Suomen Pelimuseo Tampereelle

Hei kaikki!
Lyhyt ilmoitusluontoinen postaus tällä kertaa oikein hyvän asian puolesta! Osa on varmaan jo kuullutkin, että Tampereelle ollaan suunnittelemassa ensimmäistä oikeaa Suomen Pelimuseota. Projekti on teemaan sopivasti joukkorahoitteinen, rahoituskampanja alkoi tänään ja jo nyt on saatu 10% vaadittavasta summasta kasaan. Rahoitus toimii niin, että pienimmillään laitat 10 euroa kassaan ja saat ennakkolipun jolla pääsee katsomaan museota ennen virallisia avajaisia, rahat saa takaisin, mikäli projekti ei toteudukaan(=rahaa ei saada riittävästi). Kickstarter meiningillä rahoitusvaihtoehtoja löytyy eritasoisia. Itse ostin kaksi ennakkolippua samantien, laittakaahan kaikki kiinnostuneet ja kynnelle kykenevät oma panos kasaan niin saadaan yksi suuri askel pelien siirtymisestä suuremman ja validimman kulttuuri-ilmiön suuntaan! Kaikki mukaan!

Lisää tietoa kuvan takaa!

Bloodborne on täällä!

Heippa!
Tällä kertaa aivan lyhyt hype-päivitys, sillä Bloodborne ilmestyi tänään tänne jorpakon taaksekin! Kävin heti koulusta päästyäni hakemassa ennakkovaratun Collector's Editionin ja vähän teemaan sopivaa nautittavaa.

Bloodborne oli itseasiassa SE syy miksi meille tuli PS4 Xbox Onen sijasta. Muuten fiilikset laitteita kohtaan olivat tasapuolisen neutraalit, mutta PS4 voitti lopulta kirkkaasti pelivalikoimallaan. Bloodbornelta odotan toiminnallista ja jännittävää kauhuropea joka varmaan koukauttaa tehokkaasti. Pelin maailma on upea(mitä sitä on trailereiden ja demon kautta nähnyt) ja mielikuvitusta ja uteliaisuutta kutkuttava. Hahmon luonnissa on mistä valita ja aseitakin on sopiva keko erityyppisiä. Jää mietittäväksi kuinka pelivuorot saadaan jaettua reilusti... Täytyy silti myöntää, että hypetyksen määrä täällä kotona ja mediassa on ollut sen sorttista, että alkoi toisaalta vähän pelottamaan, että mitä jos se ei olekaan niin hyvä? Mitä jos tässä käykin niin kuin monen muun superhypetystä aiheuttaneen pelin kanssa? Vaaraa ei todellisuudessa pitäisi olla olemassa, sillä pelin suunnittelijalla (Miyazaki) on ilmeisesti ollut Bloodborne mielessään jo hyvän tovin, eli ajatus on saanut muhia pitkään. Toinen syy joka rauhoittaa skeptistä mieltä on se, että Bloodbornen tiimi halusin nimenomaan irtautua souls-sarjan nousujohteisesta "Triple A" meiningistä, jotta saisi tehdä pelin juuri sellaiseksi kuin se on ajateltu ilman liiallista ulkopuolista painetta. Katsotaan missä vaiheessa pääsen takaisin näppiksen ääreen ja mitä sanottavaa silloin on. Let the hunt begin!

