Myyttejä tyttöpelaajista, faktaa ja fiktiota

 Hei pelikansa!

Tänään aion kirjoittaa aiheesta joka on tympinyt minua jo hirveän pitkään. Olen filosofinen luonne joten pohdin asioita paljon. Tämän lisäksi olen feministi, niin kuin meidän kaikkien kuuluisi olla ja koska edustan "gamertyttöjä" olen hirmuisen suivaantunut netin levittämästä aivan väärästä kuvasta meitä tyttö-pelaajia kohtaan. Riveiltä ja niiden välistä näkyy varmasti ärsyyntyneen kirjoittajan tunnelataus mutta olkaa hyvät älkääkä pitäkö sitä uhkaavana tai vähätelkö sitä. Tästä lähtee.


 
  Ensimmäinen ja jostain syystä näkyvin versio gamertytöstä on huoramaisesti elehtivä lähes tai kokonaan alaston tyttö joka esittelee ohjaimia vartalollaan tai fallisesti kasvojen lähistöllä.
Toinen vaihtoehto on pyllistellä peliaiheisten pikkuhousujen kanssa kameralle. Tytöille ja naisille luodaan jo mainstream kulttuurin kautta hirveät ulkonäköpaineet ja nyt niitä levitetään tällekin alalle? MIKSI? No miehiä vartenhan nämä kuvat lähinnä ovat olemassa, selvästi. "katso kuinka kuuma kissa, ehkä hän haluaisi pelata kanssasi". Minkä takia jokaisessa asiassa naisten täytyisi esiintyä seksikkäänä? Onko maailma todellä NÄIN vääritynyt? Tunnen useita pelityttöjä, jotka ovat nättejä/kauniita, mutta jotka pelaavat pelejään villasukat jalassa löysään huppariin kietoutuneena, niin kuin miehetkin ja niin minäkin teen. Pelaaminen on rentouttavaa ja mukavaa puuhaa, harrastus jossa ei tarvitse esittää muuta kuin on. Paitsi nyt näköjään tarvitsee. On pakko todistaa maailmalle, että olen tyttö ja pelaan ja näytän seksikkäältä kun pelaan. Kuka pelaa korkokengissä ja alusvaatteissa? En minä ainakaan. Eikä kaverinikaan.

Toinen versio onkin tunnetumpi mutta onneksi vähitellen muuttuva käsitys siitä, että pelaava tyttö on ruma tai ainakin läski. Totta kai on erinäköisiä ja ylipainoisiakin pelaajia tytöissä ja pojissa yhtälailla, mutta tämän kuvan viljely yleistävässä mielessä on epäreilua. Tätä samaahan tehdään miehillekin, jos mies pelaa, hänen on oltava aknenaamainen haiseva luuseri. Ja vaikka toinen olisi minkä näköinen, ei siitä pitäisi tehdä  numeroa. Tämäkin kuva on onneksi väistymässä taka-alalle pelien tullessa suuren yleisön huviksi. Aina kuitenkin vähemmistöä pitää mollata, tällä hetkellä tyttöjä on peliharrastuksissa vielä vähemmän joten alistetaan heitä. Haukutaan rumiksi tai väännetään seksiobjekti-muottiin. Mikä ihmisiä vaivaa? Miksi, kun googlaan "gamer girl" suurin osa kuvista on pornoa tai lihavuutta? väliin löytyy onneksi muutamia  kuvia tavanomaisista pelaajatytöistä.

Kolmas mutta onneksi nykyään melko vähän levitetty kuva on se, että gamer tytöt eivät oikeasti osaa. He ovat noobeja ja pelaavat vain söpöjä pelejä, eivät pärjää esim. Halossa tai eivät ymmärrä roolipelien mekaniikkaa. Saati, että osaisivat asentaa tai korjata laitteita ilman miehistä apua. Onneksi tähän käsitykseen ei usko (kai) niin moni. Meidän taloudessa se olen minä joka asentaa aina elektroniikan ja katson mikä vika tietokoneeseen on tullut. Ei tämä tee miehestäni yhtään vähemmän miehekästä tai minusta vastaavasti vähemmän naisellista. Minä vain osaan jotkut asiat ja hän jotkut toiset. Kuvittelemme, että sivistyneessä maailmassamme tasa-arvoisuus on pelkästään lisääntynyt, mutta jos asiaa tarkkailee niin huomaa, että epätasa-arvo on vain saanut uusia muotoja. Mainokset, tv-ohjelmat, netti... kaikki pursuaa ihmeellisiä nais-ja miesihanteita ja outoja vääristyneitä käsityksiä siitä mikä on normaalia ja oikein. Usein nuo mielikuvat on taitavasti maskeerattu joksikin muuksi, mutta jos katselee ympärilleen kriittisellä silmällä voi huomata, kuinka vääristyneitä kuvia maailmalle annetaan naisista ja miehistä yleensä ja spesifimmällä tasolla.

