lauantai 19. marraskuuta 2011

Jotain erilaista

Hei vaan kaikki!
 Olen postannut sen verran paljon Skyrimista viime päivinä, että päätin kirjoittaa nyt jostain aivan muusta; roolipeli harrastuksestani! Kuten profiilistani käy ilmi olen sekä konsoli-, että roolipelaaja. Paitsi että asuntomme pursuilee x-box ja pc-pelejä, on osa kirjahyllystä omistettu roolipelikirjoille joita on kiitettävä (muttei ylenpalttinen) määrä tullut hankittua.
 Fantasia kärpänen oli iskenyt jo aiemmin mm. TSH trilogian ja muun fantasia kirjallisuuden ansiosta. Olin jo 12 vuotiaana lainannut kirjastosta rope kirjan jota en osannut lukea kunnolla, olin niin fiiliksissä pelkästä kirjan tutkimisesta, että yritin pakottaa pientä serkkuani roolipelaamaan kanssani. Aloitin kunnollisen roolipelaamisen 13 vuotiaana tyttösenä lapsuudenystäväni kanssa, löysimme ilmoituksen "roolipeli kerhosta"  johon tietenkin halusimme ilmoittautua. Ensimmäinen roolipeli johon pääsimme käsiksi oli melko luonnollisesti D&D (3,5?) ja into oli piukassa! Porukkaan tupsahti erilaisia ihmisiä, tyttöjä ja poikia suunnilleen saman ikäisiä kuin me ja vaikka aluksi olikin vaikeaa ottaa kontaktia muihin, tuli meistä nopeasti tiivis ja pitkäikäinen porukka josta jotkut ovat edelleen osa elämää.


Alkuperäisen ja upean GM:n tilalle vaihtui muutaman vuoden jälkeen yksi porukan pojista ja kokeilimme muitakin pelejä kuten Shadowrunia. Kyseisen porukan kanssa tuli myöhäis teini vuosina vietettyä paljon aikaa ropen ulkopuolellakin ja vaikka ydin jengi pysyi samana, kävi meillä muutamia vierailevia tähtiä kokeilemassa aika ajoin pelaamista. Porukkamme oli todella tiivis ja ehkä juuri siksi uudet ihmiset eivät kauaa jaksaneet pelata meidän kanssamme. Pitkäaikainen ihmisrykelmä kun kehittää huomaamatta omat inside-jutut ja tavat toimia ja "sisään" pääsy voi olla vaikeaa. 
 Sitten meistä tuli täysi-ikäisiä ja moni kävi täyspainotteisesti koulussa tai työssä, yhteisten pelihetkien sopiminen kävi pikkuhiljaa aina vaikeammaksi ja oli selvää, ettei samanlaista meininkiä voinut enää olla kuin silloin ennen. Näemme toki toisiamme edelleen, pelit täytyy vain sopia mieluummin yhden illan mittaisiksi kuin pitkiksi kampanjoiksi. Ja totta kai vuosittainen Ropecon tuo monet meistä yhteen sen viikonlopun ajaksi, joskaan ei joka kerta sillä osalle con on aivan ehdoton ja osalle sellainen kiva jos pääsis-tyyppinen tapaus.
 Rope porukasta minulle läheisimmäksi on jäänyt mies, jonka kanssa olen asunut 4 vuotta harrastustamme jatkaen. Pelaamme usein soolo-pelejä ryhmä pelien vähäisyyden takia, hän on useimmiten peluuttava osapuoli ja minä pelaan. Hahmoja minulle on kertynyt toistasataa ja erilaiset systeemit ja maailmat ovat käyneet tutuiksi.
                                                        ps.keräilen noppia ja olen lame

