Cthulhu + pokemon = ?

Hei pitkästä aikaa!
On ollut hiljaista pelirintamalla, joten lyhyesti: Aloitin Arcanumin (sydän!) josta kirjoitan myöhemmin lisää, mass effect 1&2 menin (taas) läpi putkeen, Reckoning on tylsä paska joten pelaan nyt ds:llä pokemonia kunnes saan mass effect 3:sen, lahjoituksia otetaan vastaan.

Mutta!
Aloitimme pienellä porukalla Ropettamaan Cthulhua, tukena pelissä käytämme Call of Cthulhu-kirjaa. Porukka koostuu siis minusta, peluuttaja miehestäni ja ystävä pariskunnasta, pelaamme kerran 1-2 viikossa sillä yksi pelaaja asuu lahdessa ja koitamme saada homman toimimaan hänen aikatauluihin sopivasti.
Peli sijoittuu upeaan 1920-lukuun ja ryhmään kuuluu oma hahmoni Becky joka on 28 vuotias nuorena leskeksi jäänyt kirjastonhoitaja, sekä kaksi muuta hahmoa; Psykologiaa opiskeleva nainen joka on jo hiukan yläkerrasta himmentynyt, outo ja pelokas. Kolmas hahmo on miespuolinen professori joka on jotenkin päätynyt kodittomaksi pummiksi, salaperäinen kirja kainalossa.

Peluuttajamme onnistui nivomaan nämä kolme kohtaloa yhteen tutkimaan salaperäisesti kadonneen miehen kartanoa, vastaan on tullut kammottavuuksia kuten nurkasta löytynyt räjähtänyt ruumis ja selkeitä jälkiä rituaalista, jossa yksi hahmoista (psykologi) on ilmeisesti ollut jotenkin mukana. Jatkamme mysteerin selvittämistä ensi maanantaina, vappuaattona. Tulee varmasti jännittävin vappu vähään aikaan! Mielestäni vapun oikeaoppinen viettäminen pitäisi olla juurikin tätä. Kokoontua muutaman kivan imisen kanssa harrastamaan jotain yhteistä kivaa joka ei välttämättä ole ördäystä kaupungilla.
Katsotaan tuleeko pelattua jopa Arkham horroria jossain välissä. Ostimme nimittäin jo joulun aikaan Dunwich horror expansion-setin ja mieheni sain King in yellow lisärin lahjaksi kaverilta. Voi olla, että Arkham ilta on pidetävä erikseen, peli kun voi viedä jopa 7 tuntia.


http://www.chaosium.com/forms/coc_quick_start_color.pdf
  
Yllä olevasta linkistä löytyy pdf. tiedostona pikaohjeet cthulhu peliin jos joku sattui innostumaan ajatuksesta, näillä pääsee hyvin vauhtiin ilman kirjaa. Helpoin noppasysteemi lienee d100 eli prosenteilla toimiva tyyli, aloittelevillekin toimii paremmin kuin d20 systeemi, ainakin minusta.

Kerron lisää kun juoni etenee, kyselkää ihmeessä jos haliatte jotain tiettyä yksityiskohtaa kuulla peliin tai pelisysteemiin liitteyn!

Hyvää vappua kaikille!
 

Kiitoksia Kotor, ystäväni.

Noniin, vihdoin sain itseni väännettyä koneen ääreen.
Pelasin joku aikaa sitten Kotor2:sen läpi. Se oli paljon parempi kuin mitä olen saanut kuulla eri suunnilta. Npc-hahmot olivat syvällisiä, ainakin syvällisempiä kuin ykkösessä ja juoni tarttui forcella kiinni ja vei mukanaan niin, että tuon 44 tuntia pelasi muutamassa päivässä eikä riittänytkään! Huonoksi puoleksi joudun ikäväkseni listaamaan lopun. Se tulee puskista ja samanaikaisesti se venyy ja töksähtää päin seinää. Koko peli on muuten hienosti käsikirjoitettu kokonaisuus, mutta loppu tuntui siltä kuin joku olisi ensin lupaillut hienoa ja hauskaa illan viettoa, mutta perunut ja lähtenyt omia menojaan muualle. Jäin ohjain kourassa istumaan sohvalle, että " ai tähän tämä loppui?" Odotin jotain paljon suurempaa. Tyylikkäämpää. Jotain mitä tahansa muuta.

kuvassa esiintyvä sith näyttää vaikuttavalta ja hienolta vastukselta, mutta voin sanoa ettei kannata odottaa ihmeitä. Kyseinen pahis jää melko lössöksi pikkupiruksi.

