Vampire: the masquerade- Bloodlines

Huhhuh jopas on tauko päässyt venähtämään. Joulua edeltävä aika on aina sen verta kiireistä, ettei ehdi pelata kauheasti saati sitten koostaa mitään järkevää tekstiä aiheesta. Viimeisin peli jota olen pelannut oikein fiiliksellä ei olekaan mikään uutuus peli vaan vanha klassikko; Vampire: the masquerade- Bloodlines. Varsinkin ikänsä puolesta Vampire on ihan huippu peli johon kannattaa tutustua jollei ole saanut aikaiseksi tähän mennessä. Tätä peliä voi kuitenkin olla ainakin fyysisessä muodossa vaikea löytää, itse tappelin omastani huutonetissä muutama vuosi sitten. Jos siis löydät Vampiren kirppispöydältä tai mistä tahansa, ota se mukaasi heti. Mikäli et itse pidä pelistä, joku varmasti ostaa sen mielellään.

Edeltävästä linkistä löytyy hiukan wiki- tietoa pelistä, mutta esittelen sen kuitenkin lyhyesti:
Ensinnäkin Vampire on roolipeli, joten tappelu ei ole olennaisin (vaikka ei vähäisinkään) osuus toiminnasta. Vampirea pelatessa saa varautua keskusteluihin, puzzleihin, kauhuun ja juonen mukana tuleviin päätöksiin. Pelaaminen ei käy tylsäksi sillä vaihtelevien tehtävien lisäksi päästään juonen kulkiessa aina myös uusiin kaupunkeihin ja tavataan uusia npc- hahmoja. Peliä aloittaessa onkin hyvä varata kunnolla aikaa esim. viikonloppu, sillä ainakaan itse en millään malttanut laskea peliä käsistäni ennen kuin totaalinen väsymys pääsi vyörymään ylitse. Vampire on varsin pitkäikäinen peli, yksikin läpipeluukerta vie pelaajasta riippuen useita tunteja (veikkaisin n.20) ja sen voi pelata seitsemällä erilaisella hahmolla läpi ja kokeilla erilaisia pelityylejä. Itse olen pelannut sekopäisellä malkavianilla ja verimagiaan erikoistuneella tremerellä ja paljon on vielä jäljelläkin. Voin siis sanoa kokemuksella, että peli ei kulu ihan heti loppuun. Vaihtelua peliin tuovat ainakin vaihtuvat maisemat, kaupungeittain vaihtuvat aseet ja vaatetukset ja monet hyvin suunnitellut npc- hahmot ja hirviöt sekä sivutehtävät.

Peliä aloittaessa saat valita seitsemästä eri verilinjasta ("rodusta") mies tai nais hahmon jolle annat alku statsit jotka näkyvät hyvin alla olevassa kuvassa. Suurin asia eri verilinjojen välillä on toisistaan poikkeavat erityistaidot, disciplinet. Jos olet kauhistuttava nosferatu, taitosi keskittyvät varjoissa hiipimiseen ja salamurhaamiseen, jos taas olet dominoiva ventrue on pääpaino sosiaalisilla taidoilla.
Lisää infoa verilinjoista löydät täältä.

Peli muuttuu joka kerta hiukan erillaiseksi riipuen siitä, minkä verilinjan edustajalla sitä pelaat. Edellä mainittu nosferatu ei voi näyttäytyä ihmisille tai hän rikkoo masquerade- lakia (ihmiset eivät tietenkään saa tietää vampyyreistä) joten joudut liikkumaan varjoissa ja viemäreissä. Jos taas valitset toisen esimerkkini eli ventruen, pääset monista paikoista puhumalla ja kontrolloimalla ihmisiä voimillasi. Hahmon kehitys on aika nopeaa, expaa sataa mukavan tasaiseen tahtiin ja uusia kykyjä tulee opittua sopivan usein.
Tästä linkistä pääset testaamaan, mikä verilinja sopii itsellesi pelattavaksi!

