Joku on saattanut huomata, että kirjoitustaukoni on venynyt lähes laittoman pitkäksi. En nyt peliaiheiseen blogiin tarkemmin viitsi eritellä, mutta terveydellisiä ja opiskelullisia asioita on lyönyt päälle tiuhalla tahdilla. Tilanne on kuitenkin tasaantunut ja kirjoittaminen alkaa taas saada tilaa. Viimeksi lupailin Shadowrun returnsista juttua ja sen te nyt sitten saatte, vaikkakin aika myöhässä.Aluksi on totta kai todettava, että Shadowrun on alkujaan pen&paper roolipeli josta idea pc- peleihin on aikanaan tullut. Meille Shadowrun on roolipelinä ollut tärkeässä osassa ja niin on monille muillekin, suureksi osaksi siitä syystä ensimmäinen Shadowrun peli on pelihistorian alkuhämärässä saanut toimeenpanevan kipinänsä ja sillä sen suuri suosiokin osin selittyy. Pelin systeemi on myös kehitetty muistuttamaan roolipelikirjan sääntöjä, tietenkin roimasti yksinkertaistaen. Shadowrun on nykyään jo melkein oma instituutionsa ja siihen liittyy todella paljon pelinsisäistä kulttuurisisältöä josta pc- peleihin on ammennettu.
Shadowrun Returns toi todellakin vanhan koulukunnan pelimeiningin nykypäivään. Tyylillisesti suoritus on puhdas kymppi ja tekijöiden rakkauden aihetta kohtaan näkee selvästi. Uusretro fiilis vain nousee kun vanhan Shadowrunin päätähti Jake Armitage sotkeutuu kuivoihin jo pelin alkumetreillä. Onnekso Jaken arvo pelimaailmalle on kuitenkin hyvin tiedossa eikä häntä ylikäytetä tai pilata, niin kuin yllättävän usein vastaavissa tilanteissa tuntuu käyvän. Vaikka hahmon tekeminen ei vanhoissa peleissä olekaan ollut kovin yleistä, niin retroudesta huolimatta tässä pelissä oman hahmon luominen on otettu mukaan. Hahmon luonti on yksinkertaista mutta riittävän monipuolista. Rotu on valittavissa seuraavista; ihminen, örkki, trolli, kääpiö ja elffi. Myös classi vaihtoehtoja löytyy; maagi, street samurai (fighter), deckeri (hakkeri), shamaani, riggeri (drone mestari) ja fyysinen adepti. Edellisistä mage, shamaani ja adepti ovat magiaan pohjautuvia classeja, joskin eritavoilla, kannattaa perehtyä ennen kuin valitsee. Muut ovat melko selkeitä jo nimensä puolesta, ja sulkeisiin lisäämäni kuvaukset helpottavat jos peli ei ole entuudesta tuttu.
Itse pääjuoni pelissä on lyhyempi kuin mihin nykypäivänä ollaan totuttu. Sivujuonet kannattaa käydä läpi ja keskittyä tapahtumiin. Pelin aikana tulee myös harjoitettua englanninkielen taitoa sillä pitkiäkin kuvauksia ja keskusteluita on kirjoitettu. Se on kuitenkin vain positiivinen asia, näihin on selvästi nähty vaivaa ja vanhan koulukunnan fiilis sen kuin syvenee. Toki tekstin paljous voi säikäyttää nykypelaajan joka on tottunut siihen, että kaikki tapahtuu nopeasti ja yhtäaikaa ja ilman vaivannäköä. Heille ehdotankin avoimin mielin suhtautumista ja pienissä pätkissä pelaamista. Itsellänikin alkaa pää kipuilla liiasta ruudulta lukemisesta, siksi en lue e- kirjojakaan. Aiheeseen. Pää- ja sivujuonten lisäksi pelintekijät pohtivat jatkuvasti lisämateriaalia peliin. Berliini- lisäosa on pian saatavilla ja meille se tuleekin extrahyperfani- paketin ostajina ilmaiseksi heti kun ilmestyy. Jos lisäpelattavaa ei malta odottaa niin aina voi käydä läpi fanien tuottamia tarinoita. Osa niistä on aivan hemmetin hyvin tehty. Eniten henk. koht. kiinnostaa vielä hieman kesken oleva uusittu versio alkuperäisestä pelistä, jossa herra Armitagella(tai omalla hahmolla) pääsee fiilistelemään nostalgian kaipuussa sitä THE Shadowrunia. Kuka tahansa voi kehittää lisäsisältöä peliin ja tätä toimintoa on hyödynnetty jo paljon, tekeminen ei siis ihan oikeasti lopu kesken, sitä tulee jatkuvalla syötöllä lisää.
Ainakin pelin tekovaiheessa oli rutinaa siitä, ettei Returnsissa ole online ominaisuutta. No joo ei tietenkään ole, kelaa pelityyppiä. Onlinen ystäville on kuitenkin Shadowrun online- projekti, pelin julkaisupäivää en tähän hätään kuitenkaan löytänyt. Noutakaa oma Shadowrun returnsinne esim. steamista, hinta oli muistaakseni alle kahdenkympin ( Ja tuleva Berliini lisäri suunnilleen saman verran)joten se ei paljoa rokota rahapussia. Shadowrun returnsia voit muuten pelailla myös android tabletilla.
