Tarina jatkuu jälleen, koetan tiivistää sitä entisestään jotta pääsemme etenemään:
Vilna lähti yksin tutkimaan Fandarran kaupungin syviä kaivoksia löytääkseen
Droskarin valtakunnan, Seppäin paratiisin. Tuntikausia ehti kulua ennen kuin mitään tapahtui. Lopulta sankarimme huomasi taianomaisesti päätyneensä erikoiseen, syvälle vievään käytävään joka kävi pimeämmäksi metri metriltä. Lopulta pimeys muuttui epäluonnolliseksi ja hämärsi ajantajun. Vilna päätyi viimeinkin Droskarin astraalitasolle joka oli unenomainen ja siispä mahdoton kuvailla. Täällä Vilna vietti vaikeasti mitattavan ajan oppien itse Droskarilta taidon takoa asioita sielujen avulla vahvemmiksi. Suurena taidonnäytteenä Vilna huijasi aiemmin mainitun pahan Faunra Alderin sielun luokseen ja sai sen ansaan.
Tämän vahvan sielun voimaa käyttäen hän takoi uuden pienen astraalitason, illuusiomaailman johon maailmansyöjän voisi huijata vangiksi tuhoamaan kuvitteellisia kaupunkeja autuaan tietämättömänä asioiden todellisesta laidasta. Tämä maailma otti pienen riipuksen muodon ja tähän miniatyyrimaailmaan saisi sen luoja avata portin,niin suuren kuin tarvitsisi. Vilna oli valmis lähtemään uusine taitoineen takaisin omaan maailmaansa. Mukaansa hän sai mm. erikoiset sielujen kiinniottamiseen tehdyt sepän pihdit. Päädyttyään takaisin sinne mistä alunperin lähti, hän totesi,ettei aikaa ollut kulunut täällä kuin pari päivää.
Vilna kokosi ystävänsä ja he lähtivät
välittömästi takaisin Nerosyania kohti. Matkalla ystävykset törmäsivät pakolaisjoukkoon jota päättivät suojella loppumatkan perille asti. Eräänä yönä
Zogmugotin johtama goblineiden eliittilauma hyökkäsi joukon kimppuun ja verinen taistelu käytiin öisen metsän pimeydessä. Sankarijumala Zogmugot saatiin surmattua ja joukko hajoitettua, loppumatka sujui ongelmitta.
 |
| Cayden Cailean |
|
Nerosyanissa kului muutama päivä kaikkien omissa puuhissa. Urotöistä annettiin jälleen raportti
Iomedaelle joka palkitsi sankarit, samalla epäilevästi kuulustellen ovatko sankarit löytäneet mitään tärkeää tai tehneet mitään muuta mainittavaa. Maalimansyöjän ansasta ja muusta merkittävästä päätettiin olla kertomatta, sillä Vilna oli saanut Droskar-jumalalta vihjeen, että moni jumalista oli mahdollisesti korruptoitunut eikä heihin siis olisi luottamista. Kaupungissa ollessaan Vilnaa lähestyi erikoinen mies joka vaati kuulla häneltä tarinoita ja halusi ystävyyttä. Pian kävi ilmi, että kyseessä ei ollutkaan tavallinen bardi, vaan itse
Cayden Cailean, sankarijumala. Tämä halusi ehdottomasti liittyä joukkoon joka olikin päättänyt pian aloittaa matkansa
Ollon satamakaupunkiin joka oli huhujen mukaan öiseen aikaan hirviöiden kiusaama. Kyseisessä kaupungissa oli myös pitkään riehunut taukoamaton myrsky joka oli pysäyttänyt kauppalaivojen liikenteen.
Saavuttuaan Ollon kaupunkiin joukko huomasi pian sen olevan piraattien vallan alla, kuningas oli tapettu ja piraattikuningatar oli ottanut valtaistuimen itselleen. Tiedusteltuaan kaupungin asioista he saivat tietoonsa monta tärkeää seikkaa, kiinnostavinta oli sataman ulkopuolelle ankkuroitu laiva joka vaikutti ikäänkuin luovan kaupunkia kiusaavan myrskyn. Ystävykset aikoivat yöpyä majatalossa, mutta yön tullen kaupungin vallanneet kamalat äänet ja varjot saivat heidät liikkeelle etsimään vastauksia hirviö-ongelmaan. Hetken tutkittuaan kaupungin katuja joukkio päätyi satama-alueelle hirviöiden väijyttämäksi. Taistelua ehti kestää vain hetken, kun Vilnaan ammuttiin piilosta nuoli jonka perään solmitulla narulla tämä kiskottiin mereen. Uimataidottomalle tilanne oli mahdoton, ja niin Vilna vedettiin syvälle veteen. Hetkeksi tajuntansa menettänyt sankari heräsi kuitenkin hämmästyksekseen pimeästä, pahan hajuisesta huoneesta jonka hän tajusi pian olevan laivan ruuma. Saatuaan päänsä taas toimintaan Vilna tajusi tilan toisessa päässä olevan hahmon, valtavan hirviön, joka esiin tullessaan toi kauhun tunteen selkärankaan. Hahmo oli
Lamashtu, hirviöiden jumalatar ja äiti ("Taasko jumalia, mikä saamarin yliolentojen kerho täällä oikein kokoontuu?"). Hirviöjumalatar ehdotti sankarillemme sopimusta; Hän päästäisi tämän menemään, ottaisi kaupunkia vaivanneet hirviöt mukaansa ja auttaisi maailmansyöjän kanssa jos Vilna tappaisi kaupungissa asuvan piraattikuningattaren joka oli saanut Lamashtun vangikseen. Asiaa ensin puntaroiden sopimus lopulta tehtiin ja Vilna vietiin takaisin satamaan, missä tämän ystävät ottivat hänet ihmeissään vastaan.