Muutama ajatus DA Inquisitionista ja muuta pientä pureskeltavaa

Hei peli-ihmiset, lyhyt päivitys tiedossa!
Tuli hankittua Dragon Age Inquisition pari viikkoa sitten vaikka kauhistuttikin, että minkälainen möykky sieltä paljastuu. Alkuasetelmaa en lähde selostamaan tällä kertaa, enkä juonta muutenkaan koska kanssa se on varmasti suurimmalle osalle jo tuttu. Vaikka koulun käynti hidastaa pelailua, niin noin 30 tunnin jälkeen on jo vähän kärryillä meiningistä. Laajempaa tarinaa en voi tällä kokemuksella lähteä kertomaan, mutta omia mietteitä tähän asti on kuitenkin muodostunut. Ensimmäiseksi huomasin, että np-hahmot (companionit ym.) on jumalten kiitos paljon paremmin tehty kuin kauheassa DA kakkosessa. Vaikka huonoja puolia aina löytyy,  niin nyt hahmot eivät ole enää aivan paperinohuita tai rasittavia. Hahmot ovat jopa kiinnostavia! Tässä asiassa askel osui paremmalle polulle. Myös se, että hahmon rodun saa taas valita, on kiva juttu. Hahmonluonnin toteutus ei vain ollut kummoinen, itseasiassa aika köyhä kun pidempään tutkaili. Tekemistähän Inquisitioniin luvattiin oikein suuri tuntimäärä, mutta itselläni kärähti käpy turhaan lisätouhuun joka on niin sekavasti kyhätty ja selvästi lisätuntien takia kasattu, että ei vaan jaksa. Grafiikka bugaa ainakin x-box 360:llä laittoman paljon ja tämä pilaa tunnelmaa monissa videopätkissä. Myös audio puoli bugailee ja aiheuttaa Twin Peaks henkistä täysin tulkitsematonta äänipuuroa, kannattaa siis pitää tekstit päällä. Äänet on muutenkin huonosti tehty. Esim. tilanne: Metsikössä taistelee muutama parin hegen porukkaa etäällä toisistaan, mutta pelissä soi ison taistelun äänet. Koitin etsiä, että missä se iso sota oikein on, eipä löytynyt. Jos taas jotain hyvää, niin muutama oikein hyvä musiikkikappale on onnistuttu säveltämään ja tunnela on pääosin onnistunut. Lisää pettymystä tuotti tylsä ja paikoin sekava alku, joka tosin paranee noin kymmenen pelitunnin jälkeen, riippuu kuinka paljon lisätehtäviä haluaa tehdä. Itse suosittelen, että rullailee ensimmäiset tunnit vikkelästi, tekemistä kyllä riittää alun jälkeenkin. Vaikka pelikaappi-vihossani onkin reilusti enemmän tavaraa "huonoa" kuin "hyvää" sivulla, on peli jaksanut kiinnostaa ja voin sitä DA:sta muuten pitäville suositella. Kannattaa tosin ostaa PC:lle jos on hyvä kone, saa modeilla graffat yms. kuntoon. En kuitenkaan maksaisi täyttä hintaa, koska peli on ainakin teknisesti ihan selvästi keskeneräinen/ rikki.

Lisää ihmeteltävää on pian tulossa, sillä vihdoin meille on tulossa PS 4 ja sen kyljessä The Order 1886 joka on saanut arvioita vähän laidasta laitaan. Souls- sarjan tekijöiden uusi ja odotettu Bloodborne collector's edition on ennakkotilattu ja siihenkin päästään  parin viikon päästä syventymään. Koetan saada ainakin Bloodbornesta jonkinlaisen ensi-fiilistelyn kirjoitettua ja jos aikaa riittää, myös PS4 tunnelmia jo aikaisemmin. Hyviä pelihetkiä kaikille!

Siis nainen joka pelaa?

Tämän kertainen otsikko voi kuulostaa hiukan tyhmältä, mutta vielä tyhmemmältä tuo kuulostaa oikean ihmisen suusta kuultuna. Kyllä, tätä kuulee vieläkin hämmentävän usein vaikka eletään 2010- luvulla. Naisten osuus pelaajista kasvaa jatkuvasti, joidenkin kyselyiden mukaan tilanne on 50/50, mutta en ole varma mitä pelejä tähän kyselyyn on otettu mukaan. Eikö ole siis aika erikoista, että tänä päivänä edelleen uuteen (mies puoliseen)peliharrastajaan tutustuessa saa parhaillaan vastaansa loksahtaneen leuan ja pullahtaneet silmät kertoessaan harrastuksistaan? Tämä ilmiö ei ole edes mitenkään ikärajoitteista, vaan varsin nuorten miestenkin mielestä voi olla todella mystistä tavata nainen joka jakaa mielenkiinnon kohteet. En tiedä liikkuvatko/pelaavatko nykypäivän nuoret miehet liian homogeenisessä seurassa jossa ajatus naispelaajista on siten outo ja kaukainen. Itse olen ihan lapsesta asti hengannut melko heterogeenisessä joukossa, tyttöjä ja poikia on ollut aina suunnilleen yhtä paljon eikä ole ollut sen enempää poikien kuin tyttöjenkään juttu harrastaa videopelejä. Nähtävästi kuitenkin iso osa video- ja roolipeli harrastajista elää jotenkin eristetyssä tilassa toiseen sukupuoleen nähden ja voi oudoksua vastakkaisen sukupuolen edustajaa.

