Pathfinder: Alkuasetelma ja ensimmäinen luku

Kerron seuraavissa postauksissani soolona pelatun Pathfinder- kampanjan eeppisen juonikuvion mahdollisimman tiivistetysti. Aluksi kerrottakoon, että peli perustuu Pathfinderiin mutta pelinvetäjä on muuttanut maailmaa (ja sääntöjä) omaan kampanjaansa sopivaksi. Kyseessä on tavallaan post-apocalyptinen versio maailmasta. Älkää siis ihmetelkö tai ahdistuko jos jotkin asiat eivät esiinny samalla tavalla kuin kirjassa.

Tarinan alkuasetelma: Noin 350 vuotta sitten elettiin sankareiden kulta- aikaa, jolloin joka kylästä ja kaupungista löytyi niin paljon innokkaita aarteenetsijöitä, goblinin mäiskijöitä ja ongelman ratkojia, että tarjonta ylitti kysynnän selvästi. Uskotaan, että tuolloin sankarit olivat saaneet niin suuren voiman ja sen myötä ylpeyden, että he päättivät kutsua paikalle itse Maailmojen syöjän (Rovagug), ikuisen tuhon ja kaaoksen jumalolennon. Valtava joukko sankareita eri mantereilta kokoontui tähän suureen tilaisuuteen aikomuksenaan kukistaa tuo valtava hirviö, ainoastaan nähdäkseen miten kamalan virheen he olivat tehneet. Lähes kaikki kuolivat aivan liian suuren vastuksen jalkoihin ja maailmojen syöjä pääsi mellastamaan vapaana. Edes jumalat (jotka olivat tapauksen myötä menettäneet osan voimistaan ja "pudonneet" omilta astraalitasoiltaan ihmisten joukkoon) eivät pystyneet tätä olentoa tappamaan, vain ohjailemaan sitä väkivallalla kauemmas sivilisaatioista. Monta kaupunkia luhistui ja näin sankareiden aika oli ohi. Sanasta sankari tuli miltein kirosana tavallisen kansan syvissä riveissä ja ihmisille koitti synkät ajat.

Esimerkki Vilnan ulkonäöstä

Vilna Runbek(hahmoni) lyhyesti: hän on hieman tyypillistä haltiaa raskasrakenteisempi sepän voimaa vaativan työn takia, mutta haltian veri on antanut hänelle myös sosiaalisia lahjoja(eli str,con ja cha ovat hahmon vahvuudet). Vilna on seppä-soturi ja taidot ovat sen mukaiset. Moraaliltaan hän on ns. neutral good vaikka välillä valinnat tuppaavat kallistumaan chaotic good- puolelle.

Vilna oli orvoksi jäänyt haltiatyttö jonka vanha kunnioitettu kääpiö-seppä löysi tuhon keskeltä ja vei mukanaan Toragin saleihin (kääpiökaupunki). Vilna kasvatettiin kääpiökulttuuriin, hän omaksui kääpiöiden kielen ja tavat ja hän oppi isältään sekä sepän työn, että halberdin käytön taidon. Vilna lähti aikuistumismatkalleen neljänkymmenen vuoden iässä, niin kuin kääpiöt yleensäkin. Matka alkoi vain vuoden myöhemmin kuin hänen lapsuuden ystävänsä, paladin nimeltä Stormin Gommordurth, aloitti omansa. Pienen aloitusrahan, hevosen ja liikkuvan pajan kera matka alkoi mukavasti. Ensimmäinen kaupunki johon Vilna pysähtyi oli nimeltään Rautajään kaupunki, sillä sen satama-alue oli suurelta osin rautajään peittämä. Kaupunki oli pieni, mutta sillä oli kuitenkin oma ylhäinen hallitsija. Kaupungilla oli monia ongelmia, ja laiska, itsekäs ruhtinas oli niistä vaikein. Vilna sai kaupungista heti suosiota hyvän sepäntyönsä ja avuliaisuutensa ansiosta. Hän tutustui hurjaan viikinkiin sekä myöhemmin Tianilaiseen salamurhaajaan Koijiroon, joka oli tullut kaupunkiin tappakseen sen hallitsijan, joka oli matkoillaan tehnyt paljon sanoinkuvaamattoman pahoja asioita. Vaikeiden tilanteiden ja päätösten myötä Vilna edesauttoi tätä synkkää kostoretkeä tietäessään, että kaupunki tarvitsisi uuden hyvän johtajan, jonka se lopulta saikin. Vilna jatkoi matkaa yhdessä Koijiron kanssa tajuttuaan, että tuo aluksi julmana näyttäytynyt kostaja olikin vain hyvä ihminen joka sinnitteli vaikeassa tilanteessa.

Seuraava pysäkki oli valtava Nerosyanin kaupunki, uskontojen ja kaupankäynnin vilkas keskus ja ihmisten turvasatama. Nerosyanissa Vilna pääsi tapaamaan kaupunkia suojelevan Iomedae- jumalattaren ilmielävänä ja sai kuulla lähialueen vakavasta necromancy- ongelmasta, jota Vilnan aiemmin mainittu paladin ystävä oli lähtenyt ritarijoukkion kanssa selvittämään. Koska kyseisestä porukasta ei oltu kuultu pitkään aikaan, Vilna ja Koijiro lupasivat selvittää asian.
 
To be continued...