Tilannekatsauksen jälkeen joukko lähti suoraa reittiä toteuttamaan Lamshtun pyyntöä ja raivasivat tiensä linnaan jossa oli yllättävän vähän vartijoita. Valtaistuinsaliin päästyään osa joukosta joutui jäämään jälkeen taistellakseen valtavaa ogrea vastaan. Vilna juoksi suinpäin valtaistuimelle kohtaamaan piraattikuningattaren, joka yllättäen ei ollutkaan mikä tahansa piraatti, vaan
Besmara, piraattien jumalatar ("Ok, huumorintajuni ei riitä tähän enää"). Taistelusta tuli odotettua paljon vaikeampi ja eeppisempi kuin mihin kukaan oli varautunut. Tilanne näytti epätoivoiselta, kunnes Vilna muisti maagiset pihdit, jotka oli saanut mukaansa Droskarin valtakunnasta. Hän nappasi nopealla kädenliikkeellä pahaa arvaamattoman jumalattaren sieluparasta kiinni ja alkoi kiskomaan ja vääntämään sitä irti ruumiista. Tilanne oli yllättävän nopeasti ohi ja samalla sekunnilla kun Besmara kuoli, Lamashtu vapautui ja myrsky laantui. Vilna sai Hirviöjumalattarelta kutsutorven jolla saisi tämän ajamaan maailmansyöjän minne vain halusi. Joukko totesi, että heillä oli kaikki tarvittava maailmojen syöjän ansaan saattamiseksi. He päättivät viettää kaksi viikkoa aikaa valmistautuen ja suunnitellen. Kukin harjoitteli ankarasti taitojaan, ja taktiikkaa mietittiin. Lopulta he päättivät houkutella maailmansyöjän Arcadiamerelle jossa näytti olevan sopiva paikka väijytykselle muutamien tuntien merimatkan päässä.
Tasan kahden viikon päästä koitti aamu jolloin sankarijoukko aikoi lähteä suureen koitokseen. Kaikki (Vilna, kojiro, Stormin, Gorumax ja Cayden Cailean) kokoontuivat lainaamansa laivan eteen. Juuri kun lähtöä alettiin tekemään alkoi kuulua yllättävä, kova suhina ja kohina. Jumalatar
Iomedae lensi satamaan toisen jumalattaren,
Sarenraen, kanssa saatuaan selville jumalaisilla kyvyillään mitä sankarit olivat tekemässä. Jumalattaret vaativat hanakasti Vilnan tekemää "asetta" itselleen, he tivasivat missä se on ja raivosivat sen kuuluvan heille eikä kuolevaisille. He eivät edelleenkään onneksi tienneet mikä ase oikein oli, ja se saikin heidät pelokkaiksi ja kärsimättömiksi. Ennen kuin tilanne ehti kärjistyä taisteluksi, Cayden Cailean jäi määrätietoisesti jumalatarten ja muun joukon väliin käskien toisten toteuttaa suunnitelma ilman häntä. Jumalten välinen taistelu alkoi ja osti aikaa tarpeeksi, jotta muut pääsivät lähtemään ja saivat laivansa hyvään vauhtiin määräämäänsä suuntaan. Tuntien päästä jännittynyt joukko alkoi saavuttaa päämääräänsä. He pysäyttivät laivan haluamaansa kohtaan ja vaihtoivat viimeiset ohjeet ja sanat siltä varalta, että kaikki menisi päin helvettiä.
