Kotor ready set go!

Hei!
Pelasin eilen Kotorin viimein läpi, 42 tuntia kulutin pelin parissa ja olisin pelannut heti toisen samanlaisen pätkän lisää. Näin vanhaksi peliksi (2003) Kotor on ollut kyllä todella myönteinen kokemus vaikka se Xboxilla bugailikin vähän väliä. Pelin juoni oli tyypillistä Biowarea, eli oikein hyvä ja toimivan elokuvamainen kokonaisuus jännine juonenkäänteineen. Seuraavaksi on kyllä pakko pelata peli läpi sithillä jotta saa toisenkin puolen pelistä nähtyä. Toisin sanoen, kyllähän tämä peli tavallaan onkin  tuplasti niin pitkä kuin mitä nyt pelasin, sillä se todellakin tulee kestämään toisen läpipeluun pahiksella oikein hyvin.

Pakko kyllä sanoa, että jos omistat hyvän pc:n ja taivut pc pelaamiseen, niin kotor kannattaa ehdottomasti pelata koneella. Itse olen, kuten aiemmin olen kertonut, pc-vammainen enkä pysty pelaamaan koneella muuta kuin naksuttelupelejä. Kotor kuitenkin bugaa boxilla sen verran, että pelikokemus kärsii sen tähden paikoin paljonkin. Pelatkaa siis pc versiota jos kykenette.

Mistä pidin erityisesti:  
-Kokonaisuus, peli on sidottu taitavasti yhteen ja puutteet eivät paista läpi liian ilmiselvästi.
-Aktiiviset npc hahmot, niitä tulee tarpeeksi monta ja ne ovat tarpeeksi erilaisia, joten päähahmo löytää helposti joka kerta ne joita mielellään kuljettaa mukanaan.
-Keskustelut ja informaatio jota irtoaa joka planeetalta ihan kiitettävästi kun jaksaa jutella kaikille tärkeämmille asukkaille.
-Hahmon kehitys oli toimiva eikä leveleitä tippunut syliin taivaalta, vaan niitä tuli hitaasti.
-Kamaluettelo ja varusteiden käyttö olivat simppelit ja helpot oppia.
-D20 systeemin käyttö ja se, että taidoissa on ilmoitettu millä tavoin tulokset määräytyvät pelissä.
-Minipelit toivat hiukan plussaa, vaikka itse en niitä paljoa pelannut.
-Ebon hawkilla vihollisaluksien ampuminen, tätä olisi saanut olla lisää.

Jotain moitittavaakin löytyi:
-Xbox versiolla bugien määrä ja kokonaisvaltaisuus, keskustelut olivat välillä todella raskaita seurata kun puhe pätki ja hyppi, efektiäänet loppuivat välillä yllättäen ja tuolloin oli pakko sammuttaa peli ja käynnistää uudelleen, sillä eihän taistelua voi jatkaa jos valomiekat eivät pidä mitään ääntä.
-Juonen lyhyys, tämä saattaa olla pääni sisällä, mutta aivan kuin pelistä olisi puuttunut keskikohta. Tai pikemminkin toinen keskikohta, sillä planeettojen tutkimisen jälkeen alkaa tapahtua kamalalla vauhdilla asioita ja loppu alkaa lähestyä vääjäämättömästi ennen aikojaan.
-Tehtävien seuraaminen oli välillä hankalaa, kun on tottunut siihen, että peli ilmoittaa mitä seuraavaksi tulee tehdä. Välillä olin ihan hukassa, koska en ollut varma mitä minun tarkalleen oli tehtävä.
-Npc-hahmojen ulottuvuus, vaikka onkin vanha peli ja npc hahmojen kanssa käydyt keskustelut ovat pelin ilmestymisvuonna melko uraauurtavia, olisin toivonut viimeistellympää jälkeä.
-Kansalaisten kloonimaisuus, suunnilleen kaikki olivat saman näköisiä. Eri kasvoja oli vain muutama.
-Pazaak korttipeli oli mielestäni vaikea oppia, en lopulta jaksanut opetella sitä kunnolla lainkaan. Tästä voi ja saa olla erimieltä, mutta minusta minipeliksi turhan hankala.Myös Swoop race-kisat olivat alimmallakin tasolla hankalia.