 Olen itsekin soolona peluuttanut pari kertaa miehelleni, Call of Cthulhua ja vampirea lähinnä. En ole kovin itsevarma peluuttaja ja pelkään aina tekeväni typeriä ratkaisuja ja huonoja juonia ja turhia npc-hahmoja. Ei valitusta paljoa ole tullut mutta tämän kaltainen epävarmuus lienee tuttua monille(?). Itse viihdyn hyvin pelaajan roolissa, nautin uusien hahmojen tekemisestä ja pikkutarkasta viimeistelystä sillä ainoa minua todella viihdyttävä peli muoto on juoni-pohjainen. Totta kai välillä on hauskaa pelata päätöntä hack & slash fantsua tai vastaavaa, mutta juonellinen peli on se, jossa on sitä jotain. Olettaen, että peluuttaja tietää mitä tekee ja pelaajat hallitsevat kyseisen pelimuodon.
Lempi ropeksi on itselläni muotoutunut Shadowrun ja wod:n slasher. Hahmon rakentamisessa parasta on mielestäni keksiä hahmoon sopivia "plussia" ja "miinuksia".  Eniten käyttämäni plussa on ehkä hyvä muisti tai kylmäpäisyys ja miinuksena jokin fobia tai vakava sairaus. Hahmon on oltava inhimillinen, on äärimmäisen tylsää pelata hahmoa jolla on vain hyviä puolia ja joka osaa kaikkea. On ihanaa kun pelissä joutuu alttiiksi erilaisille vaaroille kun ei esim. osaa käyttää ampuma-asetta tai uida.

Jotta postauksestani ei tulisi aivan liian pitkä, jätän jutun tällä kertaa tähän. Kysymyksiä saa esittää jos haluaa! Nyt takaisin Skyrimin ääreen...

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Väli postaus; Skyrim

Postauksille ja pohdinnoille jää luonnollisista syistä hieman vähemmän aikaa kuin normaalisti; Skyrim ei päästä otteestaan ei mitenkään!
Olen kokeilluit paria eri tyyppistä hahmoa ja olen ilokseni huomannut, että esim. maagin ja varkaan välillä on paljon suurempi ero Skyrimissä kuin vaikkapa Oblivionissa jossa varas-hahmolla pärjäsi ihan hyvin kick-in-the-door stylellakin. Skyrimissa varkaan täytyy tosissaan hiipiä ja pyrkiä sneak attackeihin sillä suora toiminta johtaa usein ennen aikaiseen kuolemaan. Paitsi kenties jos pelaa helpotetulla pelitasolla (mikä on itsestänikin joskus ihan mukavan rentoa). Perus vaikeustaso on selvästi haasteellisempi kuin Oblivionin satumaassa, tämämän suhteen on tultu lähemmäs vanhaa kunnon Morrowindia. Itse nautin peleistä joissa pelaajaa haastetaan riittävästi. Ei kuitenkaan liikaa, en ole esimerkiksi jaksanut Dark soulsia pelata juuri yhtään, olen ehkä liian mukavuuden haluinen.

http://www.youtube.com/watch?v=90modvY6GSs

Skyrim kuitenkin maistuu enemmän kuin hyvin ja koko ajan saa taistella uuden hahmon tekemisen himoa vastaan sillä niin paljon on otettu hahmo luokista irti vaikka niitä ei aluksi saakkaan määrittä. Olen myös erittäin iloinen siitä, että rotu vaikuttaa ympäristöön (esim.Windhelm). Olen myös ilokseni huomannut, että eläimet ja pedot eivät käy niin kärkkäästi kulkijan kimppuun kuin aikaisemmissa osissa. Minusta on upeaa voida kävellä vaikkapa jätin ja sen paimentaman mammutti-lauman viereltä ilman verilöylyä.


Jotta postaukseni ei olisi liian positiivinen, täytyy minun marista hieman uudesta kartasta! Tai ei ehkä niinkään marista kuin pohtia ja ihmetellä. Olen itse niitä pelaajia joiden mielestä vanhoihin hyviksi todettuihin juttuihin ei kuulu kajota liiaksi. Skyrimin kartta on 3d meiningillä tehty mikä sai aluksi ihmetystä aikaan 2d karttoihin tottuneelta. Ymmärrän kuitenkin, että Skyrimissä on tarpeen käyttää 3d karttaa suurien korkeusvaihteluiden vuoksi ja onhan idea toki hieno ja ihan toimivakin kun alkukankeudesta pääsee eroon. Olen silti sitä mieltä, että tällaiseen ei-teknologiseen fantsumaailmaan kyseinen kartta on liian scifi. Kartan selaaminen irrottaa pelaajan pelistä sen sijaan, että sitoisi siihen. Itse ajattelen, että roolipelissä kartan olisi hyvä olla sellainen kuin se "oikeasti" olisi. eli tuskin 3d kartta ainakaan. Mass effect tyyliseen scifiin tämä idea kävisi paljon paremmin.