Ainoa hankaluus pelin kanssa on se, että se on vanha; saatat joutua säätämään koneesi asetuksia. Tähän löytyy ohjeita googlaamalla tai mahdolliselta nörtti kaverilta kysymällä. Itse jouduin windows 7:n kanssa säätämään, mutta kaverini onneksi osasi auttaa. Aiempien windowsien kanssa ei pitäisi olla kummempia ongelmia. Toisin sanoen, älkää masentuko jos peli ei toimi normaalisti, sen saa kyllä rullaamaan kunnolla pienen vaivannäön jälkeen.
Summa summarum, kannattaa kokeilla!

Lopuksi vielä tunnelmamusiikkia pelistä.

Warhammer Fantasy Roleplay

Hei!
Tällä kertaa haluan kertoa teille Warhammer fantasy roleplaysta. Kuten olen blogissani aiemmin maininnut, olen jo melko kokenut pöytäroolipelaaja, warhammer tuo kuitenkin aivan uuden pelityylin pöytään ja omalla kohdallani uuden systeemin omaksuminen on vieläkin vähän vaiheessa. Aloitimme muutama viikkoa sitten ystävä pariskunnan kanssa pelaamaan ja olemme saaneet pidettyä jo kolme pitkää sessiota pelin ääressä.

Meillä on ollut käytössämme kuvan mukainen perussetti jolla pääsee oikein hienosti alkuun, sisältöä on koko rahan edestä eikä lisäosia ole pakko ostaa ihan heti. Suositeltavaa on kuitenkin hankkia Adventurers toolkit ja Game Master's Toolkit jossain vaiheessa peliä sillä ensin mainittu tuo hahmoille lisää vähän kaikkea ja jälkimmäinen helpottaa GM:n työtä uusine vihuineen ja muine lisäsisältöineen.

Hahmon luonti on aika erikoinen verrattuna perinteisempiin peleihin, aluksi valitset Career kortin (joita on ehkä miljoona) jonka perusteella alat väkertämään pikkuiselle hamopaperille yksityikohtia. Hahmopaperi sisältää vain perustiedot, abilityt ja skillit, taistelussa käytettävät taidot tuleat esiin action kortteina, kuten viereinen kuva omasta hahmostani näyttää. Itse valitsin careeriksi mercenaryn ja olenkin porukan tankki. Toinen naispelaajamme valitsi tulimaagin ja mieheni hullun zealotin. Porukka on yllättävän tasapainoinen taistelussa.
 

Viereinen kuva esittelee pelin käyttämiä noppia jotka poikkeavat normaalisti käytettävistä todella paljon. Numeroiden sijasta tahkoille on piirretty kuvia jotka kaikki tarkoittavat eri asioita. Keltaiset nopat ovat skillinoppia joita saa heittoon luonnollisesti oman skillin verran. Sinisiä noppia saa hettoonsa skilliä tukevan abilityn verran. Violetit nopat kuvaavat teon aikeutta ja GM päättää näiden määrän heitossa. Valkoiset nopat ovat onninoppia joilla voi buustata heittoaan, mustat nopat ajavat samaa asiaa esim. vihollisella. Punaiset ja vihreät nopat ovat erikoisempia, hahmolla on nimittäin alla olevan kuvan kaltainen stancemittari jonka mukaan voidaan vaihtaa heiton sinisiä noppia joko vihreiksi tai punaisiksi. Vihreä puoli tarkoittaa hahmon olevan hiukan rauhallisemmassa tilassa (conservative)ja punainen taas päinvastoin osoittaa hahmon olevan holtiton (reckless). Punaisella saa helpommin ekstra hyviä onnistumisia mutta samalla saa myös helpommin huonoja aikutuksia (fatigue, stressi) ja vihreillä saa varmemmin perusonnistumisia ilman huonoja vaikutuksia. Asiaa on vaikea selittää joten täältä voit kokeilla heittoja ja nähdä selityksiä tuloksille.

