lauantai 19. heinäkuuta 2014

Pathfinder: necromancereita ja demoneja

Edellisen postauksen tarina jatkuu, edelleen mahdollisimman tiivistäen, joten pahoittelut jos tarinaa on paikoin hankalaa seurata. Näin:

Ennen matkan alkua Vilna ja Koijiro valmistautuivat hankkimalla varusteita ja nopeat ratsut, Vilna käytti lähes kaikki rahansa haltiasepän pajalla, jossa hänen halberdinsa siunattiin valon voimalla.
Kaverukset aloittivat Iomedaen pyynnöstä matkan tutkiakseen pimeyden voimien aiheuttamaa tuhoa lähialueella. Matkattuaan viikon hevosten selässä, alkoivat ystävykset huomaamaan selviä merkkejä necromancy-voiman läsnäolosta.


Vilna ja Koijiro löysivät vanhasta kappelista paladin joukon rippeet, joita he auttoivat pitämään linnoitustaan pystyssä epäkuolleita vastaan, kunnes Vilnan kääpiöystävä Stormin saapui takaisin tiedusteluretkeltään uutisten kera. Kolmestaan seikkailijat lähtivät etsimään pahuuden lähdettä lopettaakseen sen leviämisen. He saapuivat suurelle pimeälle tornille jonka huipulle kiivettyään he joutuivat pudottautumaan alas tornin keskellä olevasta reiästä, päätyen valtavaan luiden täyttämään kammioon. Kammion keskellä istui pale master jota vastaan käytiin armoton ja epätoivoinen taistelu. Vilna jopa kuoli pariksi sekunniksi kunnes päätyi jumalaisen väliintulon ansiosta takaisin valoon ja onnistui kukistamaan necromancerin pyhitetyllä aseellaan. Viimeisinä sanoinaan tuo kukistettu velho mainitsi tietävänsä Vilnan todellisen sukunimen... Alder. Pale masterin kuoltua ympäristö palasi normaaliksi, kammio torneineen katosi ja paladinit pelastuivat. Vilna, Koijiro ja Stormin matkasivat takaisin Nerosyaniin kertomaan uutiset.Paluumatkalla he törmäsivät goblinjoukkoon jota johti Zogmugot (goblineiden puolijumala). Lyhyt taistelu käytiin noita inhoja otuksia vastaan, mutta haavoittuneenakin ovela goblin jumaluus pääsi pakoon kostoa vannoen.

Nerosyanissa ystävykset saivat iloisen vastaanoton, ylistystä ja palkkioita. Parin päivän palautumisen aikana he tutustuivat Gorumax nimiseen puoliörkki velhoon joka sattui olemaan myös dragon disciple. Uusi ystävyys alkoi miltein tappelulla kun Vilna meni sotkeutumaan erääseen välien selvittelyyn. Ristiriidat olivat kuitenkin nopeasti unohdetut ja luottamus kasvoi siinä määrin, että Gorumax toivotettiin tervetulleeksi mukaan seuraavaan seikkailuun joka sijaitsi Fandarrassa. Iomedae oli pyytänyt seikkailijoita auttamaan Fandarran kaupunkia jättiläisongelman kanssa. Jätit olivat jostain syystä sotajalalla ja kaupunki täten saarroksissa. Joukkio lähti puolentoista viikon ratsastukselle kohti apua tarvitsevaa kaupunkia. Perillä tilanne näytti hankalalta, eikä kukaan osannut kertoa tarkasti, mikä tilanteen oli aiheuttanut. Ystävykset hajaantuivat selvittämään asiaa. Vilna lähti Gorumaxin kanssa tutkimaan läheistä maagien tornia josta kaupunki ei ollut kuullut mitään pitkään aikaan. Tornin suojausten läpi päästyään he huomasivat paikan olevan tyhjä. Taistelun jälkiä ei ollut missään. Huipulle päästyään he löysivät nuoren miehen kahlittuna maagiseen ansaan, pian kävi selväksi, ettei kyseessä ollutkaan mikään maagi vaan yksi suurista arkkidemoneista: Sodan demoni Szuriel. Demoni kertoi jääneensä ansaan kun maagit kutsuivat hänet paikalle mahtavalla rituaalilla, joka koitui maagien kohtaloksi, sillä he päätyivät Szurielin astraalitasolle helvettiin ja jäivät sinne samalla kun demoni itse päätyi tänne. Szuriel halusi tehdä sopimuksen Vilnan kanssa: Hän pääsisi vapaasti kotiinsa ja vastapalveluksena hän kertoisi kaiken mystisestä jo aiemmin mainitusta Alder nimestä ja sen historiasta. Lisäksi jättiläisten sotahalukkuus laantuisi hänen lähdettyä pois voimakkaan sodan auransa kanssa.