 Älkää kuitenkaan käsittäkö väärin, peli oli ensimmäiset 40 tuntia aivan loistava, upea ja uskomattoman mukaansa tempaava. Ykkösosan hyvät mekaniikat säilytettiin niin taistelusysteemissä kuin hahmon kehityksessä, mutta mukaan lisättiin vielä astetta parempia npc-hahmoja, tunteja lisää peliaikaa ja paljon muuta hienoa jota jää mielessään ihmettelemään. Kotor 2 on ollut ehkä ensimmäinen jatko-osa johon olen ollut näin tyytyväinen. Eihän hienon jatkiksen teko olekaan näköjään mahdotonta! Toivoa on siis vielä Mass effectin ja Dragon agen kakkos osien tyrmäämänäkin. En käsitä miksi tällaista tyyliä ei käytetä nykyään? Ainakaan siis niissä peleissä joita itse pelaan. Kotor 2 käytti hyväkseen ykkösestä tuttuja paikkoja joita oli hienoa päästä katsomaan eri hahmon silmin ja sotaisten tapahtumien jälkeen, esim.Korriban oli tismalleen samanlainen kuin ykkösessä, tokikin vain ulkonäöllisesti. Kun käyttää hyväkseen aikaisemman osan paikkoja ja systeemiä, jää aikaa enemmän tehdä uutta juonta ja hahmoja jotka sopivat peliin ja jotka vievät mukanaan myös ykkösosaa. Npc hahmoista voi ja pitää ottaa paljon irti jotta juoni menisi niin kuin kuuluu, tämä ei siis ole peli niille jotka eivät jaksa "turhaa lässytystä" tai pitkiä jaaritteluita. Lyhyesti:  Loppu lässähdyksestä huolimatta tämä on ollut hieno Star wars kokemus ja suosittelen sitä kaikille vähänkin kiinnostuneille.

Jediä
- Juoni loppua lukuun ottamatta
- Npc hahmojen syvällisyys
- Tutut peli mekaniikat ja tuttu idea.
- Enemmän sivutehtäviä
- Enemmän ääninäyttelijöitä kansalaisile, kaikki eivät kuullosta samalta.
- Enemmän rotuja.

Sithiä
- Juonen lopetuksen löysyys ja tylsyys.
- Tiettyjen hahmojen ennalta arvattavuus.
- Lataustauot, ainakin xbox versiossa.

Kiitos Kotor.

Up and down the 3rd street

Pelasin Saints Row 3:sen läpi pari päivää sitten.
Voin sanoa, että peli synnytti kovan koukun enkä osannut lopettaa lainkaan! Pääjuoni on todellakin seuraamisen arvoinen, tosin hiukan lyhyeksihän se jää. Olisin toivonut enemmän sivujuonia ja pidennettyä pääjuonta mutta ymmärrän kyllä, että pelin pääidea on rällääminen ja kaupungin valloitus joten en anna sen häiritä sen enempää.

Taistelu on ihanan toimivaa, valitsi aseekseen minkä tahansa eri vaihtoehdoista. On loistavaa, että päähahmo on yksinkertaisesti niin awesome, että kaikki onnistuu ja muut lakoavat hänen tieltään! Tappeluita käydään perinteisesti maalla, mutta myös veden äärellä ja ilmassa. Itse nautin eniten tilanteista, joissa hahmoni oli yksin kymmeniä vihollisia, tankkeja, helikoptereita yms. vastaan ja mäjäytti kaiken päreiksi olan kohautuksella. Jos joku on hyvää mieltä ja nollausta varten niin tämä peli, ehdottomasti. Pääjuonikin on tarpeeksi jännä eikä pakotettu tai tylsä, vastaan tulee jopa zombeja.