Palaan nyt pelin ääreen, palatkaahan tekin!

perjantai 11. marraskuuta 2011

Se on täällä!!

Kävin heti aamulla hakemassa Skyrimin kaupasta ja kipitin kotiin sormet syyhyten. Eteisessä melkein liukastuin Pelit lehteen jossa juuri sopivasti oli Skyrimin arvostelu, pakkohan se oli lukea vaikka hidastikin pelin ääreen pääsyä ja kuten monet varmasti tietävät sai peli sen 92 pistettä.
No kun sitten pääsin pelin pariin vihdoin ja viimein oli ensimmäisenä todettava selkeä yhtenäisyys uudempien falloutien graffoihin mikä aluksi pistää vähän silmään, niin terävät reunat ja karkeat tekstuurit että fantsun tuntua ei saa aivan heti kiinni. Toisaalta tämän on tarkoituskin olla raadollisempi maailma, ei mikään Alice in wonderland höpötys. Grafiikat vaativat vain herkiltä silmiltäni hieman tottumista ja kenties pian saapuvat silmälasinikin auttavat asiaa... Toinen asia joka varasti huomioni; MUSIIKIT ovat aivan upeita. Trailereista ei saanut puoliakaan sitä käsitystä mitä nämä soundi maailmat todella ovat! Melkein itken!


                                       Skeletonit ovat saaneet uuden ulkomuodon ja nimen

 Löytyy kuitenkin toistaiseksi alkukankeuteeni vedoten myös miinus puolia, nämä ajatukset kuitenkin saattavat hyvin laimentua matkan varrella; Hahmon luonti ei ole hoidettu niin hyvin kuin odotin ja se harmitti. Toisaalta hahmon tekemiseen on tuotu paljon kivoja uusia lisä juttuja ja hahmot todellakin näyttävät paremmilta, mutta samalla tiettyjä säätömahdollisuuksia on supistettu mikä aiheuttaa sen, ettei hahmoja saa niin paljoa varioitua erilaisiksi. Itse olen roolipelien suhteen melko hahmokeskeinen pelaaja mikä nyt ehkä onkin aika luonnollista, joten tämä iskee minuun kovaa. Haluaisin tehdä monia erinäköisiä hahmoja saman rodun sisälläkin, kutsukaa vain pikkutarkaksi mutta näiden pelien suhteen kyllä saa ollakin.
Toinen kyseenalainen juttu oli alku. Oblivionissa pitkä alku luolissa turhautti varsinkin kymmenennellä pelikerralla jo paljon. Olisin kuvitellut ettei tähän vastaavanlaista alkua ympätä mutta sieltähän se tuli. Hieno se tottakai on mutta voin kuvitella ahdistuksen sillä kymmenennellä kerralla tämänkin pelin parissa...
Classien puuttuminen saa ainakin minut hieman hölmistyneeksi, en oikein tiedä mitä tehdä kun en ole luonut hahmolle taitoja pohjaksi  lainkaan. Kuitenkin idea siitä, että taidot kehittyvät pelin myötä on erittäin hieno ja hiekkalaatikkopeleissä jopa uusi.



                                     Kahta kättä taikoihin käyttäessä taian teho voimistuu!

Kunnollista arvostelua ei vielä muutaman tunnin pelaamisen jälkeen pysty kukaan tekemään joten uskon vahvasti, että kun pääsen 10-20 tuntiin on pikku harmitukset jo väistyneet.

