alle kympin eikä se kaupoissakaan yleensä yli 20 euroa maksa joten sijoitus on ihan kannattava. Olit sitten minecraftin ystävä tai aivan keltanokka tällaisessa pelissä, kannattaa kokeilla.



tiistai 15. tammikuuta 2013

Battlestar Galactica- Lautapeli

Pääsin jonkin aikaa sitten kokeilemaan kavereiden kanssa Battlestar Galactica- lautapeliä. Koska pidin kyseisestä pelistä, ajattelin esitellä sen lyhyesti jotta hekin jotka eivät ole päässeet kokeilemaan, tietävät suunnilleen mitä odottaa. Fantasy Flight on pelin julkaisija ja Corey Konieczka suunnittelija. Yleisesti sanoisin, että kannattaa olla jonkinlainen tuntemus k.o sarjasta (uudesta) sillä peli perustuu täysin siihen ja hahmoista yms. saa näin enemmän irti. Edellinen ei ole kuitenkaan mitenkään pakollista, sillä pelin salaliitto- kuvion tajuaa kyllä nopeasti muutenkin.


Pelin ydin on tietty sama kuin sarjassa; Cylonit ovat tuhonneet lähestulkoon kaiken ja pieni joukko selviytyjiä yrittää löytää tiensä Kobol- planeetalle josta reitti maa- planeetalle pitäisi löytyä. Pelaajat valitsevat hahmokorteista mieleisensä ja pelaavat hahmonsa taitojen mukaan ja totta kai sen, onko hahmo cylon vai ihminen. Se, oletko ihminen vai cylon käy ilmi korteista jotka jaetaan arvalla pelin alussa ja n. puolivälissä. Kukaan muu kuin cylonia pelaava henkilö ei lähtökohtaisesti tiedä kuka on cylon. Pelaajamäärästä riippuen cyloneita voi olla usempiakin ja jos he tajuavat toisensa he voivat melko hyvin hiekoittaa ihmispelaajien edistymistä. Ihmispelaajat voittavat mikäli joukko pääsee koboliin ja cylonit voittavat, mikäli onnistuat valtaamaan aluksen tai vahngoittamaan sitä tarpeeksi. Pelissä mitataan sarjassakin tärkeitä resursseja (ruoka, moraali, polttoaine ja väestö) joita täytyy pitää tasapainossa. Cylonit voittavat myös mikäli jokin resurssi onnistutaan pudottamaan nollaan.


Galacticaa yritetään pommittaa cylonien toimesta ja tämän takia on tärkeää, että edes yksi pelaajista valitsee pilottihahmon, jotta vihollisaluksia voidaan tuhota tehokkaasti. Aluksella on eri paikkoja joissa tehdään eri asioita. Komentosillalta Amiraalihahmo voi määrätä isoja räjähdyksiä vihollista kohti ja hangaarista pilotit pääsevät ampumaan itsensä avaruuteen taistelemaan. Aluksella on myös vankikoppi ja sairastupa joihin päätynyt ei pysty paljoa tekemään ja onkin järkevää pyrkiä k.o paikasta mahd. nopeasti pois.

Pelaajat toimivat mm. yllä näkyvien korttien avulla. Jokainen saa omia taitoja vastaavia kortteja ja voi käyttää niiden toimintoja pelin edetessä. Pelin kuluessa nostetaan myös ns. Kriisikortteja jotka tuovat mukanaan nimensä mukaisesti aina jonkin kriisitilanteen; Vesi on lopussa, vihollisia ilmestyy, jokin menee rikki jne. Kriiseissä pelaajat auttavat antamalla kriisin vaatimia resursseja (eli oikean värisiä kortteja) kasaan. Kortit annetaan väärinpäin, sillä cylonit voivat näin salaiseti antaa pakkaan väärän värisiä kortteja jotka vähentävät yhteistulosta ja näin heikentävät mahdollisuutta selvitä kriisistä. Jos resursseja saadaan tarpeeksi, kriisistä selvitään ja jos ei selvitä, niin jotain pahaa tapahtuu (resursseja vähentyy jne.).


Ihmisten selviytymisen kannalta on tärkeää saada selville ketkä ovat cyloneita. Jos joku epäilee henkilöä cyloniksi hän voi esittää epäilynsä ääneen, perustella ne ja saada kenties muut puolellensa. Ainakin presidenttihahmo pystyy heittämään epäillyn vankikoppiin tutkintojen ajaksi. Hauska juttu onkin se, että vaikka cylon saadaan kiinni, hahmo ei poistu pelistä aan jää keksimään kaikenlaista jäynää ihmisille ja yrittää yhä sabotoida peliä. Pelissä vaaditaan tiimityötä ja kommunikointia. Kriisit pitää saada selvitettyä ja mahdolliset cylonit on paljastettava ja vangittava. Cylonia pelaavat pelaajat joutuvat väistämättä valehtelemaan ja juonimaan muita vastaan. Peli vaatii toisin sanoen keskustelualtista porukkaa sillä isoin osa pelin hauskuudesta tulee pelaajien välisestä juonittelusta, pohtimisesta ja asioiden selvittelystä. Peliin onkin syytä keskittyä ja jättää muut puuhat kokonaan pois sillä onnistunut peli vaatii kaikkien panoksen.