Tällainen kokemus oli Kotor minun silmistäni katsottuna!
Omia kokemuksia saa laittaa kommentilla tulemaan ja kysymyksiä myös.

Oma noppasysteemi ja star wars forever

Kotor on tehnyt tehtävänsä ja Star Wars rope kirja huhuilee tuolta hyllystä vihjailevasti. Juuri kun olin suunnittelemassa vampireen hahmoa, iskee kamala Star Wars into! Ei ihmekkään, sillä Kotor on vienyt sydämmeni pysyvästi. On kyllä ihanaa saada pelata tuota Xboxilla! Tokihan tuo bugailee välillä, tämä tulee esille lähinnä hahmojen jutellessa änkytys kohtauksina. Toisaaltahan tuo on vain huvittavaa, mutta välillä meinaa hermo mennä, kun puheesta ei tule mitään. Olihan tämä pikkuvika tosin odotettavissa, konsolilla kun patcheja ei niin vaan latailla. Ainakaan minä en sitä osaa!

Kotorissa pyörin tällä hetkellä Ahto-cityssä, pelitunteja on takana 18 ja juoni oikeastaan vasta alkoi. Hienoa! Odotettavissa on siis vielä ainakin muutama kymmenen hauskaa tuntia pelin parissa. Kotor myös inspiroi roolipelaamiseen, kuten jo ilmoitin. Miehenikin on innostunut StaWa-sooloilusta joten taidan alkaa suunnitella uutta (kuinkahan monetta?) jedi hahmoa. Kerron tästä lisää mikäli projekti lähtee hyvin käyntiin.

Star Warsia olemme pelanneet aiemmin ilman sääntöjä, tai pikemminkin omilla säännöillä jotka ovat muovaantuneet useiden soolopeli-projektiemme aikana. Tätä omaa sääntösysteemiä olisi lähes mahdotonta käyttää ryhmän kanssa, sillä se on täynnä sanattomia ja jopa tiedostamattomia sopimuksia. Käytämme pelkästään D20 noppia ja hahmopapereita ei välttämättä ole lainkaan.
Homma toimii about niin, että hahmolle määritetään heikkoudet, vahvuudet ja taidot jotka yleensä kirjoitetaan muistutukseksi ylös ja joiden kautta peluuttava osapuoli määrittää päässään jokaisen heiton vaativuuden riippuen tilanteesta ja hahmon ominaisuuksista.
Tällainen systeemi taitaa onnistua vain jos pelaaja(t) ovat todellakin roolipelaajia eivätkä powerplay-ihmisiä, sillä pelaajan on välillä muistutettava peluuttajaa, että "otithan huomioon hahmoni heikkouden tässä asiassa? Ei taida onnistua ihan noin pienellä tuloksella?" Tällaista systeemiä käytettäessä tarvitsee kummankin osapuolen pelata kunnolla, tosissaan ja huijaamatta, sillä tätä tyyliä on todella helppo käyttää hyväkseen saadakseen parempia tuloksia. Itselleni tämä ei ole vaikeata, sillä nautin hahmoni persoonallisuuden kehittämisestä ja siitä, että hänellä on heikkouksia ja että ne näkyvät pelin aikana. Tällöin on myös paljon nautittavampaa, kun hahmo todella onnistuu jossain tehtävässä esim. tripla-kritillä.
 