Mikään muu peli ei tähän mennessä ole vienyt minulta jalkoja alta niin kuin Saints Row 3 on vienyt. Onneksi peliin on tullut lisäreitä, ne pitäisi ladata heti kun kukkaron nyörit antavat periksi. Saints row ei kuitenkaan kulu kovin nopeasti käytössä, ja itseasiassa aloitin pelin samantien alusta loppu teksiten jälkeen. Jonkin verran kun pelissä kuitenkin tulee valinta tilanteita, niin on niitä hauska kokeilla eri hahmoilla erilailla. Ensimmäinen hahmoni oli lolita/emo tyttö kahdella uzilla ja nyt tein kahdella pistoolilla varustetun femme fatalen.

Npc-hahmot olivat ehdottomasti pelin suola. Monta hyvin erilaista ja todella taitavasti tehtyä kaveria/homieta saa matkan varrella mukaan remmiin ja näiden hahmojen välille on kehitetty todella eläviä ja luonnollisia suhteita, läppä on oikeasti hauskaa ja tilanteet npc hahmojen kanssa ovat aina mielenkiintoisia seurata. Henk.koht lempi npc-hahmoni on Zimos niminen pimp, joka on ihanan stereotyyppinen mutta kuitenkin omalaatuinen samaan aikaan. Kakkos sijalle npc listallani yltää Oleg niminen sivistynyt järkäle joka taas on miellyttävän epä-stereotyyppinen tankki.



Hyvää:
Kokonaisuuden elävyys
npc-hahmot ja niiden väliset suhteet/keskustelut
Autolla ajaminen helppoa ja hauskaa, joskaan ei realistista (kuka sitä odottikaan?)
Räiskintä on toteutettu todella toimivasti
Tehtävät ovat aina kiinnostavia ja kivoja, ei pakko pullaa.

Jos nyt jotain huonoa niin:
Juoni loppuu liian pian
Kaupungissa voisi olla vielä lisää tekemistä ja vallattavaa (=osta lisärit)

Tällaista tällä kertaa.

Saints Row 3, ja elämä on halpaa.

Hei kaikki!
Lähdetään lyhyesti liikkeelle siitä, että tuli hankittua Saints row 3! 

En ole pelannut aikaisempia pelejä joten kaikki on ihanan uutta! Tokihan GTA sarja on todella samanlainen, itse en ole kuitenkaan koskaan pelannut GTA pelejä läpi vaan pikemminkin olen hipsinyt mieheni save-pisteelle ja ryhtynyt riehumaan singolla ja rälläämään moottoripyörällä. Se on tautisen hauskaa ja Saints Row vie koko komeuden vielä pidemmälle väkivallan ja älyttömyyden kaupungissa.

Aseesta käy vaikkapa jättimäinen d... No mutta onhan teillä silmät päässä.

 Saints Row:ssa hahmon tekeminen on hauskaa. Voit valita sukupuolen ja "rodun", ihon värin (normaalista esim. siniseen), kehon rakenteen ja lisäksi paljon yksityiskohtia, mustia silmiä, arpia, parta, meikki, tukka... Myöhemmin pelissä pääset myös hankkimaan tatuointeja ja ostamaan vaatteita. Ja jos hahmon luonnissa jokin meni vikaan, voit myös käydä plastikkakirurgilla korjaamassa mokat.

Vaatteita ja hahmoja voi latailla myös netin kautta.

Tämä on erittäin passeli peli nollaamista ja hauskanpitoa ajatellen, varsinkin jos GTA:n tyyli miellyttää. Saints Row 3 poikkeaa mielestäni GTA:sta eniten hahmon tekemisessä, huumorin älyttömyyden ylilyönneissä, ajamisen helppoudessa ja god forgive me, mielestäni npc-hahmot ovat siistimpiä ja syvempiä. Ei pidä myöskään jättää huomiotta lukuisia minipelejä jotka ovat sekä viihdyttäviä, että pelin kannalta hyödyllisiä sillä niitä pelaamalla saa respect-pisteitä ja rahaa.
Se mistä en pidä, on rahan ja expan samaistaminen. Mielestäni käteisvarat ja kokemuspisteet saisivat olla erillään, rahalla taitojen ostaminen tuntuu luonnottomalta.
Olen kuitenkin pelannut vasta muutamia tunteja kyseistä peliä joten en ala kehumaan tai avautumaan tällä kertaa enempää. Kannatan kuitenkin suuresti pelin hankkimista sillä se on jos mitä, niin loistava casual-peli.

