keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Up and down the 3rd street

Pelasin Saints Row 3:sen läpi pari päivää sitten.
Voin sanoa, että peli synnytti kovan koukun enkä osannut lopettaa lainkaan! Pääjuoni on todellakin seuraamisen arvoinen, tosin hiukan lyhyeksihän se jää. Olisin toivonut enemmän sivujuonia ja pidennettyä pääjuonta mutta ymmärrän kyllä, että pelin pääidea on rällääminen ja kaupungin valloitus joten en anna sen häiritä sen enempää.


Taistelu on ihanan toimivaa, valitsi aseekseen minkä tahansa eri vaihtoehdoista. On loistavaa, että päähahmo on yksinkertaisesti niin awesome, että kaikki onnistuu ja muut lakoavat hänen tieltään! Tappeluita käydään perinteisesti maalla, mutta myös veden äärellä ja ilmassa. Itse nautin eniten tilanteista, joissa hahmoni oli yksin kymmeniä vihollisia, tankkeja, helikoptereita yms. vastaan ja mäjäytti kaiken päreiksi olan kohautuksella. Jos joku on hyvää mieltä ja nollausta varten niin tämä peli, ehdottomasti. Pääjuonikin on tarpeeksi jännä eikä pakotettu tai tylsä, vastaan tulee jopa zombeja.


Mikään muu peli ei tähän mennessä ole vienyt minulta jalkoja alta niin kuin Saints Row 3 on vienyt. Onneksi peliin on tullut lisäreitä, ne pitäisi ladata heti kun kukkaron nyörit antavat periksi. Saints row ei kuitenkaan kulu kovin nopeasti käytössä, ja itseasiassa aloitin pelin samantien alusta loppu teksiten jälkeen. Jonkin verran kun pelissä kuitenkin tulee valinta tilanteita, niin on niitä hauska kokeilla eri hahmoilla erilailla. Ensimmäinen hahmoni oli lolita/emo tyttö kahdella uzilla ja nyt tein kahdella pistoolilla varustetun femme fatalen.

Npc-hahmot olivat ehdottomasti pelin suola. Monta hyvin erilaista ja todella taitavasti tehtyä kaveria/homieta saa matkan varrella mukaan remmiin ja näiden hahmojen välille on kehitetty todella eläviä ja luonnollisia suhteita, läppä on oikeasti hauskaa ja tilanteet npc hahmojen kanssa ovat aina mielenkiintoisia seurata. Henk.koht lempi npc-hahmoni on Zimos niminen pimp, joka on ihanan stereotyyppinen mutta kuitenkin omalaatuinen samaan aikaan. Kakkos sijalle npc listallani yltää Oleg niminen sivistynyt järkäle joka taas on miellyttävän epä-stereotyyppinen tankki.



Hyvää:
Kokonaisuuden elävyys
npc-hahmot ja niiden väliset suhteet/keskustelut
Autolla ajaminen helppoa ja hauskaa, joskaan ei realistista (kuka sitä odottikaan?)
Räiskintä on toteutettu todella toimivasti
Tehtävät ovat aina kiinnostavia ja kivoja, ei pakko pullaa.

Jos nyt jotain huonoa niin:
Juoni loppuu liian pian
Kaupungissa voisi olla vielä lisää tekemistä ja vallattavaa (=osta lisärit)

Tällaista tällä kertaa.

4 kommenttia:

Sande kirjoitti...

Seuraavaksi sitten galaksia pelastelemaan ME3:n muodossa. Se tuntuis olevan tosi kiva ja messevä ja mitäkaikkee.

Hop hop!

Kopio kirjoitti...

varsin muikea ehdotus! joydun vitkuttelemaan sillä ekat osat on pelattava ensin uudestaan boxin vaihdon takia. ehtiipähän hinta laskea pari kymppiä siinä samalla. kotor 2 tosin pölähti perheeseen aivan äsken joten siitä tulee pian postia!

Jonas kirjoitti...

Kyllä tuo kannattaa pelata eri hahmolla läpi ihan vaikka eri ääninäyttelun vuoksi, varsinkin jos ei ole pelannut sillä "russian ladyboss" äänellä joka aika hillitön Borat elämys.

SR3:n lisurit on kaikki valitettavan heikkoja, uusimmassa on sentään ääninäyttelyä.

Kopio kirjoitti...

heh joo, juuri sen venäläisen äänen otinkin, ihanan stereotyyppinen veto :D kai nuo lisärit kokeiltava silti on vaikka köyhempiä olis.