Kerron nyt hieman pyhästä noppasysteemistämme. Kuten jo kerroin, käytämme omassa systeemissämme vain D20 noppia. Peluuttaja määrittää heiton vaativuuden ja ottaa huomioon pelaajan roolipelaamisen onnistumisen tilanteessa. Jos tulos on 20 (kriti) saa heittää uudestaan niin kauan kunnes tulos on jokin muu kuin 20. Näin voidaan saada aikaan eeppisiä (kerran jopa neljän kritin) onnistumisia, jotka tuovat peliin animemaisia kohtauksia varsinkin taistelun ollessa kyseessä. Toinen puoli onkin sitten kammottava tulos numero 1 (fumble) joka myös voi tulla niin usein kunnes muu tulos katkaisee kierteen. Vastaavasti kunnon fumblaus näkyy pelissä kaottisena tapaturmana ja hiuksianostattavina virheinä. 

Sekä fumbleen, että kritiin on käytettävissä ns.anti fumble/kriti. Eli jos heität fumblen ja heti perään saat sivun 20, fumblaus lievenee. Vastaavasti kritin perään tullut ykkönen vesittää kritin tavalliseksi onnistumiseksi.

 Käytämme välillä myös ns. tuurinoppaa jota saa pyytää milloin tahansa ja peluuttaja katsoo, onko tuurinoppaheitto sallittu. Näin saadaan helpotusta tuloksen mukaan esim. kun seinä tulee vastaan tutkimuksissa tms. Pahimmillaan (fumble) hahmo taas ajautuu aivan väärille jäljille.
Jos haluaa tuurinoppaheiton uhkapeli tyyliseksi niin voidaan sopia, että pelaaja saa valita numeron jolla onnistuu ja numeron jolla epäonnistuu.

Tuossa muutama oma sääntömme, kaikkia ei pysty kirjoittamaan ylös lainkaan sillä ne ovat kiinnittyneet liian lujasti selkärankaan. Meillä nämä toimivat loistavasti ja olisi hauska kuulla onko muilla samankaltaisia omia säännöstöjä! Tämän systeemin oikeudet nimille Jade & Tommi ihan vain varmuuden vuoksi jos kirjaa joskus alamme tekemään.

Heitä sitä noppaa.

Kotor love

Hei ihmiset!

Ihan nopea päivitys tähän väliin, sillä löysin vihdoin vahingossa Kotorin Xbox version! Pakkohan se oli ostaa, sillä Star Warsit ovat lähellä sydäntä ja ihastuin kotoriin jo pc:llä kokeillessani. Harmikseni joudun jälleen myöntämään, etten ole pc pelaaja alkuunkaan. Samat pelit pc:llä tai boxilla pelattuna ovat minulle aivan erilaisia, pc:n naputtelu ei tunnu tallentuvan omaan kovalevyyni millään. Siispä olen iki onnellinen saadessani vihdoin pelata kotoria eteenpäin  mukavasti isolta tv ruudulta ohjain kädessäni. Taivas on laskeutunut olohuoneeseemme.
Aloitin pelin female scoutilla  ja meinaisin erikoistua kivääreihin ase puolella. Muuten en ole vielä päättänyt hahmon kehitystä pidemmälle, katson mihin juoni vie.

Meinasin kuolla pystyyn kun Kotor mörpistä tuli tieto. Näin tietenkin ensin vain trailerin joka on aivan uskomattoman upea. Sitten tajuan, että kyseessä on nettipeli. Hengitys lakkaa ja lähes itken. Koska tulee uusi upea kotor boxille? Miksi kaikki hieno tapahtuu tietokoneella ja miksi olen tällainen pc-gremlin? Joku selvästi vihaa minua.

No, onneksi minulla on nyt joksikin aikaa tekemistä uuden ostokseni kanssa, vaikka jäänkin odottamaan uutta Star Wars aiheista rpg:tä konsolille. Onneksi meiltä löytyy Star Wars rope kirja, ainahan voin pyytää peluuttaja-miestäni vetämään minulle eeppisen kotor aiheisen pelin soolona.
Kerron Kotor kokemuksistani lisää myöhemmin, nyt kuunnelkaamme hieno kappale, Star Wars Cantina.