Olen kuullut myös enemmän kuin tarpeeksi tapauksia, joissa naispuolinen pelifani saa alentavia kommentteja esim. pelipaidan pitämisen johdosta. "Et varmaan ole edes pelannut tuota" tai "osaatko muka oikeasti pelata?" siis mitä? Miksi tyttö tai nainen ei voisi pelata ihan siinä missä pojat tai miehetkin? Onneksi on ihan valtava osa pelaajia jotka eivät tee noin lapsellista eroa miehen ja naisen välille, ainakaan perustavalla tavalla. Tokihan mies on mies ja nainen on nainen, ei sitäkään voi kieltää. Mutta sen voi, että mies tai nainen olisi sukupuolensa takia huonompi jossakin tai, että sukupuoli jotenkin fundamentaalisella tavalla määrittää mielenkiinnon kohteet. Ei nimittäin enää meidän maailmassamme, jossa vihdoin on sisäistetty suurilta osin feministinen ajatus siitä, että sukupuoli ei huononna tai paranna ketään, eikä tee toisesta automaattisesti pätevämpää missään. Harmillisesti jotkut tytöt ja naiset ylläpitävät ihmeellistä "hot gamer girl" imagoa joka pahentaa asiaa entisestään.

Eniten tämä ihmeellinen erottelu harmittaa sen heijastuessa itse peleihin, jotka valitettavasti suurimmalta osalta on kuvattu miesnäkökulmasta. Ei sillä että miesnäkökulma olisi jotenkin huono, olisi vain puhtaasti reilua, että pelit (tai niiden tekijät)ottaisivat huomioon myös sen toisen 50%:n odotukset ja toiveet eikä ruttaisi niitä kasan alimmaiseksi. Edelliseen syyllistyy toki myös elokuvat, kirjat yms. mutta koska näillä aloilla on nykyään runsaasti naispuolisia tekijöitä (huomattavasti enemmän kuin pelien parissa) on kuilu kaventunut jo jonkin verran. Pelialaa pidetään yleisesti tulevaisuuden alana, miksi se siis alistuu näin vanhanaikaisten ja auttamatta eilispäiväisten konventioiden ohjaamaksi? Milloin oikea tasa-arvo yltää myös meidän kaikkien rakastaman harrastuksen pariin? Koko ala saisi huikeasti nostetta ja lisää aineksia, jos se avartaisi katsettaan hiukan lisää. Näin ollen kannustankin kaikkia omakohtaisesti pitämään silmänsä auki ja mahdollisuuksien mukaan vaikuttamaan pienillä tai isoilla tavoilla alan tulevaisuuteen.

Vuodenvaihteen pelailut ja kuulumiset

Hei peli-ihmiset ja hyvää alkanutta vuotta!
Kuten aikaisemmin arvelinkin, en ole ehtinyt koulun ohella paljoa kirjoittelemaan. Blogi ei kuitenkaan lopu tähän, päivitykset vain tulevat hitaammin... Kuka olisi uskonut, että yliopisto vie näin paljon aikaa? Varsinaisia peli-esittelyjä teen aina kun saan aikaa pelata riittävästi jotakin mainitsemisen arvoista, muutoin koetan pitää blogia yllä yleispätevämmällä jauhamisella johon tarvitaan vähemmän materiaalia spesifeistä aiheista.

The Sims 4:sta hehkutin jo kauan sitten, kun pelin tekemisestä oli vasta tiedotettu julkisesti. Silloin en osannut odottaa kuinka paljon ja kuinka hyviä muutoksia sarjaan saataisiin aikaan. Jotkut ovat valittaneet sisällön puutteesta, mutta mielestäni The Sims 4 on paljon parempi kuin The Sims 3 aikanaan. Peli rakennettiin melko lailla kokonaan uusiksi ja siksi se toimii nyt oikeasti hyvin ja jouhevasti(suunnilleen kaikki Sims-fanit varmaan tietävät mistä puhun). Lisäksi Simit ovat luvatusti paljon elävämpiä ja niiden touhuja on hauskempi seurata. Arjen perustoiminnot etenevät sujuvasti, hahmojen nukkuessa kelaus on todella nopea, sosiaaliset suhteet ovat monipuolisemmin rakennettavissa ja simien henkinen puoli kehittyy pelin myötä, mikä tuo uuden sukupolven elämäsimulaatioon kauan kaivattua dynaamisuutta. Totta kai huonojakin puolia löytyy, mutta ne ovat aika marginaalisia. Henk. koht. en ole ollut kovin innoissani hahmonluontiohjelmasta vaikka se ihan hauska onkin. Eniten yleisöä on harmittanut karsittu versio johon luonnollisesti tulee paljon maksullisia lisäosia, mutta näin oli aiemmankin version kanssa. Ainahan isoa yhtiötä saa vähän syyttää rahastuksesta, mutta tällä kertaa meille sentään tarjottiin ehjä peli.