Toivonkin, että tällaiset halventavat ja tyhmentävät käsitykset kaikkoaisivat ihmisten mielistä ja sitä kautta myös netistä. Kun googlaan "gamer girl" en halua nähdä mitään yläpuolella listatuista. Haluan nähdä jotain tällaista:

Näitäkin kuvia löytyy, mutta hetki kesti löytää näitä todennäköisesti tilastollisesti tavallisempia tyttöpelaajia. Totta kai meitä löytyy laidasta laitaan eri näköisiä ja tyylisiä mutta jotain pientä ääripään ryhmää ei pidä yleistää.

Jokainen voi tehdä osansa tässä IRL taistelussa ja toivon, että jokainen tuomitsee tyttö (ja poika) pelaajista levitetyt väärät käsitykset ja auttaa tuomaan esille sitä todellista, olemassaolevaa pelaavaa porukkaa joka ansaitsee kunnioituksen omana itsenään siinä missä muutkin.
Kiitos.

Naamiaisten maailmassa

Heipä hei!

Suunnittelen juuri Vampire the masquerade (pen&paper) peliin hahmoa, ajattelin tehdä ensimmäistä kertaa Toreador-hahmon joka olisi kenties vampyyrimaailman yksityisetsivä. Toreador verilinjan edustajat ovat yleensä hollywood vampyyriä lähimpänä; he ovat kauniita, karismaattisia ja taiteellisia. Tosin heikkous taiteita ja kauneutta kohtaan saattaa esiintyä groteskina ja kieroutuneena maailman/elämän käsityksenä heidän maailmassaan ja joskus jopa koitua kohtaloksi.

Yleensä olen pelannut mieluummin sekopäistä ennaltanäkijää eli Malkaviania tai eläimellistä saalistajaa, Gangrelia. Joskus olen pelannut myös Brujah verilinjaa, eräs hahmoni oli pieni ja pippurinen latinon tyttö joka kuului motoristi jengiin. Aika tyypillinen Brujah mutta hauska pelata.

Olemme käyttäneet masquerade-kirjaa aika vähän verrattuna uudempaan laitokseen, Vampire the requiemiin. Pidän kuitenkin vanhemman kirjan yksinkertaisuudesta ja selkeydestä. Requiemissa tulee verilinjoija niin hirveä määrä, että niitä on vaikeata muistaa ulkoa. Ja harmillisesti Masqueradesta tuttu verilinja Tremere, verimaagi on pudotettu uudessa kirjassa pois.
Löysin tuon vanhan kirjan huutonetistä pari vuotta sitten, joku tyttö myi sitä pois exänsä kamoista. Mahtoi olla exä tyytyväinen. Minä ainakin olin sillä sain kirjan todella halvalla, myyjä kun ei tiennyt kirjan olevan jo melko harvinainen löytö.

Masqueradestahan on olemassa myös pc-peli. Löysin kyseisen pelin myös huutonetistä melko edullisesti ja pidän siitä todella. Harmi vain, että nykyinen koneemme ei pyöritä peliä niin saumattomasti kuin voisi. En ole pelannut peliä edes puoleenväliin asti ja tämä tuntuukin olevan minulle jokin ikuisuusprojekti. Toivoisin, että vampire sarjasta tehtäisiin uusi peli joka hyödyntäisi nykyaikaista konsolipeli osaamista. Olisi hienoa pelata about kirjan säännöillä ja saada tehdä aivan oma hahmo alusta loppuun. Tämän urakan uskaltaisin antaa kenties mieluiten Bethesdalle. Bioware on nykyään niin pelottava firma, että se voisi jopa pilata pelin idean rahan toivossa, en tiedä. Tällaiselle konsolipelille löytyisi kuitenkin varmasti tilausta, toivon, että joku tarttuu työhön.

Fallout my love

Iski pitkästä aikaa kunnon New Vegas kärpänen!