Myyttejä tyttöpelaajista, faktaa ja fiktiota

 Hei pelikansa!

Tänään aion kirjoittaa aiheesta joka on tympinyt minua jo hirveän pitkään. Olen filosofinen luonne joten pohdin asioita paljon. Tämän lisäksi olen feministi, niin kuin meidän kaikkien kuuluisi olla ja koska edustan "gamertyttöjä" olen hirmuisen suivaantunut netin levittämästä aivan väärästä kuvasta meitä tyttö-pelaajia kohtaan. Riveiltä ja niiden välistä näkyy varmasti ärsyyntyneen kirjoittajan tunnelataus mutta olkaa hyvät älkääkä pitäkö sitä uhkaavana tai vähätelkö sitä. Tästä lähtee.


 
  Ensimmäinen ja jostain syystä näkyvin versio gamertytöstä on huoramaisesti elehtivä lähes tai kokonaan alaston tyttö joka esittelee ohjaimia vartalollaan tai fallisesti kasvojen lähistöllä.
Toinen vaihtoehto on pyllistellä peliaiheisten pikkuhousujen kanssa kameralle. Tytöille ja naisille luodaan jo mainstream kulttuurin kautta hirveät ulkonäköpaineet ja nyt niitä levitetään tällekin alalle? MIKSI? No miehiä vartenhan nämä kuvat lähinnä ovat olemassa, selvästi. "katso kuinka kuuma kissa, ehkä hän haluaisi pelata kanssasi". Minkä takia jokaisessa asiassa naisten täytyisi esiintyä seksikkäänä? Onko maailma todellä NÄIN vääritynyt? Tunnen useita pelityttöjä, jotka ovat nättejä/kauniita, mutta jotka pelaavat pelejään villasukat jalassa löysään huppariin kietoutuneena, niin kuin miehetkin ja niin minäkin teen. Pelaaminen on rentouttavaa ja mukavaa puuhaa, harrastus jossa ei tarvitse esittää muuta kuin on. Paitsi nyt näköjään tarvitsee. On pakko todistaa maailmalle, että olen tyttö ja pelaan ja näytän seksikkäältä kun pelaan. Kuka pelaa korkokengissä ja alusvaatteissa? En minä ainakaan. Eikä kaverinikaan.

Toinen versio onkin tunnetumpi mutta onneksi vähitellen muuttuva käsitys siitä, että pelaava tyttö on ruma tai ainakin läski. Totta kai on erinäköisiä ja ylipainoisiakin pelaajia tytöissä ja pojissa yhtälailla, mutta tämän kuvan viljely yleistävässä mielessä on epäreilua. Tätä samaahan tehdään miehillekin, jos mies pelaa, hänen on oltava aknenaamainen haiseva luuseri. Ja vaikka toinen olisi minkä näköinen, ei siitä pitäisi tehdä  numeroa. Tämäkin kuva on onneksi väistymässä taka-alalle pelien tullessa suuren yleisön huviksi. Aina kuitenkin vähemmistöä pitää mollata, tällä hetkellä tyttöjä on peliharrastuksissa vielä vähemmän joten alistetaan heitä. Haukutaan rumiksi tai väännetään seksiobjekti-muottiin. Mikä ihmisiä vaivaa? Miksi, kun googlaan "gamer girl" suurin osa kuvista on pornoa tai lihavuutta? väliin löytyy onneksi muutamia  kuvia tavanomaisista pelaajatytöistä.