Diablo III Oli minulle ehkä isoin positiivinen yllätys viime vuonna. Sarjan aiemmat pelit eivät ole löytäneet tietään pelikirjastooni, mutta onneksi parempi puoliskoni esitteli konseptin minulle tarkemmin. Diablo III on yksi viihdyttävimmistä fantasia hack & slash peleistä mitä olen koskaan pelannut! Etenkin co-op on todella hauskaa. Missään pelissä tähän asti ei ole kaverin kanssa pelaaminen toteutettu yhtä hyvin, tai ainakaan en ole itse aiemmin vastaavaan törmännyt. Kahdestaan juonta läpi kahlatessa ei juurikaan tule "kakkos" pelaajalle ulkopuolinen olo, harvoja videoklippejä lukuunottamatta. Uskon, että tämä on monelle lukijalle jo tuttu peli entuudestaan, mutta niille jotka eivät ole kokeilleet, suosittelen lämpimästi. Tämä aukeaa kyllä hyvin myös vähemmän kokeneelle pelaajalle, joten jos kaverin tai puolison haluaa tutustuttaa tähän pelityyppiin, uskon että Diablo III:sta on hyvä lähteä. Varoituksen sana kuitenkin: Meillä on kerta jos toinenkin käynyt niin, että jää jotain muita asioita hoitamatta, kun pitää koluta "vielä yksi" alue läpi. Kuvan takaa lisää infoa pelistä sitä kaipaaville.

Joulukuussa ilmestyi legendaarisen Ace Attorney- pelissarjan trilogia paranneltuna versiona 3DS:lle. Tämä oli yksi lempi joululahjoistani, sillä olen odotellut vastaavaa pakettia jo jonkin aikaa. Olen vasta ensimmäisessä osassa, mutta voin jo päätellä, että tulen pelaamaan koko sarjan spin-off peleineen läpi tulevaisuudessa. Teille, jotka ette sarjaa vielä tunne; kyseessä on puzzle peli jossa puolustusasianajaja Phoenix Wright kumppaneineen selvittää mitä erilaisimpia tapauksia, joiden seasta löytyy joskus jopa naurettavia juttuja ja hahmoja. Tylsää siis ei ainakaan pitäisi pelatessa tulla. Kriittisimpien pelaajien kannattaa muistaa, että sarja ei perustu oikeaan maailmaan, joten lakikäytännöt voivat tuntua paikoin varsin kummallisilta. Pieniä epäloogisuuksia pelissä on tullut vastaan, mutta kokonaisuus on todella hauska ja se vie kyllä mennessään. Kuvan takaa löytyy jälleen lisää tietoa.

Näiden uusien/vanhojen mainioiden pelien lisäksi olen kolunnut Fallout 3:sta ja New Vegasia läpi ties kuinka monennen kerran sen suuremmin kyllästymättä. Kuitenkin alkaa jo sen suuntaisesti nipistellä pelisormia, että yhteen lempi pelisarjoistani voisi alkaa jo tulla jatkoa. Ja eiköhän sitä ole pian tulossakin, mutta sitä odotellessa hyvää pelivuotta 2015!

Esittelyssä Edna & Harvey: The Breakout

Alkuun jälleen pahoittelut venähtäneestä kirjoitusvälistä, koulu on keksinyt vaatia roiman osan ajastani! Viimeaikoina olen aina mahdollisuuden tullen pelaillut otsikon mukaista peliä jonka ostin taannoin tarjouksella. Aluksi katselin pää vinossa pelin ulkoasua, joka on kieltämättä varsin hilpeä ja omalaatuinen. Jos olisin antanut pelkän nopean ensivaikutelman hallita, en ehkä olisi ostanut tätä peliä. Tarkemman syynäyksen tuloksena huomasin kuitenkin, että tässä on oltava sitä jotakin. Lisäksi tällaiset pulmanratkonta-naksuttelut ovat viimeaikoina viihdyttäneet minua joten päätin kokeilla. Nyt esittelenkin pelin lyhyesti, enkä tälläkään kertaa selosta juonta kauheammin, etten spoilaa peliä kenellekään.