Warhammeria voi pelata oikeastaan ihan samoin kuin perus ropeja, taistelua lukuunottamatta. Taistellessa hyödynnetään luonnollisesti edellä selitettyä noppasysteemiä, mutta myös mainitsemiani action kortteja. Näitä kortteja on hirveä määrä erilaisia, perus kortteja ja advanced kortteja. Kortteja saa hahmon careerin ja taitojen perusteella ja niistä löytyy käytettäviä iskuja miekkailuun, magiaan, jousella ampumiseen jne. Korteilla on myös kaksi puolta, vihreä ja punainen. Kortin eripuolilla on hieman eri vaikutukset ja se, mitä puolta käytät on riippuvainen yllä olevasta stance mittarista, aivan kuten punaiset ja vihreät nopatkin. Warhammerissa action cardit korvaavat esim D&D:stä tutut magia listat ja taisteluskillilistat. Tämä on perus peleihin tottuneelle vähän vaikeaa omaksua (tai no siis minulle) mutta esim. täydelliselle keltanokalle tämä systeemi voi hyvin olla selkeämpi oppia kun hahmon tiedot ja taidot ovat ykinkertaisesti koko ajan käsillä. kortit myös kertovat kuinka kauan pitää odottaa ennen kuin kyseistä taitoa oi käyttää uudestaan. Olemme laittaneet muistutukseksi käytetyn kortin päälle D6 nopan näyttämään kuinka monta kierrosta on odottelua jäljellä, peli itse käyttää ns. tokeneita.

 Peli on varsin hauska kun siihen pääsee sisälle ja oppii säännöt (edes pinnallisesti). Laatikon huikea sisältö saattaa heittää varsin onnistuneen intimidate rollin ensikertalaiselle (Ainakin itselleni), mutta siitä pääsee kyllä yli kun tutkii aikansa kirjoja ja kortteja ja opettelee kaveri porukan kanssa pelaamaan ilman paineita. Voin suositella oikeastaan kenelle tahansa fantsusta kiinnostuneelle, konkareille ja keltanokille. Jostain syystä kuitenkin koen, että rope-ummikoille tämä voisi olla enemmän kuin hyvä aloitus paketti roolipelien maailmaan.

Lord of the rings online

Hyvää päivää kansalaiset.

Päätin lähteä rohkeaan yritykseen pelata mmorpg:tä ja peliksi valitsin LOTRon a) koska se on ilmainen (lvl75 asti) b) koska olen tsh fani ja c) koska kaverini kertoi sen olevan enemmän yksin pelattava kuin muut vastaavat. Ja arvatkaa mitä? Yllätyin oikeasti positiivisesti! Pelihän on jopa ihan hyvä, varsinkin kun kyseessä on tsh peli (jotka yleensä ovat kamalaa kuraa). Käyttöliittymä on nopeasti haltuunotettavissa ja pelaaminen ei vaadi kamalaa kaverimäärää vaan tehtäviä pystyy kuin pystyykin tekemään ilman lisäapua jos on valmis kehittämään hahmoaan vähän enemmän. wikipedia artikkelikin aiheesta kiinnostuneille löytyy.

Itse olen aina ollut mörppivastainen pelaaja koska en jaksa sitä sosiaalisuutta tai sitä ruinaamista mitä jotkut pelaajat harrastavat. On mukavaa pelata kun voi oikeasti keskittyä peliin eikä siihen mitä muut pelaajat touhuavat. Minulle on myös tärkeätä, että käyttöliittymä on riittävän simppeli, kaikki turha kikkailu vähentää pelin nautittavuutta. Konsolipelaajana tietokoneella pelaaminen on itselleni ollut aina todella vaikeata, mutta tämän kanssa se onnistuu! (minulla on siis vielä toivoa)

Pelin aloitus on ihanan helppoa, hahmon tekeminen käy sutjakkaasti samaan tyyliin kuin wowissa ja heti pelin alkaessa käynnistyvät tutoriaali tehtävät jotka halleluja, eivät ole liian tylsiä ja joiden aikana oikeasti pääsee jyvälle pelin toimintaperiaatteesta. Alkukamat ovat luonnollisesti kehnot mutta tehtäviä tekemällä saa nopeasti ihan meneät varusteet kasaan. Homma toimii muutenkin pehmeästi, vaivaa ja älyään joutuu välistä käyttämään, mutta ei tarvitse olla mörppikonkari selviytyäkseen haasteista.