Kolmas mutta onneksi nykyään melko vähän levitetty kuva on se, että gamer tytöt eivät oikeasti osaa. He ovat noobeja ja pelaavat vain söpöjä pelejä, eivät pärjää esim. Halossa tai eivät ymmärrä roolipelien mekaniikkaa. Saati, että osaisivat asentaa tai korjata laitteita ilman miehistä apua. Onneksi tähän käsitykseen ei usko (kai) niin moni. Meidän taloudessa se olen minä joka asentaa aina elektroniikan ja katson mikä vika tietokoneeseen on tullut. Ei tämä tee miehestäni yhtään vähemmän miehekästä tai minusta vastaavasti vähemmän naisellista. Minä vain osaan jotkut asiat ja hän jotkut toiset. Kuvittelemme, että sivistyneessä maailmassamme tasa-arvoisuus on pelkästään lisääntynyt, mutta jos asiaa tarkkailee niin huomaa, että epätasa-arvo on vain saanut uusia muotoja. Mainokset, tv-ohjelmat, netti... kaikki pursuaa ihmeellisiä nais-ja miesihanteita ja outoja vääristyneitä käsityksiä siitä mikä on normaalia ja oikein. Usein nuo mielikuvat on taitavasti maskeerattu joksikin muuksi, mutta jos katselee ympärilleen kriittisellä silmällä voi huomata, kuinka vääristyneitä kuvia maailmalle annetaan naisista ja miehistä yleensä ja spesifimmällä tasolla.

Toivonkin, että tällaiset halventavat ja tyhmentävät käsitykset kaikkoaisivat ihmisten mielistä ja sitä kautta myös netistä. Kun googlaan "gamer girl" en halua nähdä mitään yläpuolella listatuista. Haluan nähdä jotain tällaista:

Näitäkin kuvia löytyy, mutta hetki kesti löytää näitä todennäköisesti tilastollisesti tavallisempia tyttöpelaajia. Totta kai meitä löytyy laidasta laitaan eri näköisiä ja tyylisiä mutta jotain pientä ääripään ryhmää ei pidä yleistää.

Jokainen voi tehdä osansa tässä IRL taistelussa ja toivon, että jokainen tuomitsee tyttö (ja poika) pelaajista levitetyt väärät käsitykset ja auttaa tuomaan esille sitä todellista, olemassaolevaa pelaavaa porukkaa joka ansaitsee kunnioituksen omana itsenään siinä missä muutkin.
Kiitos.

Naamiaisten maailmassa

Heipä hei!

Suunnittelen juuri Vampire the masquerade (pen&paper) peliin hahmoa, ajattelin tehdä ensimmäistä kertaa Toreador-hahmon joka olisi kenties vampyyrimaailman yksityisetsivä. Toreador verilinjan edustajat ovat yleensä hollywood vampyyriä lähimpänä; he ovat kauniita, karismaattisia ja taiteellisia. Tosin heikkous taiteita ja kauneutta kohtaan saattaa esiintyä groteskina ja kieroutuneena maailman/elämän käsityksenä heidän maailmassaan ja joskus jopa koitua kohtaloksi.

Yleensä olen pelannut mieluummin sekopäistä ennaltanäkijää eli Malkaviania tai eläimellistä saalistajaa, Gangrelia. Joskus olen pelannut myös Brujah verilinjaa, eräs hahmoni oli pieni ja pippurinen latinon tyttö joka kuului motoristi jengiin. Aika tyypillinen Brujah mutta hauska pelata.

Olemme käyttäneet masquerade-kirjaa aika vähän verrattuna uudempaan laitokseen, Vampire the requiemiin. Pidän kuitenkin vanhemman kirjan yksinkertaisuudesta ja selkeydestä. Requiemissa tulee verilinjoija niin hirveä määrä, että niitä on vaikeata muistaa ulkoa. Ja harmillisesti Masqueradesta tuttu verilinja Tremere, verimaagi on pudotettu uudessa kirjassa pois.
Löysin tuon vanhan kirjan huutonetistä pari vuotta sitten, joku tyttö myi sitä pois exänsä kamoista. Mahtoi olla exä tyytyväinen. Minä ainakin olin sillä sain kirjan todella halvalla, myyjä kun ei tiennyt kirjan olevan jo melko harvinainen löytö.

