tiistai 20. maaliskuuta 2012

Kiitoksia Kotor, ystäväni.

Noniin, vihdoin sain itseni väännettyä koneen ääreen.
Pelasin joku aikaa sitten Kotor2:sen läpi. Se oli paljon parempi kuin mitä olen saanut kuulla eri suunnilta. Npc-hahmot olivat syvällisiä, ainakin syvällisempiä kuin ykkösessä ja juoni tarttui forcella kiinni ja vei mukanaan niin, että tuon 44 tuntia pelasi muutamassa päivässä eikä riittänytkään! Huonoksi puoleksi joudun ikäväkseni listaamaan lopun. Se tulee puskista ja samanaikaisesti se venyy ja töksähtää päin seinää. Koko peli on muuten hienosti käsikirjoitettu kokonaisuus, mutta loppu tuntui siltä kuin joku olisi ensin lupaillut hienoa ja hauskaa illan viettoa, mutta perunut ja lähtenyt omia menojaan muualle. Jäin ohjain kourassa istumaan sohvalle, että " ai tähän tämä loppui?" Odotin jotain paljon suurempaa. Tyylikkäämpää. Jotain mitä tahansa muuta.

kuvassa esiintyvä sith näyttää vaikuttavalta ja hienolta vastukselta, mutta voin sanoa ettei kannata odottaa ihmeitä. Kyseinen pahis jää melko lössöksi pikkupiruksi.


 Älkää kuitenkaan käsittäkö väärin, peli oli ensimmäiset 40 tuntia aivan loistava, upea ja uskomattoman mukaansa tempaava. Ykkösosan hyvät mekaniikat säilytettiin niin taistelusysteemissä kuin hahmon kehityksessä, mutta mukaan lisättiin vielä astetta parempia npc-hahmoja, tunteja lisää peliaikaa ja paljon muuta hienoa jota jää mielessään ihmettelemään. Kotor 2 on ollut ehkä ensimmäinen jatko-osa johon olen ollut näin tyytyväinen. Eihän hienon jatkiksen teko olekaan näköjään mahdotonta! Toivoa on siis vielä Mass effectin ja Dragon agen kakkos osien tyrmäämänäkin. En käsitä miksi tällaista tyyliä ei käytetä nykyään? Ainakaan siis niissä peleissä joita itse pelaan. Kotor 2 käytti hyväkseen ykkösestä tuttuja paikkoja joita oli hienoa päästä katsomaan eri hahmon silmin ja sotaisten tapahtumien jälkeen, esim.Korriban oli tismalleen samanlainen kuin ykkösessä, tokikin vain ulkonäöllisesti. Kun käyttää hyväkseen aikaisemman osan paikkoja ja systeemiä, jää aikaa enemmän tehdä uutta juonta ja hahmoja jotka sopivat peliin ja jotka vievät mukanaan myös ykkösosaa. Npc hahmoista voi ja pitää ottaa paljon irti jotta juoni menisi niin kuin kuuluu, tämä ei siis ole peli niille jotka eivät jaksa "turhaa lässytystä" tai pitkiä jaaritteluita. Lyhyesti:  Loppu lässähdyksestä huolimatta tämä on ollut hieno Star wars kokemus ja suosittelen sitä kaikille vähänkin kiinnostuneille.



Jediä
- Juoni loppua lukuun ottamatta
- Npc hahmojen syvällisyys
- Tutut peli mekaniikat ja tuttu idea.
- Enemmän sivutehtäviä
- Enemmän ääninäyttelijöitä kansalaisile, kaikki eivät kuullosta samalta.
- Enemmän rotuja.

Sithiä
- Juonen lopetuksen löysyys ja tylsyys.
- Tiettyjen hahmojen ennalta arvattavuus.
- Lataustauot, ainakin xbox versiossa.

Kiitos Kotor.

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Up and down the 3rd street

Pelasin Saints Row 3:sen läpi pari päivää sitten.
Voin sanoa, että peli synnytti kovan koukun enkä osannut lopettaa lainkaan! Pääjuoni on todellakin seuraamisen arvoinen, tosin hiukan lyhyeksihän se jää. Olisin toivonut enemmän sivujuonia ja pidennettyä pääjuonta mutta ymmärrän kyllä, että pelin pääidea on rällääminen ja kaupungin valloitus joten en anna sen häiritä sen enempää.


Taistelu on ihanan toimivaa, valitsi aseekseen minkä tahansa eri vaihtoehdoista. On loistavaa, että päähahmo on yksinkertaisesti niin awesome, että kaikki onnistuu ja muut lakoavat hänen tieltään! Tappeluita käydään perinteisesti maalla, mutta myös veden äärellä ja ilmassa. Itse nautin eniten tilanteista, joissa hahmoni oli yksin kymmeniä vihollisia, tankkeja, helikoptereita yms. vastaan ja mäjäytti kaiken päreiksi olan kohautuksella. Jos joku on hyvää mieltä ja nollausta varten niin tämä peli, ehdottomasti. Pääjuonikin on tarpeeksi jännä eikä pakotettu tai tylsä, vastaan tulee jopa zombeja.