Edna and Harvey: The Breakout on saksalaisen Daedalic Entertainmentin tuotoksia ja samaan sarjaan kuuluu myös Edna and Harvey: Harvey´s new eyes. Peli toimii naksuttelupohjalta ja sisältää runsaasti eritasoisia ja tyylisiä pulmia joita ratkomalla päästään etenemään juonessa. Ulkoasultaan ja taiteeltaan peli poikkeaa valtavirrasta reippaasti. Outo tyyli saattaa joillakin hangata vastakarvaan mutta kun erikoisuuteen tottuu, se on oikeastaan aika nerokas. Hahmot ovat sarjakuvamaisen karikatyyrimäisiä sekä ulkoisilta, että sisäisiltä ominaisuuksiltaan. Mustaa huumoria viljellään pitkin peliä ja aiheet ovat paikoitellen itseasiassa aika rankkoja, lisäksi lapsekas ulkoasu antaa niille erikoisen kontekstin.



Päähahmo Edna ja hänen ystävänsä Harvey(puhuva pehmolelukani) asuvat mielisairaalan pehmustetussa huoneessa ja ensimmäinen tehtävä onkin keksiä pakoreitti tuosta kurjasta kopista. Ednalla on Harveyn kautta erikoinen kyky päästä tutkimaan menneisyyttään(=muistojaan) joka tuntuu muutoin olevan tavoittamattomissa, sillä Ednan muistia yritetään jostakin syystä tasaisin väliajoin pyyhkiä puhtaaksi. Nämä muistelot eroavat muusta pelistä ja niiden aikana pelityylikin on hieman erilainen mm. niin, että Harveytakin pääsee ohjailemaan. Yleensä nämä flashback- hetket opettavat tai kertovat Ednalle jotakin olennaista joka autaa etenemisessä. Luonnollisesti Edna haluaa vapauteen ja lähtee selvittämään miten päästä pois, samalla hän haluaa saada selville miksi hänen muistiaan sormeillaan jatkuvasti. Edna tutustuu seikkailunsa aikana toinen toistaan erikoisempiin hekilöihin ja saa pikkuhiljaa selville enemmän menneisyydestään ja siitä, miksi hän on joutunut mielisairaalaan. Harvey pitää Ednalle seuraa ja kommentoi tämän tekemisiä aika ajoin. 


Pelimekaniikka on yksinkertainen, niin kuin naksuttelupeleissä voi olettaakin olevan. Ympäristössä liikutaan hiiren avulla, oikeassa alalaidassa on tavara-lista ja vasemmassa toimintorivi. Toimintoja on neljä erilaista: Look at(katso), Pick up(ota/poimi), talk to(juttele) sekä use(käytä). Idea on yksinkertaisesti se, että haluttu toiminta valitaan ensin klikkaamalla, sitten toiminto suoritetaan halutulle kohteelle. Esim. Naksauta "talk to" painiketta ja sen jälkeen jotakin esinettä, ja Edna kommentoi sitä tai juttelee sen kanssa. "Use" napilla voi sekä yhdistellä esineitä keskenään, että antaa niitä muille. Pulmat vaativat paikoin erikoisiakin esinekombinaatioita. Tässä kohtaa kannattaa muistaa, että päähahmo on lievästi pimeä, joten "hullun" rooliin samaistuminen voi tuottaa tulosta. Pelin idea selviää yksinkertaisesti kokeilemalla, varsinaista tutoriaaliakaan ei ole, eikä sitä toisaalta tarvitakaan. Pahan paikan tullen googlatkaa läpipeluuopas avuksenne, sillä vaikka peli näyttää lapsekkaalta, sen vaikeustaso ei sitä ole. Pulmat eivät kuitenkaan ole mahdottomia ja miltein kaiken saa kyllä selvitettyä jos vain on kärsivällinen (itsehän en sitä ole, joten apuja tulee joskus vilkaistua). 

Edna and Harvey: The Breakout on mielestäni onnistunut osoitus siitä, että joskus kannattaa lähteä rohkeasti omille poluilleen taiteen ja huumorin kansa, sillä ne ovat ehkä pelin parhaat puolet. Pulmatkin ovat pääosin järkeen(järjettömyyteen?) käyviä ja nokkelia, ja hahmot sillä kuuluisalla hyvällä tavalla persoonallisia. Juurikaan pahaa sanottavaa en keksi, ellei sitten sitä lasketa, että välillä saattaa tuntee itsensä (allekirjoittanut ainakin) ääliöksi hullujen ajatuksenjuoksun keskellä.