En ole kuukausiin pelannut Falloutteja vaan olen pyörinyt fantsumaailmoissa, mutta viime viikolla iski kamala fallout himo ja päätin vihdoin pelata New Vegasin pääjuonen läpi. Aiemmin läpi pelaaminen jäi koska entinen boxi sanoi itsensä irti ja kaikki savet tietty meni sen mukana, eikä heti inspiroinut aloittaa alusta. Vaikka olenkin enemmän Fallou 3 tyttö niin kyllä New Vegas vaan rokkaa kovaa!
Pelasin NV:n läpi science painotteisella hahmolla jolla oli myös hyvä speach ja guns, käytin aseena lähinnä kivääreitä ja lemppari companion oli ED-E.

Uudemman sukupolven Falloutit ovat jakaneet pelaajia kahteen leiriin, toiset pitävät enemmän New Vegasista ja toiset, kuten minä, pitävät enemmän 3:sta. Luulen New Vegasin Western teeman olevan suurin syy tähän, sillä kaikki eivät yksinkertaisesti tykkää lännen tyylistä elokuvissa tai peleissä. Itse rakastan vanhoja Clinttejä mutta kyllä tuo 3:sen pelialue jotenkin uppoaa omaan pelimakuuni paremmin. Odotankin innolla mitä Bethesda keksii tehdä seuraavalle osalle, koska pakkohan sellainen on tulla.

Häpeäkseni joudun myöntämään, etten ole pelannut alkuperäisiä Falloutteja käytännössä lainkaan, koska olen pc-vammainen enkä pärjää ilman konsoli ohjainta. Mikä häpeä. Kakkosen alun pelasin ja tykkäsin todella, fysiikkani ei vain siedä koneella pelaamista, niskat jumiutuu enkä osaa käyttää kontrolleja luontevasti. Olisikin ihanaa jos nuo alkuperäiset falloutit tulisivat esim. xbox liveen ostettavaksi konsolikäännöksinä.

Voi olla, että aloitan pian (taas) Fallout3:sen pelaamisen, se on niin upea peli, että viihdyn sen parissa viikko tolkulla. Lisäosat tuovat niin paljon lisää tekemistä peliin, ettei maailma käy tylsäksi aivan heti. Meiltä puuttuukin vain mothership zeta jonka haluaisin, vaikka sitä onkin haukuttu huonoimmaksi lisäriksi.
 

 Henkilökohtaisesti pidän eniten Anchorage lisäristä, kenties hiippailun ja räiskimisen takia, kenties maiseman vaihdoksen takia. Harmillisesti Anchorage ei ole järin pitkä, muutaman tunnin parhaillaan. The Pitt on myös hauska lisäosa, liian peruskauraa vain. Pitt olisi voinut olla pelissä jo valmiiksi. Toivonkin, että mahdolliseen seuraavaan osaan otetaan enemmän eri maisemia ja laajempi alue. Silloin tosin en varmasti näkisi (oikeaa) päivänvaloa kuukausiin.

Heimot

Nyt on taas roolipeliasiaa old school-style.
Ostimme mieheni kanssa vähän aikaa sitten Heimot-kirjan, vaikka olin pitkään skeptinen tuon hankinnan suhteen. Heimot on suomalainen tuotos ja se olikin suurin syy siihen, että arvelin sen olevan korkeintaan siedettävä. Olin väärässä, sillä kirja on todella hyvä! Way to go suomi! Heimot on siis sci-fi rope-kirja ja sen maailma on suunniteltu hienosti kopioimatta ainakaan liiaksi mitään valmista settiä.
Pelisysteemi on toimiva ja noppasysteemi ainakin itselleni uudenlainen. Hahmon luominen on helppoa, hauskaa ja monipuolista, vaikka aikansa otti ainakin minulla tottua suomenkielisiin lyhenteisiin ja sananmuotoihin, englanniksi kun nuo muut kirjat aina on luettu.

Kirjan ideana on, että maapallolla ei ole enää ihmiselämää ja ihmiskunta on hajaantunut ympäri universumia, eri heimoina joilla on kehittynyt omanlaisensa kulttuuriset piirteet. Löytyy äärimmäisen tieteellisiä ja kehittyneitä kansoja, vaellusvietin varassa eläviä heimoja ja jopa villi-ihmisiä. Ihmisiä on myös muutamaa eri "rotua" jotka ovat kehittyneet kunkin asutetun planeetan vetovoiman ansiosta. "Tavallisten" ihmisten lisäksi löytyy haltiamaisen pitkiä ja siroja ihmisiä ja vastapainona kääpiömäisellä ruumiinrakenteella varustettuja lyhyempiä ihmisiä. Pelaajien hahmot ovat tyypillisessä tapauksessa klaanittomia, lainsuojattomia ihmisiä joiden erityistaidot voivat pelastaa universumin, tai mitä peluuttaja ikinä keksiikään.
Heimot kirjasta lisää löydät täältä




Suosittelen kyseistä opusta todella paljon varsinkin raadollisemman scifin ystäville ja heille, joilla on vaikeuksia selvitä englanninkielisten kirjojen kanssa.