Mikään muu peli ei tähän mennessä ole vienyt minulta jalkoja alta niin kuin Saints Row 3 on vienyt. Onneksi peliin on tullut lisäreitä, ne pitäisi ladata heti kun kukkaron nyörit antavat periksi. Saints row ei kuitenkaan kulu kovin nopeasti käytössä, ja itseasiassa aloitin pelin samantien alusta loppu teksiten jälkeen. Jonkin verran kun pelissä kuitenkin tulee valinta tilanteita, niin on niitä hauska kokeilla eri hahmoilla erilailla. Ensimmäinen hahmoni oli lolita/emo tyttö kahdella uzilla ja nyt tein kahdella pistoolilla varustetun femme fatalen.

Npc-hahmot olivat ehdottomasti pelin suola. Monta hyvin erilaista ja todella taitavasti tehtyä kaveria/homieta saa matkan varrella mukaan remmiin ja näiden hahmojen välille on kehitetty todella eläviä ja luonnollisia suhteita, läppä on oikeasti hauskaa ja tilanteet npc hahmojen kanssa ovat aina mielenkiintoisia seurata. Henk.koht lempi npc-hahmoni on Zimos niminen pimp, joka on ihanan stereotyyppinen mutta kuitenkin omalaatuinen samaan aikaan. Kakkos sijalle npc listallani yltää Oleg niminen sivistynyt järkäle joka taas on miellyttävän epä-stereotyyppinen tankki.



Hyvää:
Kokonaisuuden elävyys
npc-hahmot ja niiden väliset suhteet/keskustelut
Autolla ajaminen helppoa ja hauskaa, joskaan ei realistista (kuka sitä odottikaan?)
Räiskintä on toteutettu todella toimivasti
Tehtävät ovat aina kiinnostavia ja kivoja, ei pakko pullaa.

Jos nyt jotain huonoa niin:
Juoni loppuu liian pian
Kaupungissa voisi olla vielä lisää tekemistä ja vallattavaa (=osta lisärit)

Tällaista tällä kertaa.

perjantai 2. maaliskuuta 2012

Saints Row 3, ja elämä on halpaa.

Hei kaikki!
Lähdetään lyhyesti liikkeelle siitä, että tuli hankittua Saints row 3


En ole pelannut aikaisempia pelejä joten kaikki on ihanan uutta! Tokihan GTA sarja on todella samanlainen, itse en ole kuitenkaan koskaan pelannut GTA pelejä läpi vaan pikemminkin olen hipsinyt mieheni save-pisteelle ja ryhtynyt riehumaan singolla ja rälläämään moottoripyörällä. Se on tautisen hauskaa ja Saints Row vie koko komeuden vielä pidemmälle väkivallan ja älyttömyyden kaupungissa.

Aseesta käy vaikkapa jättimäinen d... No mutta onhan teillä silmät päässä.
 Saints Row:ssa hahmon tekeminen on hauskaa. Voit valita sukupuolen ja "rodun", ihon värin (normaalista esim. siniseen), kehon rakenteen ja lisäksi paljon yksityiskohtia, mustia silmiä, arpia, parta, meikki, tukka... Myöhemmin pelissä pääset myös hankkimaan tatuointeja ja ostamaan vaatteita. Ja jos hahmon luonnissa jokin meni vikaan, voit myös käydä plastikkakirurgilla korjaamassa mokat.

Vaatteita ja hahmoja voi latailla myös netin kautta.
Tämä on erittäin passeli peli nollaamista ja hauskanpitoa ajatellen, varsinkin jos GTA:n tyyli miellyttää. Saints Row 3 poikkeaa mielestäni GTA:sta eniten hahmon tekemisessä, huumorin älyttömyyden ylilyönneissä, ajamisen helppoudessa ja god forgive me, mielestäni npc-hahmot ovat siistimpiä ja syvempiä. Ei pidä myöskään jättää huomiotta lukuisia minipelejä jotka ovat sekä viihdyttäviä, että pelin kannalta hyödyllisiä sillä niitä pelaamalla saa respect-pisteitä ja rahaa.
Se mistä en pidä, on rahan ja expan samaistaminen. Mielestäni käteisvarat ja kokemuspisteet saisivat olla erillään, rahalla taitojen ostaminen tuntuu luonnottomalta.
Olen kuitenkin pelannut vasta muutamia tunteja kyseistä peliä joten en ala kehumaan tai avautumaan tällä kertaa enempää. Kannatan kuitenkin suuresti pelin hankkimista sillä se on jos mitä, niin loistava casual-peli.

Viikonloppuja!