Viikonloppuja!

Kotor ready set go!

Hei!
Pelasin eilen Kotorin viimein läpi, 42 tuntia kulutin pelin parissa ja olisin pelannut heti toisen samanlaisen pätkän lisää. Näin vanhaksi peliksi (2003) Kotor on ollut kyllä todella myönteinen kokemus vaikka se Xboxilla bugailikin vähän väliä. Pelin juoni oli tyypillistä Biowarea, eli oikein hyvä ja toimivan elokuvamainen kokonaisuus jännine juonenkäänteineen. Seuraavaksi on kyllä pakko pelata peli läpi sithillä jotta saa toisenkin puolen pelistä nähtyä. Toisin sanoen, kyllähän tämä peli tavallaan onkin  tuplasti niin pitkä kuin mitä nyt pelasin, sillä se todellakin tulee kestämään toisen läpipeluun pahiksella oikein hyvin.

Pakko kyllä sanoa, että jos omistat hyvän pc:n ja taivut pc pelaamiseen, niin kotor kannattaa ehdottomasti pelata koneella. Itse olen, kuten aiemmin olen kertonut, pc-vammainen enkä pysty pelaamaan koneella muuta kuin naksuttelupelejä. Kotor kuitenkin bugaa boxilla sen verran, että pelikokemus kärsii sen tähden paikoin paljonkin. Pelatkaa siis pc versiota jos kykenette.

Mistä pidin erityisesti:  
-Kokonaisuus, peli on sidottu taitavasti yhteen ja puutteet eivät paista läpi liian ilmiselvästi.
-Aktiiviset npc hahmot, niitä tulee tarpeeksi monta ja ne ovat tarpeeksi erilaisia, joten päähahmo löytää helposti joka kerta ne joita mielellään kuljettaa mukanaan.
-Keskustelut ja informaatio jota irtoaa joka planeetalta ihan kiitettävästi kun jaksaa jutella kaikille tärkeämmille asukkaille.
-Hahmon kehitys oli toimiva eikä leveleitä tippunut syliin taivaalta, vaan niitä tuli hitaasti.
-Kamaluettelo ja varusteiden käyttö olivat simppelit ja helpot oppia.
-D20 systeemin käyttö ja se, että taidoissa on ilmoitettu millä tavoin tulokset määräytyvät pelissä.
-Minipelit toivat hiukan plussaa, vaikka itse en niitä paljoa pelannut.
-Ebon hawkilla vihollisaluksien ampuminen, tätä olisi saanut olla lisää.

Jotain moitittavaakin löytyi:
-Xbox versiolla bugien määrä ja kokonaisvaltaisuus, keskustelut olivat välillä todella raskaita seurata kun puhe pätki ja hyppi, efektiäänet loppuivat välillä yllättäen ja tuolloin oli pakko sammuttaa peli ja käynnistää uudelleen, sillä eihän taistelua voi jatkaa jos valomiekat eivät pidä mitään ääntä.
-Juonen lyhyys, tämä saattaa olla pääni sisällä, mutta aivan kuin pelistä olisi puuttunut keskikohta. Tai pikemminkin toinen keskikohta, sillä planeettojen tutkimisen jälkeen alkaa tapahtua kamalalla vauhdilla asioita ja loppu alkaa lähestyä vääjäämättömästi ennen aikojaan.
-Tehtävien seuraaminen oli välillä hankalaa, kun on tottunut siihen, että peli ilmoittaa mitä seuraavaksi tulee tehdä. Välillä olin ihan hukassa, koska en ollut varma mitä minun tarkalleen oli tehtävä.
-Npc-hahmojen ulottuvuus, vaikka onkin vanha peli ja npc hahmojen kanssa käydyt keskustelut ovat pelin ilmestymisvuonna melko uraauurtavia, olisin toivonut viimeistellympää jälkeä.
-Kansalaisten kloonimaisuus, suunnilleen kaikki olivat saman näköisiä. Eri kasvoja oli vain muutama.
-Pazaak korttipeli oli mielestäni vaikea oppia, en lopulta jaksanut opetella sitä kunnolla lainkaan. Tästä voi ja saa olla erimieltä, mutta minusta minipeliksi turhan hankala.Myös Swoop race-kisat olivat alimmallakin tasolla hankalia.