Masqueradestahan on olemassa myös pc-peli. Löysin kyseisen pelin myös huutonetistä melko edullisesti ja pidän siitä todella. Harmi vain, että nykyinen koneemme ei pyöritä peliä niin saumattomasti kuin voisi. En ole pelannut peliä edes puoleenväliin asti ja tämä tuntuukin olevan minulle jokin ikuisuusprojekti. Toivoisin, että vampire sarjasta tehtäisiin uusi peli joka hyödyntäisi nykyaikaista konsolipeli osaamista. Olisi hienoa pelata about kirjan säännöillä ja saada tehdä aivan oma hahmo alusta loppuun. Tämän urakan uskaltaisin antaa kenties mieluiten Bethesdalle. Bioware on nykyään niin pelottava firma, että se voisi jopa pilata pelin idean rahan toivossa, en tiedä. Tällaiselle konsolipelille löytyisi kuitenkin varmasti tilausta, toivon, että joku tarttuu työhön.

Fallout my love

Iski pitkästä aikaa kunnon New Vegas kärpänen!

En ole kuukausiin pelannut Falloutteja vaan olen pyörinyt fantsumaailmoissa, mutta viime viikolla iski kamala fallout himo ja päätin vihdoin pelata New Vegasin pääjuonen läpi. Aiemmin läpi pelaaminen jäi koska entinen boxi sanoi itsensä irti ja kaikki savet tietty meni sen mukana, eikä heti inspiroinut aloittaa alusta. Vaikka olenkin enemmän Fallou 3 tyttö niin kyllä New Vegas vaan rokkaa kovaa!
Pelasin NV:n läpi science painotteisella hahmolla jolla oli myös hyvä speach ja guns, käytin aseena lähinnä kivääreitä ja lemppari companion oli ED-E.

Uudemman sukupolven Falloutit ovat jakaneet pelaajia kahteen leiriin, toiset pitävät enemmän New Vegasista ja toiset, kuten minä, pitävät enemmän 3:sta. Luulen New Vegasin Western teeman olevan suurin syy tähän, sillä kaikki eivät yksinkertaisesti tykkää lännen tyylistä elokuvissa tai peleissä. Itse rakastan vanhoja Clinttejä mutta kyllä tuo 3:sen pelialue jotenkin uppoaa omaan pelimakuuni paremmin. Odotankin innolla mitä Bethesda keksii tehdä seuraavalle osalle, koska pakkohan sellainen on tulla.

Häpeäkseni joudun myöntämään, etten ole pelannut alkuperäisiä Falloutteja käytännössä lainkaan, koska olen pc-vammainen enkä pärjää ilman konsoli ohjainta. Mikä häpeä. Kakkosen alun pelasin ja tykkäsin todella, fysiikkani ei vain siedä koneella pelaamista, niskat jumiutuu enkä osaa käyttää kontrolleja luontevasti. Olisikin ihanaa jos nuo alkuperäiset falloutit tulisivat esim. xbox liveen ostettavaksi konsolikäännöksinä.

Voi olla, että aloitan pian (taas) Fallout3:sen pelaamisen, se on niin upea peli, että viihdyn sen parissa viikko tolkulla. Lisäosat tuovat niin paljon lisää tekemistä peliin, ettei maailma käy tylsäksi aivan heti. Meiltä puuttuukin vain mothership zeta jonka haluaisin, vaikka sitä onkin haukuttu huonoimmaksi lisäriksi.
 

 Henkilökohtaisesti pidän eniten Anchorage lisäristä, kenties hiippailun ja räiskimisen takia, kenties maiseman vaihdoksen takia. Harmillisesti Anchorage ei ole järin pitkä, muutaman tunnin parhaillaan. The Pitt on myös hauska lisäosa, liian peruskauraa vain. Pitt olisi voinut olla pelissä jo valmiiksi. Toivonkin, että mahdolliseen seuraavaan osaan otetaan enemmän eri maisemia ja laajempi alue. Silloin tosin en varmasti näkisi (oikeaa) päivänvaloa kuukausiin.