Kauhuklassikko Dark Fall: The Journal

Vuonna 2002-2003 ilmestynyt Dark Fall: The Journal on oikea vanhanajan naksuttelu-puzzle-kauhu peli. Peli on tehty Macromedia softalla joten se toimii vähän eritavalla kuin tavalliset pelit. Merkittävin ero pelaamisen kannalta lienee se, että peli tallennetaan tekstitiedostona koneelle. Kenties tärkein asia huomioida pelissä etenemien kannalta jo alkuvaiheessa on muistaa pitää jonkinlaisia muistiinpanoja etenemisestä(lähinnä puzzleista), tämä peli ei nimittäin pitele pelaajaa kädestä tässä asiassa. Itse pidän edellä mainitusta elementistä, sillä se tuo peliin lisää tunnelmaa ja aitoutta. Dark Fall ei ole kamalan pitkä, itselläni kesti noin 8 tuntia päästä juoni läpi, mutta joku nokkelampi saattaa edetä nopeamminkin. Tästä syystä tuo muistiinpanojen pitäminen ei pitäisi käydä kamalan vaativaksi kenellekään, itselläni täyttyi ehkä yksi A5 sivu koko pelistä. Mikäli muistiinpanojen pitäminen kuitenkin tuntuu liian työläältä tai muuten tarvitsee apua etenemisessä niin kannattaa pitää walkthrough käsillä. Mutta älkää ihmeessä spoilatko yllätyksiä itseltänne!


Dark Fall: The Journal alkaa videosta jossa selviää, että pelaajan veli on joutunut ongelmiin ja, että asiaan liittyy jotakin hyvin mysteeristä. Pelaajaa pyydetään lähtemään paikalle auttamaan. En lähde selittämään pelin juonikuvioita kovin paljoa, sillä se voisi pilata muiden pelikokemuksen. Intron katsottuani olin ainakin itse siinä määrin myyty, että melkein pelkästään sen peruteella ostin pelin jatko-osineen Steamista, josta sen saakin edullisesti.






Peli on tunnelmaltaan jotakin Lovecraftin tarinoiden ja Silent Hill- pelien välimaastosta. Pelaaja päätyy hylätylle Dowerton Station nimiselle juna-asemalle jonka yhteydessä on pieni hotelli. Ihmisiä ei näy missään ja monissa paikoissa näyttää siltä, kuin sieltä oltaisiin vain kadottu yhtäkkiä. Sieltä täältä löytyy päiväkirjoja, tietokoneita, kämmenmikroja yms. joita lukemalla pääsee paremmin perille siitä, mitä on tapahtunut. Vaikka pelin läpäisyn kannalta ei ole välttämätöntä lukea kaikkea tarjolla olevaa materiaalia, kannattaa ne kuitenkin käydä läpi sillä ne ovat olennaisessa osassa juonen seuraamisen kannalta. Itse ainakin pidin edellä mainittuja hyvin toteutettuina ja mielenkiintoisina. Luettava materiaali toi myös sellaisen tunteen, että seuraa "oikeita" tapahtumia pelkän pelin sijaan. Omalle kohdalleni tuli ainakin pari kohtaa joihin jäin jumiin, sillä puzzlet Dark Fallissa ovat mukavan haastavia, ja jotkut ovat tietenkin yhteydessä toisiina. On virkistävää pelata peliä jonka arvoitukset ja salaisuudet vaativat vähän enemmän aivotyötä. Jos kuitenkin jumiutuu aivan täysin kannattaa apua hakea aiemmin linkatusta läpipeluu- oppaasta.

Grafiikan rosoisuus ja synkkä juna-asema miljöö ovat omiaan kauhupelille. Naksuttelu puzzleilu sopii myös pelin henkeen mainiosti. Kannattaa muuten tarkistaa tutkittava alue aina huolellisesti, sillä tärkeitä tavaroita tai muita yksityikohtia voi jäädä helposti huomaamatta. Kannattaa myös aina palata aiemmin tutkittuihin paikkoihin jos ei meinaa päästä eteenpäin. Peli on tässä suhteessa aika realistisesti toteutettu. Juoni on melko yksinkertainen mutta varsin kiinnostava seurata. Kauhu tunnelma iskee varmasti parhaiten niihin pelaajiin, jotka jollain tasolla uskovat yliluonnolliseen, mutta meille skeptisillekin pelaajille juoni on silti jännittävä ja koukuttava.

Mikäli pidät puzzleista ja kauhusta, kannattaa ehdottomasti kokeilla!