Tällainen kokemus oli Kotor minun silmistäni katsottuna!
Omia kokemuksia saa laittaa kommentilla tulemaan ja kysymyksiä myös.

Oma noppasysteemi ja star wars forever

Kotor on tehnyt tehtävänsä ja Star Wars rope kirja huhuilee tuolta hyllystä vihjailevasti. Juuri kun olin suunnittelemassa vampireen hahmoa, iskee kamala Star Wars into! Ei ihmekkään, sillä Kotor on vienyt sydämmeni pysyvästi. On kyllä ihanaa saada pelata tuota Xboxilla! Tokihan tuo bugailee välillä, tämä tulee esille lähinnä hahmojen jutellessa änkytys kohtauksina. Toisaaltahan tuo on vain huvittavaa, mutta välillä meinaa hermo mennä, kun puheesta ei tule mitään. Olihan tämä pikkuvika tosin odotettavissa, konsolilla kun patcheja ei niin vaan latailla. Ainakaan minä en sitä osaa!

Kotorissa pyörin tällä hetkellä Ahto-cityssä, pelitunteja on takana 18 ja juoni oikeastaan vasta alkoi. Hienoa! Odotettavissa on siis vielä ainakin muutama kymmenen hauskaa tuntia pelin parissa. Kotor myös inspiroi roolipelaamiseen, kuten jo ilmoitin. Miehenikin on innostunut StaWa-sooloilusta joten taidan alkaa suunnitella uutta (kuinkahan monetta?) jedi hahmoa. Kerron tästä lisää mikäli projekti lähtee hyvin käyntiin.

Star Warsia olemme pelanneet aiemmin ilman sääntöjä, tai pikemminkin omilla säännöillä jotka ovat muovaantuneet useiden soolopeli-projektiemme aikana. Tätä omaa sääntösysteemiä olisi lähes mahdotonta käyttää ryhmän kanssa, sillä se on täynnä sanattomia ja jopa tiedostamattomia sopimuksia. Käytämme pelkästään D20 noppia ja hahmopapereita ei välttämättä ole lainkaan.
Homma toimii about niin, että hahmolle määritetään heikkoudet, vahvuudet ja taidot jotka yleensä kirjoitetaan muistutukseksi ylös ja joiden kautta peluuttava osapuoli määrittää päässään jokaisen heiton vaativuuden riippuen tilanteesta ja hahmon ominaisuuksista.
Tällainen systeemi taitaa onnistua vain jos pelaaja(t) ovat todellakin roolipelaajia eivätkä powerplay-ihmisiä, sillä pelaajan on välillä muistutettava peluuttajaa, että "otithan huomioon hahmoni heikkouden tässä asiassa? Ei taida onnistua ihan noin pienellä tuloksella?" Tällaista systeemiä käytettäessä tarvitsee kummankin osapuolen pelata kunnolla, tosissaan ja huijaamatta, sillä tätä tyyliä on todella helppo käyttää hyväkseen saadakseen parempia tuloksia. Itselleni tämä ei ole vaikeata, sillä nautin hahmoni persoonallisuuden kehittämisestä ja siitä, että hänellä on heikkouksia ja että ne näkyvät pelin aikana. Tällöin on myös paljon nautittavampaa, kun hahmo todella onnistuu jossain tehtävässä esim. tripla-kritillä.
 