Huonoja puolia löytyy toki myös, seinät ja kasvit tulevat välillä kameran eteen ja sosiaalisempia pelaajia voi häiritä paikan autioitunut fiilis (omasta mielestäni pienempi pelaajakunta tuo vain aitouden tuntua peliin kun hahmoja ei ole tungokseksi asti). Grafiikat eivät ole parhaasta päästä mutta mmorpg mittakaavalla eivät huonoimmastakaan, maisemat ovat kuitenkin nättejä. Itselläni kartan luku tuottaa välillä vaikeuksia mutta se saattaa hyvin olla vain pelaajasta kiinni... Kannattaa kokeilla jos yhtään pitää tsh maailmasta tai haluaisi kokeilla vähän vähemmän wowimaista fantsu mörppiä.

Hyviä pelihetkiä!

Olipa kerran Changeling

Kyse on siis uudesta inspiroivasta sarjasta "Olipa kerran" joka vasta alkaa suomessa. Halusin kirjoittaa aiheesta, sillä se kuitenkin liittyy rope touhuihin ainakin omalla kohdalla todella paljon.  
Kaikki WODin Changelingin tuntevat ja siitä kiinnostuneet, tutustukaa sarjaan!!

Sarjan idea on lyhyesti, että satujen (Lumikki, Punahilkka, Hannu ja Kerttu jne) hahmot elävät onnellisena satumaailmassa (hyvin verrattavissa Arcadiaan) jossa kuitenkin elelee myös pari ilkeää vaikuttavaa hahmoa kuten paha kuningatar ja oma suosikkini Rumplestiltskin, joka tekee satumaailman kansalaisten kanssa "sopimuksia" mitä erilaisimmista asioista ja hinta on yleensä hyvin kallis avun pyytäjälle. Edellinen sopii todella hyvin Changelingien maailman hahmottamiseen sillä Arcadiassakin sopimukset/lupaukset ovat erittäin tärkeitä ja jopa maagisia.

Sarjan twisti on erikoinen, kirous heittää kaikki satuhahmot meidän maailmaamme pikkukaupunkiin nimeltä Storybrook eivätkä he tietenkään muista mitään syntypaikastaan tai identiteetistään, vaan elävät kuin me vaikka eivät jostain syystä halua/pysty lähtemään kaupungista. Itse olin aluksi epäilevällä kannalla ja pelkäsin sarjan olevan joko lapsellinen tai överi, mutta yllätyinkin positiivisesti! Sarja alkaa yhden päähahmon, Emman saapumisesta kaupunkiin ja tapahtumat käynnistyvät pikkuhiljaa. Olipa kerran on avannut Changeling maailmaa minulle todella hyvin ja olen kuullut useammalta taholta kyseisen rope maailman olevan vaikeasti ymmärrettävä. Olipa kerran on helppo ja miellyttävä tapa tutustua satumaailman ja reaalimaailman monimutkaisiin väleihin ja suhteisiin. Tokihan Changelingissa touhu menee toisin päin (meidän maailmasta napataan ihmisiä Arcadiaan eivätkä he muista olleensa ihmisiä) mutta kuvion ja fiiliksen saa kiinni hyvin.





Katsokaa sarjaa, etenkin fantsun ystävät menettävät paljon jos jättävät tämän väliin!

Dragon´s Dogma

Hei!
Sain uutta pelattavaa, eli Dragon´s Dogma asuu meillä vihdoin! Oikeastaan ostin sen miehelleni joka on jo pitkään halunnut kyseisen pelin käsiinsä mutta tokihan itsekin olen päässyt sitä hiukan pelailemaan, joskin reilusti vähemmän kuin mieheni. Sain pelin kaiken lisäksi edullisesti verrattuna puotien hintoihin, tilasin sen nimittäin VDP:Stä jossa on jopa osamaksuvaihtoehto köyhimmille pelaajille.

