maanantai 7. toukokuuta 2012

Call of Cthulhu osa 2

Heipä hei, pelikansa!

Päivitykseni on hieman myöhässä, anteeksi siitä.
Vappuna siis pelasimme toisen jakson Call of Cthulhua mieheni ja kahden ystävämme kanssa. Ilta venyi aika pitkälle yöhön ja tunnelma oli todella jännittävä, loppua kohden myös pelottava niin kuin hyvän Cthulhu pelin kuuluukin olla. Itse ainakin jäin fiiliksiin pelin jälkeen ja niin kuulemma ystävämmekin varsinkin kun koti matka piti taittaa kävellen pimeässä.



Hahmot kävivät katsomassa psykologi Sophitian seonnutta ex-kultisti äitiä mielisairaalassa (muut hahmot olivat huuli pyöreänä tästä tiedosta) ja melko tulhumaiseen tapaan nainen selitti sekavia tyttärelleen joka oli hälyttävän säikky tilanteen jälkeen.
Tällä kertaa juoni tiivistyi kartanon yläkerrassa johon lähdimme kipuamaan lähes heti pelikerran alussa. Yläkerta oli tyhjä, vain iso matto, suuri outo taulu ja roomalainen rintakuva/patsas. Yksi huone oli lattiasta kattoon kivillä muurattu, tyhjä. Toinen huone oli työhuone joka tutkimusten jälkeen osoittautui turvahuoneeksi. Kun tuon huoneen oven sulki ja avasi jälleen, oli käytävä maagisen pimeä, myöhemmin käsitimme avanneemme portin todennäköisesti dreamlandsiin tai vastaavaan.
Oma hahmoni aika lailla jähmettyi paikoilleen huoneeseen, kun professori ja psykologi lähtivät etsimään tuota kadonnutta miestä, herra Engeliä. He huomasivat pimeässä käytävässä omilla tahoillaan mitä oudompia asioita, tuo kivinen huone olikin vankityrmä ja sinne oli lukittu mies, jota emme ainakaan vielä saaneet ulos.

Tuo mies kuitenkin varoitti katsomasta roomalaista patsasta silmiin. Professori uhmasi kehotusta ja patsas sai hänet hetkeksi valtaansa kunnes psykologihahmomme ehti repiä miehen mielen takaisin patsaan pauloista. Peluuttajamme/mieheni kuvaili kyseiset tapahtumat vähintään selkäpiitä karmivasti ja minä&tyttökaverini olimme ihan kippurassa sohvalla vierekkäin. Peluuttaja kuvasi patsaan vetävän väkipakolla lähemmäs, sen suun epäluonnollisen nopeasti nykien, kuiskien jotain epäinhimillistä. Sitä ei myöskään pystynyt hajoittamaan sillä se manipuloi ihmistä ja tarkkailee ihmisen toimia. Tämän jälkeen pelkkä patsaan läsnäolon tiedostaminen kuumotti pelaajia jatkuvasti.
Toinen episodi johon hahmoni ei kyennyt mukaan, oli kartanon alakerrassa(edelleen oudossa ulottuvuudessa) etsimämme miehen ja häntä vangineiden hirviöiden kohtaaminen. Hra Engel oli joutunut outojen epäinhimillisten, adoptoimiensa kaksospoikien valtaan.  


Emme vielä selvittäneet, mitä nuo pojat olivat ja mistä he olivat peräisin, mutta ihmisiä he eivät ainakaan ole. Nuo pojat olivat sulautuneet osittain ottoisäänsä (kenties rituaalin aikana?) mutta mies saatiin revittyä irti ja vietyä turvahuoneeseen. Hahmomme saivat ulottuvuuden takaisin aloilleen ja pääsivät ulos kartanosta vieras mies mukanaan. Ensi kerralla pääsemme kuulustelemaan hra Engeliä ja saamme varmasti enemmän selvää pojista ja vangitusta miehestä.

Roolipelin selostaminen on ihmeen hankalaa puuhaa, pelin aikana tapahtuu niin paljon ja näkökulmia on niin monta, että selkeän tekstin laatiminen on todella työlästä. En luonnollisesti pystynyt välittämään kuin murto-osan pelin tapahtumista saati tunnelmasta, mutta kerron teille lisää taas seuraavan peli keran jälkeen.

Aloimme muuten pelaamaan Silent Hill 2:sta X-box360:lle käännettynä mieheni kanssa. Olen pelannut sen itse teininä pari kertaa, mutta hitto se on edelleen yhtä pelottava, kunhan tunnelmaan pääsee.

5 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Mistä tuon SH2 olet saanut?

Tuo peli kuulostaa täysveriseltä Cthulhulta. Se on kyllä hankala kirjoittaa pelisessiota lyhyesti jaarittelematta, mutta kuitenkin niin, että saa osan tunnelmasta välitettyä. Mukava tätä on lukea ja tämä kakkososa oli paremmin kirjoitettu kuin eka.

Ja hei, tsekkaa tämä:
http://roolipelikehto.phpbb.fi

Kopio kirjoitti...

Silent Hill 2&3 on tullut boxille käännettynä yhteispakettina, maksoi 40 euroa joten ei paha:)(Tokihan tuo pleikka2 versiokin löytyy)

Kiitoksia palautteesta, kaipa joka kerta hieman saa parannettua tulosta!
Kiitos tästäkin linkistä, täytyy rekisteröityä samantien:)

Jonas kirjoitti...

Cthulhun kutsusta on kyllä mukava lukea peliraportteja koska ne tuppavat järjestään olevan suhteellisen levottomia.

Kopio kirjoitti...

Levoton on kyllä oikea sana kuvaamaan cthulhua:)

Sande kirjoitti...

Kutlu on kivaa, joskin kovin runsaasti lepää pelinjohtajan harteilla (ja tietysti siinä että pelaajat suostuvat virran vietäviksi, eivätkä yritä hallita tilanteita veistelemällä puujalkaa joka välissä).

Mukavasti siinä saa silti irti yksikätisestä, kolmesormisesta pasifistihuilunsoittajasta.