Hershel Layton

Innostuin pitkästä aikaa pelaamaan Professor Laytonia ja muistin taas, miksi se on yksi lempi peleistäni. Olen pelannut osat: curious village(osa 1) ja pandoras box (osa 2) aikoja sitten ja nyt jatkoin kesken jättämäni Lost futuren (osa 3) parissa sillä uusin osa Spectre´s call (osa 4) on ilmestynyt ja haluan päästä käsiksi siihen PIAN. Ensin on kuitenkin aiempi osa pelattava alta pois.

Lost future on todella koukuttava kun siihen pääsee sisään, juoni alkaa kiinnostaa heti ja on kiehtovaa nähdä Luke 10 vuotta tulevaisuudessa nuorena miehenä. Arvioisin olevani pelissä nyt n. 3/4 vaiheessa (13 tuntia) en ole aivan varma mutta harvoin nämä 20 tuntia kestävät.  Haluaisin myös nähdä Layton leffan jota en ole vieläkään saanut käsiini.
Tämä on juuri sellainen pelisarja johon koukahtaa ja kovaa, paitsi jos ei kyseisestä genrestä pidä.

Kuvan alkuperä

Olen kokeillut muitakin puzzle pelejä DS:lle mutta mikään ei ole ollut yhtä hieno kokonaisuus kuin Laytonit. Pelisarja on yleisesti kaunis katsella, tarinat kulkevat juuri oikealla tempolla ja puzzleissa on riittävästi variaatiota ja erillaisia vaikeustasoja. Hahmot on luotu hyvin, niistä kiinnostuu heti ja niiden touhut jaksavat kiinnostaa kerrasta toiseen. Itse saatan pienen niiskauksen päästää jos oikein koskettava kohta pelissä tulee vastaan. Itse pidän myös siitä, että peleissä on käytetty video klippejä riittävästi, mutta ne eivät kuitenkaan vie koko huomiota.


Jos et ole vielä kokeillut tätä sarjaa ja pidät puzzle peleistä, kannatan ehdottomasti hankkimaan nämä kaikki. Mutta aloita ensimmäisestä osasta, sillä vaikka juonet eivät liity toisiinsa, on edellisiin peleihin aina viittauksia.




ps. Käsittelin tässä postauksessa luonnollisesti vain suomessa ilmestyneitä pelejä!


pps. ison Luken kanssa käykin jännästi, mikä onkin ehkä odotettavaa tältä sarjalta ;)

Tamrielista kaukaiseen galaksiin

Kirjoitus aiheet on olleet hieman vähissä, mutta hoi, nyt pelasin Skyrimin läpi! lvl 34 Dark elfilläni 65 tuntia, matkahan jatkuu vielä monien sivujuonien parissa mutta vihdoin jaksoin kivuta pääjuonen! Pelaamiselle ei ole näin joulun alla ollut aikaa yhtä paljoa kuin normaalisti, lisäksi miehelleni ostama uusin Deus ex söi omaa peliaikaani. Ihmettelin Skyrimin loputtua, että "tässäks tämä on? Ei juhlia, ei kiitosta?" Jotenkin jäi vähän keskeneräinen olo, mutta ehkä se korjaantuu kun jatkan peliä ja katselen ympärilleni pelastettuani maailman. Peliä nuo 60 tuntia pelattua huomasin olleeni pitkään sokea sille, että pelaaja ei juuri saa valita mitä sanoo matkan varrella ihmisille. Monesti edes vaihtoehtoja ei ole annettu, mikä saakin ihmettelemään paikoin dialogin tarpeellisuutta... Bethesda mielestäni toteutti pelin aika samanlailla kuin edellisetkin osat, pääjuoni ei ole kovin kummoinen, mutta ainakin sivujuonet rokkaa! Thieves guildin juoni on hieno, vaikka arvasinkin "huimat" juonen käänteet ennalta. Laiskaa käsikirjoitusta, vai pelaajalla liikaa saman tekijän peleistä kokemusta? Kuka tietää. 

Hienoa pääjuonessa oli se, että lohikäärmeistä, niiden kielestä ja kulttuurista saa matkalla mukavasti tietoa. Lohikäärmeiden luonteenomaisesta vallanhalusta yms olisi voinut olla puhetta enemmän ja aiemmin. Pelikokemukseni Skyrimistä on kuitenkin ehdottomasti vajaa, 60 tuntia ei anna oikeutta näin valtavalle pelille ja seuraavalla hahmollani aionkin käydä koko setin erilailla läpi, ja nyt kun tiedän kuinka lyhyt pääjuoni onkaan, aion pitkittää sen läpi menemistä ensikerralla enemmän.
Seuraava hahmoni tulee todennäköisesti olemaan joko Khajiit tai Argonian female ja vaikka soturius ei näillä roduilla ole niin verissä saatan tehdä sellaisen. Tai örkki soturin! Se vasta hienoa olisikin. Onneksi Skyrim kestää kulutusta ja voin kokeilla vaikka kaikkia näistä!

Song of Skyrim

Harry Partridge Skyrim vid. 

Ylläolevista linkeistä löytyy äärimmäisen hauskoja klippejä, kannattaa katsoa jollette ole vielä katsoneet, itse kyllä nauran näille joka kerta uudelleen.

Seuraava projekti liittyykin sitten Star Wars ropeen jonka mieheni haluaa minulle vetää. Olen miettinyt Zabrak padawania, joka loistaa forcen käytössä ja suckaa aseellisessa taistelussa. Scholar olisi varmaan sopiva nimitys tulevalle hahmolleni, mutta mitä tahansa voi tapahtua ennen lopullista hahmopaperia.

Vierellä kuva kyseisestä rodusta jos se ei ole tuttu. 

Itse tuskin teen noin tribaalien peittoista naamaa ja sarvia voisi olla enemmän. Ajattelin ottaa tälle hahmolle ihan "miinukseksi" miekkailun vaikeuden, näin saan avopuolison luvalla vähän extraa forceen ja tietoon.