 Ensimmäisenä ihmettelen, miksi hitossa tätä peliä on verrattu Skyrimiin ja Dark Soulsiin?? Dragon´s Dogma ei voisi enempää olla erilainen kuin edellä mainitut. Mieheni kanssa päädyimme vertaamaan peliä pikemminkin Dragon age originsiin. En tiedä ovatko skyrimiin vertailijat pelanneet peliä lainkaan ja osaavatko Dark Soulsiin vertaajat pelata mitään peliä. Skyrimin kanssa samaa on vain se, että pelissä on lohikäärme, kun taas Dark Soulsin kanssa yhteistä ei ole mikään. Synkkiin sieluihin verratessa kirjoitettiin dogman olevan yhtä vaikea ja samanlainen tunnelmaltaan. Juu ei. Kuka amatööri voi onnistua tekemään noin surkean arvion pelistä? Tokihan kaikki postauksessa mainitut pelit kuuluvat fantasia- genreen ja ovat kaikki jopa rpg pelejä, mutta kaikki tyysti erilaisia. Skyrim on helppo hiekkalaatikko, Dark souls tappavan vaikea kauhu-fantsu ja Dragons Dogma selvästi japanilainen rpg, sen huomaa jo erikoisesta käyttöliittymästä ja ulkoasusta.

Alku rage sivuun ja itse peliin:

Hahmon luonti on tehty varsin hyvin, sukupuolen ja classin lisäksi saat muokata hahmon ulkonäköä aina pituuteen, painoon, lihaksikkuuteen, ryhtiin ja monipuolisiin  hius/parta-vaihtoehtoihin asti. Hienointa on se, että valitsemasi hahmon koko ja classi vaikuttaa pelissä ihastuttavan paljon! En tiedä itsekään vielä kuinka paljon tarkalleen koko vaikuttaa, mutta ainakaan realistisesti jättimäinen soturi ei mahdu pienestä kolosta aarretta hakemaan siinä missä pikkuinen rogue mahtuu oikein hyvin.

Tutoriaali oli mielestäni pelin kannalta todella huono veto. Se ei liity varsinaiseen peliin mitenkään ja joka tapauksessa jää aika turhaksi (ellei sillä sitten ole myöhemmässä pelissä jotain merkitystä? Ei ainakaan ole näkynyt vielä.) Kun varsinainen peli alkaa, selitetään kaikki tarpeellinen kyllä niin kuin normaalistikin. Tavallaan käyt siis kaksi tutoriaalia läpi. Miinus merkki tästä on kuitenkin hyvin pieni sillä tuo nyt on aika pieni juttu ja on varmasti yksilölistä kokeeko alku turorialin tarpeelliseksi.

Tähän väliin on hyvä huomauttaa, että jostain syystä pelintekijät ovat tehneet sellaisen päätöksen, että pelaajalla ei voi olla kuin yksi tallennus kerrallaan. Eri hahmojen kokeilu ei siis ole ihan joustavaa. Toinen juttu, checkpointeihin ei kannata luottaa sillä ne saattavat olla monien tuntien päässä siitä mihin olet päätynyt, miehelläni kävi aika ikävä vahinko tämän takia. tallenna siis ahkerasti!

Pelaaminen vaatii ainakin omalla kohdallani jonkin verran totuttelua, sillä peli toimii aika eritavalla genren edeltäjiin verrattuna. Sanotaan nyt näin, että japanilainen ja Capcomilainen suunnittelu ja toteutus näkyy varsin reilusti. Homma voisi toimia yksinkertaisemminkin, mutta toisaalta erilaisiin käyttiksiin tottuneilla ihmisillä on varmasti toinen mielipide. Tämä onkin vain tottumis kysymys, pelin ohjaus toimii kuitenkin todella hyvin ja taistelu on erittäin mielekästä, varsinkin kun pääsee kiipeämään hirmujen niskaan ja mäskimään goblineita oikein kunnolla.