Vilna puhalsi Lamashtun torveen. Oli kuin tyyntä ennen myrskyä. Hetken ystävykset ajattelivat, että Lamashtu ei aikonutkaan pitää lupaustaan. Sitten alkoi hiljaa voimistuva jylinä kaukaa horisontista, jossa rantaviiva heikosti erottui. Hetken joukko epäili silmiään nähdessään kaukaisen vuoren liikkuvan. Nopeasti he kuitenkin tajusivat, että maailmojen syöjä Rovagug oli mittasuhteiltaan aivan toista luokkaa kuin he olivat pystyneet kuvittelemaan. Kauhisteluun ei ollut kuitenkaan aikaa, vaan suunnitelma oli laitettava käyntiin. Kaukaisuudessa erottui pienenä Lamashtun siluetti kun tämä käski alamaisiaan ohjailemaan maailmojen syöjää parhaansa mukaan. Jättimäinen kaaoksen jumalolento lähti lähestymään laivaa lähes suorassa linjassa, ja se lähestyi kovaa.
Suunnitelma käynnistettiin, Vilna hyppäsi Gorumaxin (joka oli siis dragon disciple ja osasi lentää) selkään ja he nousivat taivaalle, johon alkoi kerääntyä myrskyn merkkejä. Muut jäivät alas pitämään laivaa paikoillaan syöttinä lähestyvälle Rovagugille. Ilmassa oli vaikeaa pysyä painolastin ja kovan tuulen kanssa. Ystävykset kuitenkin pitivät paikkansa ja kun maailmojen syöjä oli siinä missä sen haluttiinkin olevan, puristi Vilna astraalitaso-riipuksen käteensä ja alkoi keskittää tahdonvoimaansa portin avaamiseen. Hän oli harjoitellut portin avaamista ahkerasti, mutta näin isoa hän ei ollut koskaan tehnyt. Portti kuitenkin avautui ja suureni tasaisesti, kunnes jännityksestä ja pelosta Vilnan keskittyminen katkesi ja portti lennähti voimakkaasti kiinni. Gorumax menetti tasapainonsa ja molemmat tippuivat kovaa vauhtia alas. Riittävän aikaisin lentävä sankarimme sai kuitenkin siipensä hallintaan ja uusinta yritys laitettiin kiireesti käyntiin, aikaa oli enää vähän.
Tällä kertaa Vilna onnistui adrenaliinipurkauksen avulla repimään itsestään kaiken tahdonvoiman ja keskittymisen ja hän sai avattua jättimäisen portin illuusiomaailmaansa, jossa Rovagugia houkutteli suuri kaupungin kuvajainen. Maailmojen syöjä lennähti raivoisasti sisään portista. Hetken kuului kamalaa jyrinää ja sitten kuin salamaniskusta, täysi hiljaisuus. Meri oli taas tyyni. Rovagugia ei näkynyt missään. Pöllämystyneet toverukset laskeutuivat takaisin laivan kannelle ja kaikilla kesti hetken tajuta että he olivat todellakin onnistuneet ja selvinneet hengissä! Riipuksen sisällä pystyi erottamaan, kuinka Rovagug iloisesti tappoi kangastuksia ja mellasti sydämensä kyllyydestä. Huojentunut sankarijoukko ei voinut olla nauramatta tilanteen hulluudelle.
Hetken päästä he kuitenkin lähtivät alkuperäisen suunnitelmansa mukaan Rautajään kaupunkiin (josta tarinamme alkoi) antamaan ilouutiset kuninkaalle levitettäväksi. Joukkomme sai sankareiden vastaanoton ja heitä juhlittiin viikkoja. Iomedaesta tai Sarenraesta ei kuultu mitään, Cayden Cailean oli antanut henkensä taistellessaan heitä vastaan ja ystäväjoukko muisteli haikeasti menetettyä jäsentään. Pikkuhiljaa maailma alkoi palata raiteilleen, kaupungit elpyivät ja kauppa kävi taas normaalisti. Ihmiset uskalsivat taas matkata, ja sankareiden nimi oli nostettu takaisin sen vanhaan kunniakkaaseen merkitykseen ja loistoon!
Tässä oli kolmen postauksen mittainen tiivistelmä eeppisimmästä fantasiaroolipelistä jota olen koskaan pelannut. Pahoittelen vielä kerran tekstien todennäköistä sekavuutta joka tosiaankin johtuu siitä, että monia asioita oli pakko jättää kirjoittamatta ajan ja energian puutteen vuoksi. Toivottavasti tarinan lukijat kuitenkin saivat punaisesta langasta kiinni!
Tässä vielä kuva uusimmasta Fallout aiheeseen sopivasta
ostoksestani(aika hienoja, eikö?) sekä 7 kiloisesta karvaisesta
pelikaveristani, joka on pitänyt sairastavaa pelaajaa ahkerasti
lämpimänä. Muistakaa muuten myös käydä kurkkaamassa Steamin viikonloppuvähennykset, siellä on muutama oikein hauska peli(mm. Darkest Dungeon ja Dex) edullisesti hankittavissa! Itse ostin nuo mainitsemani paremmalle puoliskolleni perjantain kunniaksi.