Kerron nyt hieman pyhästä noppasysteemistämme. Kuten jo kerroin, käytämme omassa systeemissämme vain D20 noppia. Peluuttaja määrittää heiton vaativuuden ja ottaa huomioon pelaajan roolipelaamisen onnistumisen tilanteessa. Jos tulos on 20 (kriti) saa heittää uudestaan niin kauan kunnes tulos on jokin muu kuin 20. Näin voidaan saada aikaan eeppisiä (kerran jopa neljän kritin) onnistumisia, jotka tuovat peliin animemaisia kohtauksia varsinkin taistelun ollessa kyseessä. Toinen puoli onkin sitten kammottava tulos numero 1 (fumble) joka myös voi tulla niin usein kunnes muu tulos katkaisee kierteen. Vastaavasti kunnon fumblaus näkyy pelissä kaottisena tapaturmana ja hiuksianostattavina virheinä. 

Sekä fumbleen, että kritiin on käytettävissä ns.anti fumble/kriti. Eli jos heität fumblen ja heti perään saat sivun 20, fumblaus lievenee. Vastaavasti kritin perään tullut ykkönen vesittää kritin tavalliseksi onnistumiseksi.

 Käytämme välillä myös ns. tuurinoppaa jota saa pyytää milloin tahansa ja peluuttaja katsoo, onko tuurinoppaheitto sallittu. Näin saadaan helpotusta tuloksen mukaan esim. kun seinä tulee vastaan tutkimuksissa tms. Pahimmillaan (fumble) hahmo taas ajautuu aivan väärille jäljille.
Jos haluaa tuurinoppaheiton uhkapeli tyyliseksi niin voidaan sopia, että pelaaja saa valita numeron jolla onnistuu ja numeron jolla epäonnistuu.

Tuossa muutama oma sääntömme, kaikkia ei pysty kirjoittamaan ylös lainkaan sillä ne ovat kiinnittyneet liian lujasti selkärankaan. Meillä nämä toimivat loistavasti ja olisi hauska kuulla onko muilla samankaltaisia omia säännöstöjä! Tämän systeemin oikeudet nimille Jade & Tommi ihan vain varmuuden vuoksi jos kirjaa joskus alamme tekemään.

Heitä sitä noppaa.

Kotor love

Hei ihmiset!

Ihan nopea päivitys tähän väliin, sillä löysin vihdoin vahingossa Kotorin Xbox version! Pakkohan se oli ostaa, sillä Star Warsit ovat lähellä sydäntä ja ihastuin kotoriin jo pc:llä kokeillessani. Harmikseni joudun jälleen myöntämään, etten ole pc pelaaja alkuunkaan. Samat pelit pc:llä tai boxilla pelattuna ovat minulle aivan erilaisia, pc:n naputtelu ei tunnu tallentuvan omaan kovalevyyni millään. Siispä olen iki onnellinen saadessani vihdoin pelata kotoria eteenpäin  mukavasti isolta tv ruudulta ohjain kädessäni. Taivas on laskeutunut olohuoneeseemme.
Aloitin pelin female scoutilla  ja meinaisin erikoistua kivääreihin ase puolella. Muuten en ole vielä päättänyt hahmon kehitystä pidemmälle, katson mihin juoni vie.

Meinasin kuolla pystyyn kun Kotor mörpistä tuli tieto. Näin tietenkin ensin vain trailerin joka on aivan uskomattoman upea. Sitten tajuan, että kyseessä on nettipeli. Hengitys lakkaa ja lähes itken. Koska tulee uusi upea kotor boxille? Miksi kaikki hieno tapahtuu tietokoneella ja miksi olen tällainen pc-gremlin? Joku selvästi vihaa minua.

No, onneksi minulla on nyt joksikin aikaa tekemistä uuden ostokseni kanssa, vaikka jäänkin odottamaan uutta Star Wars aiheista rpg:tä konsolille. Onneksi meiltä löytyy Star Wars rope kirja, ainahan voin pyytää peluuttaja-miestäni vetämään minulle eeppisen kotor aiheisen pelin soolona.
Kerron Kotor kokemuksistani lisää myöhemmin, nyt kuunnelkaamme hieno kappale, Star Wars Cantina.