Itse ilahduin siitä, että säännöt olivat melko helpot ja nopeat oppia. Lauta on suunniteltu fiksusti ja sen ulkoasu on selkeä, cylonina oleminen on tehty hyvin ja muutenkin hahmot/roolit kunnioittavat enemmän kuin hyvin sarjan hahmoja. Ei ainakaan tähän mennessä ole tullut mieleen, että jokin pelihahmon ominaisuus ei sovi kyseisen hahmon esikuvaan. Kriisit on tehty hauskalla tavalla paniikkia herättäviksi ja koska kortit on sekoitettu, mikä tahansa katastrofi voi iskeä heti alkuun joten uudelleen pelattavuus on kohdillaan. On myös hyvä tietää, että jos peli alkaa kulua puhki niin voi aina ostaa lisää sisältöä lisäosan muodossa

Kannattaa kokeilla jos; on sarjan ystävä, pitää pitkistä tiimipeleistä tai juonittelupeleistä ja jos yleisesti nauttii hyvistä lautapeleistä hyvässä seurassa. Itsehän olin heti aluksi cylon Boomeria pelatessani, ja hauskaa oli! Suosittelen lämpimästi.





tiistai 8. tammikuuta 2013

Vampire: the masquerade- Bloodlines

Huhhuh jopas on tauko päässyt venähtämään. Joulua edeltävä aika on aina sen verta kiireistä, ettei ehdi pelata kauheasti saati sitten koostaa mitään järkevää tekstiä aiheesta. Viimeisin peli jota olen pelannut oikein fiiliksellä ei olekaan mikään uutuus peli vaan vanha klassikko; Vampire: the masquerade- Bloodlines. Varsinkin ikänsä puolesta Vampire on ihan huippu peli johon kannattaa tutustua jollei ole saanut aikaiseksi tähän mennessä. Tätä peliä voi kuitenkin olla ainakin fyysisessä muodossa vaikea löytää, itse tappelin omastani huutonetissä muutama vuosi sitten. Jos siis löydät Vampiren kirppispöydältä tai mistä tahansa, ota se mukaasi heti. Mikäli et itse pidä pelistä, joku varmasti ostaa sen mielellään.























Edeltävästä linkistä löytyy hiukan wiki- tietoa pelistä, mutta esittelen sen kuitenkin lyhyesti:
Ensinnäkin Vampire on roolipeli, joten tappelu ei ole olennaisin (vaikka ei vähäisinkään) osuus toiminnasta. Vampirea pelatessa saa varautua keskusteluihin, puzzleihin, kauhuun ja juonen mukana tuleviin päätöksiin. Pelaaminen ei käy tylsäksi sillä vaihtelevien tehtävien lisäksi päästään juonen kulkiessa aina myös uusiin kaupunkeihin ja tavataan uusia npc- hahmoja. Peliä aloittaessa onkin hyvä varata kunnolla aikaa esim. viikonloppu, sillä ainakaan itse en millään malttanut laskea peliä käsistäni ennen kuin totaalinen väsymys pääsi vyörymään ylitse. Vampire on varsin pitkäikäinen peli, yksikin läpipeluukerta vie pelaajasta riippuen useita tunteja (veikkaisin n.20) ja sen voi pelata seitsemällä erilaisella hahmolla läpi ja kokeilla erilaisia pelityylejä. Itse olen pelannut sekopäisellä malkavianilla ja verimagiaan erikoistuneella tremerellä ja paljon on vielä jäljelläkin. Voin siis sanoa kokemuksella, että peli ei kulu ihan heti loppuun. Vaihtelua peliin tuovat ainakin vaihtuvat maisemat, kaupungeittain vaihtuvat aseet ja vaatetukset ja monet hyvin suunnitellut npc- hahmot ja hirviöt sekä sivutehtävät.



Peliä aloittaessa saat valita seitsemästä eri verilinjasta ("rodusta") mies tai nais hahmon jolle annat alku statsit jotka näkyvät hyvin alla olevassa kuvassa. Suurin asia eri verilinjojen välillä on toisistaan poikkeavat erityistaidot, disciplinet. Jos olet kauhistuttava nosferatu, taitosi keskittyvät varjoissa hiipimiseen ja salamurhaamiseen, jos taas olet dominoiva ventrue on pääpaino sosiaalisilla taidoilla.
Lisää infoa verilinjoista löydät täältä.


Peli muuttuu joka kerta hiukan erillaiseksi riipuen siitä, minkä verilinjan edustajalla sitä pelaat. Edellä mainittu nosferatu ei voi näyttäytyä ihmisille tai hän rikkoo masquerade- lakia (ihmiset eivät tietenkään saa tietää vampyyreistä) joten joudut liikkumaan varjoissa ja viemäreissä. Jos taas valitset toisen esimerkkini eli ventruen, pääset monista paikoista puhumalla ja kontrolloimalla ihmisiä voimillasi. Hahmon kehitys on aika nopeaa, expaa sataa mukavan tasaiseen tahtiin ja uusia kykyjä tulee opittua sopivan usein.
Tästä linkistä pääset testaamaan, mikä verilinja sopii itsellesi pelattavaksi!


Ainoa hankaluus pelin kanssa on se, että se on vanha; saatat joutua säätämään koneesi asetuksia. Tähän löytyy ohjeita googlaamalla tai mahdolliselta nörtti kaverilta kysymällä. Itse jouduin windows 7:n kanssa säätämään, mutta kaverini onneksi osasi auttaa. Aiempien windowsien kanssa ei pitäisi olla kummempia ongelmia. Toisin sanoen, älkää masentuko jos peli ei toimi normaalisti, sen saa kyllä rullaamaan kunnolla pienen vaivannäön jälkeen.
Summa summarum, kannattaa kokeilla!

Lopuksi vielä tunnelmamusiikkia pelistä.