Ei muuta kun noppaa heittämään!

Nintendo DSi XL

Hei jälleen!
On ollut hiukan taukoa tämän blogin kanssa, sillä ei ole ollut mitään uutta ja ihmeellistä kerrottavaa. Nyt kuitenkin sain paketissa vihdoin odottamani Nintendo DSi XL:n ja voin kertoa, että se todella on nimensä veroinen. Tämä kapistus tuli minulle vihreänä CDon:sta ja kuvaruudut ovat valtavat! Yhdessä nettiarvostelussa moitittiin tätä painavaksi, mutta mielestäni kokoonsa nähden tämä on juuri hyvä, ettei tipu käsistä liian helposti. Täältä löytyy video arvosteluja aiheesta!

Tässä on netistä haettu kuva vihreästä versiosta, jonka päätyi minunkin käsiini. Edellinen ds:ni oli perus lite ja punainen, tarroin koristeltu söpöys. Sain sen isältäni pari vuotta sitten lahjaksi ja se palveli oikein hyvin, nyt sen saa pikkusiskoni. Suosittelen tuota perus kokoista ds:ää muillekin kompaktin kokonsa ja hyvän laatunsa vuoksi, varsinkin jos haluaa kantaa sitä mukanaan paljon.
XL:ssä mukana tuleva isompi stylus kynä sopii käteen paremmin kuin perinteinen stylus, vaikka olinkin skeptinen sitä kohtaan aluksi. Yksi miinus jota itse en ole vielä ainakaan kokenut, on että vanhemmat pelit saattavat näyttää rosoisemmilta isolla ruudulla.

Oikealla olevasta kuvasta saa aika hyvän käsityksen laitteiden koko erosta. Itse en alunpitäen pitänyt XL:n hankintaa tarpeellisena sillä ajattelin kokoeron näkyvän lähinnä hinnassa. Mutta kuten kuvasta näkee, on ero huomattava. XL:ää on muutenkin hiottu ergonomisemmaksi, alapohja on karhea eikä luista, kynästä jo mainitsin ja esim. volumen säätö on fiksummin hoidettu.
Kokeilin ensimmäisenä luonnollisesti Professor Laytonia (spectres call) jonka aloitin vähän aikaa sitten; upeaa.
Nyt kun Laytoniin päästiin mainitsen vielä, että Lost future oli sarjan tunnepitoisin ja yllättävin osa tähän asti. Juonen käänteitä riitti joka lähtöön ja pää oli vähän väliä pyörällä, toisaalta oli hauska huomata aavistaneensa tietyt siirrot ennalta.
Suosittelen siis sekä Layton sarjaa(vielä kerran), että Nintendo DSi XL:ää tutustuttavaksi!

Hershel Layton

Innostuin pitkästä aikaa pelaamaan Professor Laytonia ja muistin taas, miksi se on yksi lempi peleistäni. Olen pelannut osat: curious village(osa 1) ja pandoras box (osa 2) aikoja sitten ja nyt jatkoin kesken jättämäni Lost futuren (osa 3) parissa sillä uusin osa Spectre´s call (osa 4) on ilmestynyt ja haluan päästä käsiksi siihen PIAN. Ensin on kuitenkin aiempi osa pelattava alta pois.

Lost future on todella koukuttava kun siihen pääsee sisään, juoni alkaa kiinnostaa heti ja on kiehtovaa nähdä Luke 10 vuotta tulevaisuudessa nuorena miehenä. Arvioisin olevani pelissä nyt n. 3/4 vaiheessa (13 tuntia) en ole aivan varma mutta harvoin nämä 20 tuntia kestävät.  Haluaisin myös nähdä Layton leffan jota en ole vieläkään saanut käsiini.
Tämä on juuri sellainen pelisarja johon koukahtaa ja kovaa, paitsi jos ei kyseisestä genrestä pidä.