Tämän hetken arvo itseltäni on 9/10

tiistai 8. marraskuuta 2011

11.11.11

En vaan kestä perjantaihin asti! Skyrim!!! Rahat on säästetty valmiiksi että pääsen heti aamulla ostamaan ja pelaamaan! Katselin eilen mieheni kanssa youtubesta  Skyrim videoita mm. millaisia hahmoja saa tehdä. Ja oi niitähän saa tehdä vaikka minkälaisia! Oblivionin hahmontekosysteemi kalpenee reippaasti tähän nähden! Örkit näyttää vihdoin metahumaneilta eikä shokkivihreiltä satupeikoilta, tälläkertaa voisin vaikka tehdä örkin sillä vihdoin se on juuri sellainen barbaarinen, primitiivinen rotu jona ainakin itse olen orcit aina nähnyt. JA darkelfit on palautettu Morrowindmaisempaan muotoon, nekään ei ole enää typeriä hohtavia sinisiä möllejä. Kaikki haltija rodut näyttää omanlaisiltaan ja eroavat toisistaan muussakin kuin pituudessa, JES!
Tästä linkistä löytyy esimerkkejä:
http://www.youtube.com/watch?v=KpTvaAer1p8

Musiikit joita olen skyrim videoista kuullut on myös iso harppaus parempaan suuntaan, näppini oikein kipeytyvät kun en pääse jo nakuttamaan boxin ohjainta! Harmi vain että pitää pitää pelivuoroja miehen kanssa kun eihän tuota varmasti pysty laskemaan käsistään. Toivottavasti ei tule perheriitaa...
On myös loistavaa että se ilmestyy juuri viikonlopuksi niin me kaikki fantasia nördet saadaan ottaa heti kaikki irti oikein ajan kanssa. No, ehkä isänpäivä rokottaa muutaman tunnin peliaikaa mutta koetanm psyykata itseäni kestämään eroa pelistä jota en ole vielä edes pelannut.(lol)

Täällä me tulemme viettämääm aikaa useita kymmeniä, ei vaan satoja tunteja. Uusien ja taas uusien hahmojen ja seikkailujen parissa! Kyllä eskapismi on sitten mukava harrastus.

Hyvää ja onnellista Skyrimin odotusta kaikille

lauantai 5. marraskuuta 2011

Massiivinen efekti, massiivinen urakka

Lohikäärmeet väistyvät ja avaruuden sota-alukset ottavat paikkansa tv:n ruudulla.
Toisin sanoen aloin pelata mass effectiä alusta jotta saan ykkösen ja kakkosen pelattua ennen kolmosta. "joudun" käymään tällaisen urakan sillä kesällä vanha boxi posahti ja uudella ei luonnollisesti ole minkään pelin tietoja. Melkoisen raastavaa oli muuten katsoa kun achievementit oli nollissa uudella laitteella. Edelleen tulee ahaa-elämyksiä, että ainiin tääkin pitää aloittaa alusta. No mutta kiitoksia kotivakuutukselle, ettei rahallista tappiota tullut kuitenkaan liikaa ja että uusi boxi ylipäätään saatiin.
Kuten olen jo maininnut, en odota ME kolmoselta mitään ihmeellistä sillä kakkonen oli vain "ihan ok" ja kolmonen on todennäköisesti taas asteen verran lähempänä Sci-fi räiskintää jota ES Jonnet takovat kiihkossa. Huonosti. Kolmonen on kuitenkin hankittava, jos ei muuten niin Jokerin takia. Ja en todellakaan aio pelata sitä ennen kuin kaksi edellistä on taas pelattu. Kakkosta en ole onneksi jyystänyt niin tehokkaasti kuin ykköstä ja ykkösen pelaamisesta on onneksi kohtuullisesti aikaa joten tämä rupeama on varmasti ihan miellyttävä. Ainakin kakkosessa on mielenkiintoisia henkilöhahmoja (joista tosin haluaisi saada enemmän irti) ja homma toimii sukkelasti. Ykkönen taas on silkkaa taidetta jonka parissa aika kuluu kellon ympäri erittäin jouhevasti. Huono puoli tosin on se, että kolmosen iskeytyessä ruudulle on ensimmäinen ja upein mass effect vielä niin tuoreessa muistissa, että itku voi olla herkässä. Paitsi jos Bioware yllättää! Sitten on itku herkässä muista syistä.



Kiitos N7