Sopimus tehtiin ja Vilna sai tietää olevansa yhteydessä pahamaineiseen haltiaperheeseen joka harjoitti necromancyn lisäksi "sielujen syöntiä" (he ikään kuin imivät itseensä vahvojen henkilöiden sieluja josta saivat aina vain lisää voimaa itselleen). Kyseinen perhe oli myös maailmansyöjän herättämisen takana, vaikka tarinoissa toisin kerrottiinkin. He halusivat kutsua tuhon ja kaaoksen jumalan paikalle jotta voisivat saada itselleen sen voimat. Suunnitelma ei kuitenkaan onnistunut ja kaikki paitsi vahvin heistä kuoli milten saman tien. Suvun johtaja, haltianainen nimeltä Faunra Alder näki ettei selviäisi ja käytti kaiken voimansa ja energiansa luodakseen itselleen uudeksi "astiaksi" pienen elämän johon vangitsi yhden soturin sielun jotta se voisi kasvaa toimivaksi kehoksi jonain päivänä. Tuosta energiapallosta kasvoi satojen vuosien päästä haltia nimeltä Vilna, jonka tulisi päästää vanha Faunra Alder ottamaan kauan odottamansa keho hallintaan. Sodan demoni Szuriel halusi kuitenkin antaa Vilnalle vielä vinkin miten maailmojen syöjän voisi kukistaa, koska halusi itse päästä kylvämään tuhoa eikä vain istua katselemassa sivussa. Szuriel kertoi myyttisestä seppäin paratiisista jossa seppien ja omistautumisen jumala Droskar hallitsee. Hän kertoi, että sinne voi löytää tiensä syvältä maan alta, mutta vain jos on kyllin kykenevä. Siellä Droskar voisi opettaa Vilnaa valmistamaan aseen jolla voisi kukistaa maailmojen syöjän. Sieltä hän voisi myös saada apua Faunra Alderin suhteen.

Kun Szuriel sai kaiken kerrottua kuten sovittiin, hän palasi omalle astraalitasolleen ja Vilna lähti Gorumaxin kanssa ihmeissään takaisin Fandarraan. Perille päästyään he törmäsivät ystäviinsä ja kaupunkilaisiin jotka ihmettelivät, miksi juuri hyökkäämäisillään ollut jättiläisjoukko olikin lähtenyt hämmentyneenä takaisin kotivuorilleen. Päivän pelastajat kertoivat kaunistellen ja ympäripyöreästi tapahtuneesta muutaman valkoisen valheen saattelemana, sillä totuus oli liian arkaluontoinen. Ystävykset jäisivät kaupunkiin vielä toviksi, sillä Vilna halusi hyödyntää kaupungin louhoksia Seppäin paratiisin etsimisessä.

To be continued...

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Pathfinder: Alkuasetelma ja ensimmäinen luku

http://paizo.com/pathfinderRPG

Kerron seuraavissa postauksissani soolona pelatun Pathfinder- kampanjan eeppisen juonikuvion mahdollisimman tiivistetysti. Aluksi kerrottakoon, että peli perustuu Pathfinderiin mutta pelinvetäjä on muuttanut maailmaa (ja sääntöjä) omaan kampanjaansa sopivaksi. Kyseessä on tavallaan post-apocalyptinen versio maailmasta. Älkää siis ihmetelkö tai ahdistuko jos jotkin asiat eivät esiinny samalla tavalla kuin kirjassa.

Tarinan alkuasetelma: Noin 350 vuotta sitten elettiin sankareiden kulta- aikaa, jolloin joka kylästä ja kaupungista löytyi niin paljon innokkaita aarteenetsijöitä, goblinin mäiskijöitä ja ongelman ratkojia, että tarjonta ylitti kysynnän selvästi. Uskotaan, että tuolloin sankarit olivat saaneet niin suuren voiman ja sen myötä ylpeyden, että he päättivät kutsua paikalle itse Maailmojen syöjän (Rovagug), ikuisen tuhon ja kaaoksen jumalolennon. Valtava joukko sankareita eri mantereilta kokoontui tähän suureen tilaisuuteen aikomuksenaan kukistaa tuo valtava hirviö, ainoastaan nähdäkseen miten kamalan virheen he olivat tehneet. Lähes kaikki kuolivat aivan liian suuren vastuksen jalkoihin ja maailmojen syöjä pääsi mellastamaan vapaana. Edes jumalat (jotka olivat tapauksen myötä menettäneet osan voimistaan ja "pudonneet" omilta astraalitasoiltaan ihmisten joukkoon) eivät pystyneet tätä olentoa tappamaan, vain ohjailemaan sitä väkivallalla kauemmas sivilisaatioista. Monta kaupunkia luhistui ja näin sankareiden aika oli ohi. Sanasta sankari tuli miltein kirosana tavallisen kansan syvissä riveissä ja ihmisille koitti synkät ajat.

http://www.pinterest.com/pin/344314333983198920/
Esimerkki Vilnan ulkonäöstä
Vilna Runbek(hahmoni) lyhyesti: hän on hieman tyypillistä haltiaa raskasrakenteisempi sepän voimaa vaativan työn takia, mutta haltian veri on antanut hänelle myös sosiaalisia lahjoja(eli str,con ja cha ovat hahmon vahvuudet). Vilna on seppä-soturi ja taidot ovat sen mukaiset. Moraaliltaan hän on ns. neutral good vaikka välillä valinnat tuppaavat kallistumaan chaotic good- puolelle.