Kuvan alkuperä

Olen kokeillut muitakin puzzle pelejä DS:lle mutta mikään ei ole ollut yhtä hieno kokonaisuus kuin Laytonit. Pelisarja on yleisesti kaunis katsella, tarinat kulkevat juuri oikealla tempolla ja puzzleissa on riittävästi variaatiota ja erillaisia vaikeustasoja. Hahmot on luotu hyvin, niistä kiinnostuu heti ja niiden touhut jaksavat kiinnostaa kerrasta toiseen. Itse saatan pienen niiskauksen päästää jos oikein koskettava kohta pelissä tulee vastaan. Itse pidän myös siitä, että peleissä on käytetty video klippejä riittävästi, mutta ne eivät kuitenkaan vie koko huomiota.


Jos et ole vielä kokeillut tätä sarjaa ja pidät puzzle peleistä, kannatan ehdottomasti hankkimaan nämä kaikki. Mutta aloita ensimmäisestä osasta, sillä vaikka juonet eivät liity toisiinsa, on edellisiin peleihin aina viittauksia.




ps. Käsittelin tässä postauksessa luonnollisesti vain suomessa ilmestyneitä pelejä!


pps. ison Luken kanssa käykin jännästi, mikä onkin ehkä odotettavaa tältä sarjalta ;)

Tamrielista kaukaiseen galaksiin

Kirjoitus aiheet on olleet hieman vähissä, mutta hoi, nyt pelasin Skyrimin läpi! lvl 34 Dark elfilläni 65 tuntia, matkahan jatkuu vielä monien sivujuonien parissa mutta vihdoin jaksoin kivuta pääjuonen! Pelaamiselle ei ole näin joulun alla ollut aikaa yhtä paljoa kuin normaalisti, lisäksi miehelleni ostama uusin Deus ex söi omaa peliaikaani. Ihmettelin Skyrimin loputtua, että "tässäks tämä on? Ei juhlia, ei kiitosta?" Jotenkin jäi vähän keskeneräinen olo, mutta ehkä se korjaantuu kun jatkan peliä ja katselen ympärilleni pelastettuani maailman. Peliä nuo 60 tuntia pelattua huomasin olleeni pitkään sokea sille, että pelaaja ei juuri saa valita mitä sanoo matkan varrella ihmisille. Monesti edes vaihtoehtoja ei ole annettu, mikä saakin ihmettelemään paikoin dialogin tarpeellisuutta... Bethesda mielestäni toteutti pelin aika samanlailla kuin edellisetkin osat, pääjuoni ei ole kovin kummoinen, mutta ainakin sivujuonet rokkaa! Thieves guildin juoni on hieno, vaikka arvasinkin "huimat" juonen käänteet ennalta. Laiskaa käsikirjoitusta, vai pelaajalla liikaa saman tekijän peleistä kokemusta? Kuka tietää. 

Hienoa pääjuonessa oli se, että lohikäärmeistä, niiden kielestä ja kulttuurista saa matkalla mukavasti tietoa. Lohikäärmeiden luonteenomaisesta vallanhalusta yms olisi voinut olla puhetta enemmän ja aiemmin. Pelikokemukseni Skyrimistä on kuitenkin ehdottomasti vajaa, 60 tuntia ei anna oikeutta näin valtavalle pelille ja seuraavalla hahmollani aionkin käydä koko setin erilailla läpi, ja nyt kun tiedän kuinka lyhyt pääjuoni onkaan, aion pitkittää sen läpi menemistä ensikerralla enemmän.
Seuraava hahmoni tulee todennäköisesti olemaan joko Khajiit tai Argonian female ja vaikka soturius ei näillä roduilla ole niin verissä saatan tehdä sellaisen. Tai örkki soturin! Se vasta hienoa olisikin. Onneksi Skyrim kestää kulutusta ja voin kokeilla vaikka kaikkia näistä!

Song of Skyrim

Harry Partridge Skyrim vid. 

Ylläolevista linkeistä löytyy äärimmäisen hauskoja klippejä, kannattaa katsoa jollette ole vielä katsoneet, itse kyllä nauran näille joka kerta uudelleen.

Seuraava projekti liittyykin sitten Star Wars ropeen jonka mieheni haluaa minulle vetää. Olen miettinyt Zabrak padawania, joka loistaa forcen käytössä ja suckaa aseellisessa taistelussa. Scholar olisi varmaan sopiva nimitys tulevalle hahmolleni, mutta mitä tahansa voi tapahtua ennen lopullista hahmopaperia.

Vierellä kuva kyseisestä rodusta jos se ei ole tuttu. 

Itse tuskin teen noin tribaalien peittoista naamaa ja sarvia voisi olla enemmän. Ajattelin ottaa tälle hahmolle ihan "miinukseksi" miekkailun vaikeuden, näin saan avopuolison luvalla vähän extraa forceen ja tietoon.