Dragon´s Dogman isoin ns. Oma juttu on Pawnit, eli päähahmon apurit. Pawnit ovat sotureita joita Arisen(joksi päähahmokin tulee) voi käyttää hyväkseen matkallaan. Voit jo hyvin aikaisessa aiheessa käydä Riftstonen kautta hakemassa ja vaihtamassa kanssasi kulkevia pawneja. Päähahmo saa kuitenkin matkalleen myös yhden pawnin jonka pelaaja saa suunnitella kuin oman hahmonsa ja tämä pawni on ainoa joka kehittyy päähahmon mukana. Kannattaa valita harkiten, sillä tätä pawnia ei voi muuttaa eikä uutta saa tehdä (ellei jossain paljon myöhemmin, mutta epäilen). Pawnin classiin voi kuitenkin vielä käsittääkseni vaikuttaa.

Levelit toimivat Dragon´s Dogmassa niin, että ne päivittyvät automaattisesti. Samalla kuitenkin keräät pisteitä joilla saat ostaa eri asetyyppeihin erikoisiskuja tai atribuutteihin augmentteja. Inneissä voi varastoida omia tavaroita ja ostaa taitoja, levätä ja asettaa taidot uudelleen niin usein kuin haluat. Myytäväksi tarkoitettua tavaraa kannattaa aina säilyttää innissä, sillä myyntitilassa ne tulevat kuitenkin näkyviin. Myös omalle pawnilleen kannattaa syytää tavaraa, sillä mitä vähemmän kannat, sitä nopeammin kuljet.

Dragon´s Dogmasta voisi jaaritella vielä vaikka kuinka paljon, mutta postaus on jo nyt hirvittävän pitkä. Lupaan kirjoittaa vol. 2:sen heti kun saan tarpeeksi lisää järkevää sanottavaa.  Lyhyesti:
Peli kannatta ostaa jos pitää fantasiasta ja rpg:stä, se toimii, on kaunista katsottavaa ja maailma pelissä on valtava joten tutkittava ei lopu ihan heti kesken. Olkoonkin perus fantsu juonellisesti, toteutus on onnistunut erinomaisesti. Paitsi alkumusiikki, älkää säikähtäkö sitä, se on kamala animemusapätkä jota ei toisteta myöhemmin, pelissä itsessään musiikki on hyvää ja aiheeseen sopivaa. Kenties joku Capcomin pomon siskon pojan bändi on halunnut julkisuutta, en tiedä.

Hyviä pelihetkiä.

I love your blog!

Hei! 

Tämän kertainen postaus ei liity blogini aiheeseen eli peleihin, vaan mukavaan blogi-tunnustukseen jonka sain Mikkoakin kiinnostaa- blogin Mikolta, kiitokset hänelle tästä hienosta kunniasta! Laittaisin hänen bloginsa listalle heti mutta pitäähän tämän palkinnon kiertää muillekin. Toinen blogini Kopioko on saanut vastaavan tunnustuksen aiemmin ja mielestäni nämä muiden blogaajien jakamat tunnustukset ovat todella hauska idea joilla kannustaa alan harrastajia kirjoittamaan ja samalla mainostaa omia lempi blogaajiaan. Valinnan vaikeus onkin ainoa huono puoli.

Tässä tunnustuksen vaiheet:

1. Kiitä linkin kera blokkaajaa, jolta sait tunnustuksen.

2. Anna tunnustus eteenpäin viidelle suosikkiblogillesi ja kerro heille siitä.

3. Kopioi tunnustuksen Post it -kuva ja liitä se blogiisi.

4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta vaikka se onkin kerrottu vain Post it -lapulla ja toivo, että lempiblokkaajasi jakavat sen eteenpäin.

 

 

Valitsen listan blogit sen perusteella kuinka kiinnostavia ne mielestäni ovat sisällöllisesti, omalaatuisuus ja taitava tyyli ovat muut kriteerit. Järjestys on sekava.

1. listaan kuuluu ainakin Pienellä rahalla maailmalle. Tämä blogi on todellakin erilainen ja itse olen hyötynyt kirjoittajan kokemuksista paljon, lisää tätä!

 

2. Haittalevy on todella kiinnostava blogi aiheenaan lukot, tiirikointi ja näiden toimintamekaniikkat. Selvästi alan ammattilaisen kirjoittama blogi on todella hyödyllinen tiirikka harrastajalle tai sellaiseksi aikovalle.