Vilna oli orvoksi jäänyt haltiatyttö jonka vanha kunnioitettu kääpiö-seppä löysi tuhon keskeltä ja vei mukanaan Toragin saleihin (kääpiökaupunki). Vilna kasvatettiin kääpiökulttuuriin, hän omaksui kääpiöiden kielen ja tavat ja hän oppi isältään sekä sepän työn, että halberdin käytön taidon. Vilna lähti aikuistumismatkalleen neljänkymmenen vuoden iässä, niin kuin kääpiöt yleensäkin. Matka alkoi vain vuoden myöhemmin kuin hänen lapsuuden ystävänsä, paladin nimeltä Stormin Gommordurth, aloitti omansa. Pienen aloitusrahan, hevosen ja liikkuvan pajan kera matka alkoi mukavasti. Ensimmäinen kaupunki johon Vilna pysähtyi oli nimeltään Rautajään kaupunki, sillä sen satama-alue oli suurelta osin rautajään peittämä. Kaupunki oli pieni, mutta sillä oli kuitenkin oma ylhäinen hallitsija. Kaupungilla oli monia ongelmia, ja laiska, itsekäs ruhtinas oli niistä vaikein. Vilna sai kaupungista heti suosiota hyvän sepäntyönsä ja avuliaisuutensa ansiosta. Hän tutustui hurjaan viikinkiin sekä myöhemmin Tianilaiseen salamurhaajaan Koijiroon, joka oli tullut kaupunkiin tappakseen sen hallitsijan, joka oli matkoillaan tehnyt paljon sanoinkuvaamattoman pahoja asioita. Vaikeiden tilanteiden ja päätösten myötä Vilna edesauttoi tätä synkkää kostoretkeä tietäessään, että kaupunki tarvitsisi uuden hyvän johtajan, jonka se lopulta saikin. Vilna jatkoi matkaa yhdessä Koijiron kanssa tajuttuaan, että tuo aluksi julmana näyttäytynyt kostaja olikin vain hyvä ihminen joka sinnitteli vaikeassa tilanteessa.

http://wall.alphacoders.com/by_sub_category.php?id=167140&page=6Seuraava pysäkki oli valtava Nerosyanin kaupunki, uskontojen ja kaupankäynnin vilkas keskus ja ihmisten turvasatama. Nerosyanissa Vilna pääsi tapaamaan kaupunkia suojelevan Iomedae- jumalattaren ilmielävänä ja sai kuulla lähialueen vakavasta necromancy- ongelmasta, jota Vilnan aiemmin mainittu paladin ystävä oli lähtenyt ritarijoukkion kanssa selvittämään. Koska kyseisestä porukasta ei oltu kuultu pitkään aikaan, Vilna ja Koijiro lupasivat selvittää asian.
 
To be continued...

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Pelikaappi aukeaa taas

Olette varmasti huomanneet, että uusia postauksia ei ole kuulunut aikoihin. Tarkoituksenani oli jossain kohtaa ilmoittaa virallisesta tauosta mutta se jäi tekemättä. Syy kuitenkin lyhyesti oli yliopiston pääsykokeet ja niihin valmistautuminen. Ilokseni voin sanoa, että muun elämän pausettaminen kannatti, koska yliopiston ovet aukesivat kovan työn jälkeen. Nyt minulla onkin siis toistaiseksi taas vähän enemmän aikaa pelaamiselle, roolipelaamiselle ja sarjakuville (joista aion tulevaisuudessa myös kirjoittaa) joita olenkin ehtinyt kaivata. Luvassa on ainakin selostus viimeisimmästä Pathfinder kamppanjasta kunhan se saadaan päätökseen. Uusimmista peleistä en ole omakohtaista kokemusta vielä kamalasti kasannut, sillä mitään (ainakaan itselleni) super kiinnostavaa ei ole ilmestynyt Dark Souls 2:n jälkeen. DS2:sta voisin toki myöhäisen jutun kirjoittaakin. En lupaa vielä super aktiivista kirjoittelua, sillä kuka tietää kuinka paljon koulun alkaminen vie aikaa! Nyt kuitenkin herättelen pelijuttujen tekoa hitaasti, mutta varmasti.
Tervetuloa taas mukaan.