3. Huumemadon yöunet on hienoa luettavaa, runopainotteinen blogi on vanhan rakkaan ystäväni kirjoittama ja hänen taiteellinen luonteensa paistaa joka riviltä ja niiden välistä läpi.

4. Feenikslinnun laulu on myös ystävän pitämä blogi. Tämä melko uusi goottityyliin, klassiseen lauluun ja kuvataiteeseen painottuva blogi on myös massasta erottuva ja hauska seurata.

5. Älä enää lyö kertoo ikävävästä mutta äärimmäisen tärkeästä asiasta: Koulukiusaamisesta. Rohkea aihe, lisää lukijoita tänne.

 

 

Koetin valita listaani erilaisia blogeja ja mielestäni onnistuin melko hyvin. Kannattaa tsekata kaikki ja ryhtyä lukemaan jos hitusenkin kiinnostaa, se rohkaisee aina blogaajaa kirjoittamaan enemmän, useammin ja paremmin. 

 

 

Puolenkuunpelit ja kesätekemiset.

Syksy on alkanut ja aurinko lakkaa pikkuhiljaa paistamasta tv- ja tietokoneruuduillemme. Jes!
Kesällä ei tullut paljoa kirjoiteltua Pelikaappiin sillä käteisvarantomme ovat olleet niin niukat, että uusia pelejä ei ole kyetty ostamaan. Kuvitelkaa tuskani. Kesästä useita kymmeniä tunteja on kulunut Skyrimin uudelleen koluamiseen ja The Sims3:sen tahkoamiseen. The Sims on muuten aika koukuttava nukkekotileikki enkä häpeä sanoa, että fanitan tuottetta ihan kybällä (kyllä, kybällä). Ja tähän väliin The Simsistä puhuttaessa nimenomaan tuote on oiva sana, sillä en laskisi sitä muuta kuin nimellisesti peliksi, vaan ennemmin interaktiiviseksi virtuaalileluksi. Leikin siis puolet kesästä kotia. Se siitä.

Varsinainen asiani koskee lähinnä Tampereen seudulla vaikuttavia pelaajia, sillä viime viikolla avattiin Tampereen keskustaan uusi Puolenkuunpelit- kauppa! Sopiiko sanoa, että vihdoin? Tampereen peliskene on ollut äärimmäisen kuivaa viimeiset pari vuotta ja Fantasiapelit on menettänyt rope- otettaan merkittävästi lautapelien, mangan yms. vallatessa hyllytilaa. Lisäksi Fantsulla on ollut koko ajan rope-monopoli kaupungissamme joten hintataso ja valikoima on ollut yksipuolista. Saamme nähdä millaisen vastaiskun rakas vanha Fantsu antaa PKP:lle. Toivottavasti kilpailu tuo pelikaupoille diversiteettiä eikä aiheuta konkurssia kenellekään.


Puolenkuunpelit järjesti huikean hienot avajaiset viime lauantaina. Kävin mieheni kanssa katselemassa kun mm. Boba Fett ja pari Stormtrooperia veti yhteisvoimin väkeä ulkoa sisätiloihin kahville ja ostoksille. Tupa oli kirjamellisesti täynnä, hyvä kun pääsi liikkumaan hyllyltä toiselle. Puolenkuunpelit avasi keskustorin alapuolelle oikean nörttiluolan. Mitään ei puutu. Ja jos jotakin kuitenkin puuttuu, sitä kuulemma hankitaan pyynnöstä ja valikoimaa päivitetään asiakaskunnan toiveiden mukaan joten kannattaa kassalla sanoa jos jotakin tiettyä kaipaa.

 

Menkäähän kaikki käymään ja ihastelemaan ellette ole vielä jostain järjettömästä syystä kerenneet. Mutta älkää unohtako fantsua.


Koetan saada Pelikaappia päivitettyä nyt useammin, vaikka uusi kouluni viekin tulevaisuudessa aikaa(minusta tulee ehkä datanomi, jee!). Enemmän on kuitenkin kyse siitä, saammeko rahaa uusiin peleihin joista pauhata. Lahjoituksia otetaan vastaan. Hyvää pimenevää syksyä.